8 x havaintoa treenaamisesta & ravinnosta

Jos mietin taustaani liikkujana, olen vuosien varrella ”kasvanut” aika roimasti. Kuten oikeastaan kaikessa muussakin, voi myös treenien ja hyvinvoinnin suhteen oppia uusia asioita sekä kasvaa ns. itselleen oikeaan suuntaan. Minähän olen aina ollut suhteellisen impulsiivinen ja kokeilunhaluinen ihminen. Etenkin nuorempana lähdin hyvin herkästi testaamaan uusia juttuja hetken mielijohteesta, miettimättä lopputulosta sen enempää. Minulla on aina ollut myös kova itsekuri, eli jos jotain päätän (ja ennen kaikkea haluan päättää) – pysyn päätöksessä. Näistä seikoista johtuen olen kokeillut monia erilaisia ruokavalioita ja treenannut useampaa eri lajia sekä aika erilaisin tavoin. Näin jälkikäteen ajateltuna moni toimintatapa on ollut pois oikeasta tai jopa täysin kehoni toimintaa vastaan taisteleva. On nimittäin karu totuus, miten jokaisen keho toimii eri tavalla eikä koskaan pitäisi katsoa kuinka joku muu syö tai treenaa. Jokainen meistä on yksilö ja siksi tulisi etsiä sitä itselleen toimivaa tapaa voida hyvin.

Vuosien varrella olen oppinut hyvinvoinnista aika paljon. Olen oppinut sen, mitä se itselleni on ja millaisin keinoin sen saavutan. Se ei ole minulle matematiikkaa eikä orjallista treenikalenterin noudattamista. Toisaalta se kyllä on säännöllistä itsensä epämukavuusalueelle viemistä, mutta kuitenkin terveillä tavoilla. Kunnioitan kehoani ja tänään viimeksi väsyneenä mietin, kuinka tavallaan haluaisin näillä viimeisillä energioilla lähteä vetämään oikein kunnon treenin, mutta oikeasti ei kannata. Väsyneenä treenaaminen ei ole hyödyllistä, mistä päästäänkin niihin havaintoihin, joita olen tässä vuosien varrella treenien, ruokailun ja yleisesti hyvinvoinnin suhteen tehnyt. En nyt sano, että näistä jokainen olisi tavalla tai toisella oikein tai väärin, mutta kohdallani ne ovat olleet merkittäviä. Jokainen havainto on vienyt minua kohti parempaa henkistä sekä fyysistä olotilaa ja loppupeleissä myös lähemmäs parempaa kuntoa ja tyytyväisyyttä sitä kohtaan.

Väsyneenä treeni menee hukkaan – Biologinen fakta tai ei, kohdallani se on näin. Jos yöunet ovat jääneet vajaiksi tai arki on ollut muuten todella hektistä, ennemmin menen aikaisin nukkumaan tai nukun päiväunet kuin suuntaan väsyneenä lenkille. Kohdallani väsyneenä treenaaminen ei vaan toimi ja olen huomannut sen erittäin turhaksi! Ja tässä kohtaa en muuten nyt tarkoita mitään iltapäiväväsymystä vaan ihan oikeaa väsymystä, joka johtuu univajeesta ja sen kyllä osaa varmasti jokainen erottaa. Väsyneenä tapahtuu herkemmin myös urheiluvammoja tai tulee tehtyä liikkeet puoliteholla, jolloin treenin hyöty jää vajaaksi. Kuten tänään, jätän ennemmin treenin väliin, lepään ja suuntaan seuraavana päivänä täysillä tehoilla treenaamaan!

Ei se treenien määrä vaan laatu – Ehkä yksi merkittävimmistä havainnoista on ollut treenimäärän vähentämisen yhteys kunnon paranemiseen. Kun treenasin kuusi kertaa viikossa, olin jatkuvasti pienessä flunssassa ja kehoni kävi ikään kuin ylikierroksilla. Vaikka olin periaatteessa hyvässä kunnossa, en näin jälkikäteen katsottuna sitä ollut. Kehoni oli jatkuvassa stressitilassa, mikä näkyi mm. väsymyksenä, hermostuneisuutena, ärsyyntymisenä, jatkuvana nesteturvotuksena ja huonona unenlaatuna. Mieluummin siis vaikka kolme huolella tehtyä treeniä viikossa kuin kuusi heikoilla teholla väkisin väännettyä. Kyllä sen eron nimittäin huomaa kun treenaa energisenä versus vähemmän energisenä.

