9 x näissä asioissa mielipiteeni on muuttunut

Olen huomannut kuinka bloggaajilta odotetaan usein mielipiteitä, jotka on ja pysyy. Mikäli ennen on tykännyt kissoista ja yhtäkkiä muuttuukin koiraihmiseksi, koetaan se tuuliviirimäisyytenä ja mielipiteen vaihdosta ihmetellään. Tämä on mielestäni hassua, sillä jokaisen tulisi säännöllisesti kyseenalaistaa omaa ajatusmaailmaa ja mielipiteitään. On luontevaa, että vuosien varrella ihminen kasvaa, ajatusmaailma muuttuu ja mielipiteet saattavat vaihtua jopa täysin päinvastaisiksi. Tästä syystä itse katson vuosien mittaan muuttuvia mielipiteitä hyvällä silmällä ja toivon ihmisten tekevän säännöllisesti oman ajatusmaailman puhdistusta! Toisinaan nimittäin saatamme juuttua tiettyihin ajatusmalleihin, sillä vietämme aikaa tietynlaisten ihmisten kanssa ja olemme heidän vaikutuspiirissään. Jos hetkeksi poistumme omasta kuplasta, saatamme nähdä jotain sellaista, jota emme ole aikaisemmin nähneet. Tähän ei aina välttämättä tarvita matkaa maailman toiselle puolelle, vaan joskus lähelle voi nähdä ihan vaan viettämällä aikaa erilaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa on tottunut aikaa viettämään. Voisin kirjoittaa aiheesta blogipostauksen verran, mutta nyt kuitenkin muuttuneisiin mielipiteisiin – asioihin, joiden suhteen minä olen muuttunut ja / tai ajattelen nykyään niistä toisin. Tänään jaan niitä kanssanne kahdeksan.

Hyvin pitkään ajattelin, että jos tulisin vahingossa raskaaksi, tekisin ehdottomasti abortin. Ikä on kuitenkin muuttanut suhtautumistani asiaan ja oikeastaan muutamat kauhutarinat siitä, millaisia seuraamuksia abortilla on ollut. Kai sitä myös ajattelee, että tällä ikää tulee kantaa vastuu omista teoistaan ja mikäli ehkäisyn suhteen olisi huolimaton tai se pettäisi, haluaisi vastuun kantaa eri tavalla kuin aikaisemmin. En tosin tiedä menisinkö paniikkiin itse tilanteessa, mutta tuskin – etenkin jos siinä rinnalla olisi toinen ihminen, joka olisi valmis kantamaan kortensa kekoon. Ja siis vaikka jäisin yksinhuoltajaksi, kyllä elämä kantaa! Olen nykyään optimistisempi kuin aikaisemmin ja uskon siihen, jos tuollainen tilanne eteen tulisi, siitä selviäisi tavalla tai toisella aivan varmasti. Olisi minulla ainakin useita kummitätejä jo tiedossa, jos ei muuta…

Kykenen antamaan anteeksi ja unohtamaan. Nuorempana olin nimittäin hyvin ehdoton niin itseä kuin muita kohtaan. Jos joku mokasi tai minä mokasin, en päässyt siitä kovin helposti yli. Nykyään olen suopeampi muita kohtaan varmaan sen takia, että olen sitä itseänikin kohtaan. Eli en oikeastaan näe mitään syytä vihata ketään tai kantaa kaunaa edes asioista, jotka ovat minua satuttaneet. Olen opetellut anteeksiantoa ja kykenen tähän myös käytännön tasolla. Noin muutenkin olen ”lepsumpi” enkä niin tiukka omien mielipiteiden kanssa. Toki välillä tekee tiukkaa, jos näen esimerkiksi pettämistä tai muuta vääryyttä, mutta olen opetellut ulkoistamaan nuo asiat itsestäni, mikäli ne eivät minuun liity. En jaksa murehtia muiden elämästä, sillä omassa on aivan tarpeeksi.

Pietari – siinä on kaupunki, josta muutin oitis mielipiteeni, kun sinne matkustin! Rehellisesti, olin aikaisemmin mieltänyt Pietarin kohteeksi, jonne en olisi kiinnostunut matkustamaan. Venäjä ei ole koskaan minua kiehtonut ja vielä siinäkin kohtaa, kun muut sitä matkakohteeksi ehdottivat, mietin mielessäni, onko tämä nyt oikeasti se meidän valinta? Onneksi Pietariin kuitenkin matkustin, nimittäin ihastuin kaupunkiin ja voisin sinne ehdottomasti uudestaankin matkustaa! Loistava hintataso, paljon nähtävää, hyvää ruokaa ja musiikkia, upeita rakennuksia ja arkkitehtuuria, mielenkiintoisia baareja ja yöelämä sekä kaiken lisäksi vielä ekologisempi tapa matkustaa kohteeseen, eli Allegro. Pietari muistutti mielestäni paljon Prahaa ja oli hyvin eurooppalainen, mikä oli pienoinen yllätys. Jostain syystä mielsin kaupungin vähän ”murjuksi”, mikä nolottaa myöntää, sillä Pietarin ydinalue on ainakin kaikkea muuta!

Horoskoopit ovat asia, joiden suhteen mielipiteeni on muuttunut viime vuosina. Aikaisemmin pidin niitä aivan höpön höpönä, mutta nykyään uskon etenkin luonnehoroskooppien paikkansa pitävyyteen. Tästä olen monen kanssa keskustellut ja minulta on tivattu syitä siihen, miksi niihin uskon, mutta paremmin en osaa perustella kuin että olen huomannut, miten usein kerta toisensa jälkeen saman horoskooppimerkin ihmisissä on samoja piirteitä! Ja näitä tapauksia ei tosiaan ole vain yksi tai kaksi, vaan ihan oikeasti useita. Itsehän olen kaksonen ja nouseva skorpioni, jonka luonnekuvauksia edustan paremmin kuin hyvin, eli nappiin meni siltäkin osin. Viikkohoroskoopit ovat varmasti aivan potaskaa ja tarinointia, mutta luonnehoroskooppeihin suosittelen tutustumaan, vaikka ihan mielenkiinnosta. Olen kirjoittanut aiheesta pari postaustakin, joista viimeisin on ”15 x niin kaksonen”.

Tätä mielipidettä häpeän ja paljon, mutta olin nuorena aika suvaitsematon, mitä tulee homoseksuaaliseen rakkauteen. Hyväksyin seksuaalivähemmistöt kyllä ihmisinä, mutta mielestäni avioliitto ja rakkauden harjoittaminen kuuluivat ainoastaan naisen ja miehen välille. Tämä ajattelutapa pohjautui siihen, missä olin kasvanut ja varttunut, eli seurakunnan oppeihin ja osittain varmasti pieniin piireihin maalla. Seurakunnan piirissä homous oli tosiaan syntiä ja siitä saattoi parantua ainoastaan Jumalan voimasta. Huh hei, muuta en voi sanoa. Onneksi tässä on jo vuosikaudet ollut liberaali asian suhteen ja päässyt tuollaisista rasistisista ajatuksista kokonaan yli. Valitettavaa kuitenkin on, että edelleen on ihmisiä, jotka noin ajattelevat ja nuori ihminen omaksuu herkästi auktoriteeteilta (esimerkiksi tapauksessani seurakunta) sen, mitä sieltä opetetaan. Rakkaus kuuluu kaikille ja sen tulisi olla vuonna 2019 itsestään selvää! Eli ihanaa ja ennen kaikkea suvaitsevaista Helsinki Pride-viikkoa jokaiselle.

Nuorempana unelmieni mies oli pitkä, tumma ja ruskeasilmäinen. Jo pidempään se on puolestaan ollut pitkä, vaalea / ristiverinen ja sinisilmäinen. Vaikka en ole todellakaan tässä asiassa ehdoton ja olen sitä mieltä, että sisin on se, jolla on merkitystä, niin kyllä huomaan viehättyväni vaaleista skandinaavisista miehistä tummempien italialaisten ja espanjalaisten sijaan. On varmaan aika tyypillistä, että nuorena viehättää vastakohtaisuudet ja asiat, jotka eivät ole ns. saatavilla tai automaatio. Saatetaan ihailla miestyyppiä, joka on harvinaisempi omilla nurkilla ja mahdollisesti halutaan asua ulkomailla, koska kotimaa koetaan tylsänä. Näin se ainakin kohdallani meni ja muistan jopa vaiheen, jolloin suorastaan inhosin Suomea! Minulla oli hirveä hinku ulkomaille ja olin aivan varma, etten ikinä tule jakamaan elämääni suomalaisen miehen kanssa. Nyt tuollainen ajatusmaailma suorastaan huvittaa.

Jossain kohtaa olin valmis satsaamaan käsilaukkuun jopa lähemmäs tonnin, kun taas nykyään valintani on ennemminkin kangaskassi tai kirppikseltä löydetty laukku. En voi ymmärtää aikaa, jolloin ostelin Vuittoneita tai laitoin Minkoffin laukkuun nelisen sataa! Edes kahden sadan euron laukkua en enää välttämättä hankkisi, ellei se oikeasti olisi jollain tavalla erityinen ja toimiva. Joskus vaakakupissa painoi niin paljon se laukun merkki ja sitä kautta tietynlainen status, kun taas nykyään ei kiinnosta suoraan sanoen paskan vertaa.

Aikaisemmin en oikeasti uskonut siihen, että kosmetiikan laatu voisi vaikuttaa ihon kuntoon. Käytin milloin mitäkin