Hiilarit ovat erinomainen energianlähde – Tämä oli joskus suorastaan kauhistus ”hiilarikammoiselle”, mutta nykyään syön melkeinpä jokaisella aterialla jotain hiilihydraattipitoista. Rakastan pastaa ja pidän leivästä eli niitä en enää välttele, kuten joskus tein. Olen itse asiassa huomannut, kuinka hiilihydraatit sopivat hyvin kropalleni, eivätkä kerää ylimääräistä nestettä – useimmiten jopa päinvastoin. Tämä voi toki olla yksilöllistä, mutta epäilen, että jos hiilareita välttelee, kroppa turpoaa pienestäkin määrästä, koska ei ole niihin tottunut. Itse siis suosittelen ehdottomasti syömään hiilareita, kuten pastaa, leipää, vihanneksia ja riisiä. Niitä ei kannata turhaan pelätä, sillä eivät ne lihota, mikäli määrät ovat kohtuulliset.

Juoksen hiljempaa – Ei muuten mikään helppo nakki, mutta ehdottomasti sellainen seikka, joka kannattaa jokaisen juoksijan huomioida. Toki on paljon kiinni tavoitteista, mutta mikäli kestävyyskuntoa haluaa kohottaa, on hidas juoksuvauhti parempi kuin kovaa pinkominen. Itse teen nykyään välillä myös intervallitreenejä, mutta lähtökohtaisesti juoksen lenkkejä hitaammalla vauhdilla ja kiinnitän huomiota juoksuvauhtiin sekä sykkeeseen. Tässä on muuten varmasti yksi kompastuskivi sen suhteen, miksi niin moni inhoaa juoksemista! Liian kova vauhti ja nopea uupuminen ovat seikkoja, jotka saavat innon katoamaan jo alkumetreillä.

En voi laittaa mieltä blokkiin ja voida fyysisesti hyvin tai toisin päin – Yksi tärkeimmistä havainnoista, jonka olen vuosien varrella hyvinvoinnin suhteen tehnyt, on mielen ja kehon yhteys. Jos voin henkisesti huonosti, en voi fyysisesti hyvin tai toisin päin. Ainakin omalla kohdalla tuo yhteys on hyvin vahva ja siksi sitä haluan vaalia. Surullisena itseään on aivan turha pakottaa treenaamaan, eikä kipeänä treenaaminen puolestaan kannata. Surullisena ei ole fyysisiä voimia ja jo arkiset askareetkin vaativat ponnisteluja, samoin fyysisesti puolikuntoisena. Itseään ei tulisikaan koskaan pakottaa mihinkään, jos tuntuu ettei keho ole hyvässä voinnissa mielen tai kehon osalta.

Kehoon saa kivasti muotoa suurilla painoilla – Varmasti monen naisen ”virhe” on treenata salilla liian pienillä punteilla. Näin itsekin aikanaan tein, sillä pelkäsin turhan maskuliinista ulkomuotoa. Nyt kun salilla on tullut käytyä jo vuosia, olen huomannut, ettei minusta kovin ”bulkkia” yhdessä jos toisessakaan yössä kasva. Mikäli lähtee salitreenien suhteen nollatilanteesta ja haaveilee lihaksista, mutta samalla myös lihaserottuvuudesta, vinkkini on treenata alkuun kovaa lihaksia (kunnon painoilla) ja kasvattaa massaa, jonka jälkeen lisätä treeneihin mukaan myös aerobinen. Aerobinen sulattaa rasvaa ja täten ne treenatut lihakset saa näkyviin. Itsehän tosiaan treenaan sekä että ja huomaan, miten välillä lihaserottuvuus on parempi kuin toisinaan. Tähän vaikuttaa paljon se, miten olen salilla treenannut ja kuinka paljon tehnyt ohessa aerobista. Aika idylli kunto itselleni on siro, mutta kuitenkin sellainen että lihakset erottuvat kevyesti. Makuja on monia, mutta itse viihdyn tällaisessa kunnossa parhaiten!

En käytä mitään light-tuotteita – Kyllä, jo vuosia olen vältellyt makeutusaineita. Tokikaan en nyt sano, ettenkö voisi joskus tehdä poikkeusta, mutta lähtökohtaisesti kaikki limut ja jogurtit, joissa on makeutusaineita, eivät ole juttuni. Pakko sanoa, että omien kokemuksien mukaan nimenomaan light-tuotteet olivat niitä, jotka osittain keräsivät kroppaan turhaa pöhöä ja muistan, miten esimerkiksi Pepsi Max lisäsi makeanhimoa, vaikka sitä kuvitteli juovansa juurikin sitä tyydyttämään. Voi olla jälleen yksilöllistä, mutta itselleni makeutusaineet eivät sovi ja olen huomannut, kuinka mieluummin vaikka sokeripitoinen tuote kuin keinotekoinen. Jos kärsit turvotuksesta ja makeanhimoista, kannattaa kokeilla tätä kikkaa! Voi olla, ettei toimi heti päivässä tai parissa, mutta pidemmällä tähtäimellä kyllä. Mieluummin aitoa hyvää kuin keinotekoista, on mielipiteeni.

Minulle riittää hyvä parhaan sijaan – Kyllä, nykyään osaan suhtautua hyvinvointiin rennommin enkä ajattele, että minun tulisi olla paras ja aina se, joka on porukasta se eniten tikissä oleva. Tosin pakko myöntää etten varmaan edelleenkään voisi koskaan antaa itseni luisua pois raiteiltaan, mitä tulee itsestään huolen pitämiseen, mutta silti suhtautumiseni on rennompi kuin nuorempana. En enää allekirjoita mottoa ”Koskaan ei voi olla liian hyvässä kunnossa”, saatikka vaadi itseltä enemmän kuin mihin kussakin elämäntilanteessa kykenen. Osaan kuunnella huomattavasti paremmin itseäni ja se jos mikä on tässä vuosien varrella opittu jalo taito. Itsensä paras kaveri kannattaa olla, ei vihollinen.

Näiden havaintojen lisäksi on olemassa useita muitakin, kuten esimerkiksi se, että syön monipuolisesti enkä välttele mitään ruoka-aineita (paitsi niitä light-tuotteita), treenaan eri lajeja ja pelkäämättä, pidän riittävästi lepopäiviä ja palauttelen kehoa, venyttelen, teen välillä kevyempiä treenejä kun taas toisinaan raskaampia sekä ennen kaikkea, olen löytänyt ilon liikuntaan! Mielestäni se on aika tärkeää, ettei liikkuminen ole velvollisuus vaan asia, jota tykkää aidosti tehdä.

Onko teillä jotain vastaavia huomioita, joita olette vuosien varrella tehneet? Tai kenties samoja havaintoja?

Kommentit (2)
  1. Täällä toinen joka vältteli hiilareita kun ruttoa nuorempana ! Silloin just tuntui, että yksikin leipä turvotti kun ei keho ollut siihen tottunut. Nykyisin syön terveellisiä hiilareita jokaisella aterialla hyvällä omalla tunnolla ja tuntuu, että keho on jopa paremmassa kunnossa plus ne hullut sokerihimot ja ärsyyntyneisyys on ihan historiaa. Just luin muuten artikkelin jossa puhuttiin makeutusaineiden negatiivisesta vaikutuksesta aivoihin ja miten ne saattavat edesauttaa jopa dementiaa.

    1. Jep, täysin samoja huomioita olen tehnyt! 🙂 Ja itse olen myöskin kuullut tuosta makeutusaineiden haitallisesta vaikutuksesta terveyteen. Paitsi että ne pilaavat vatsan, ne myös tosiaan aiheuttavat ties mitä kaikkea negatiivista elimistölle. 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *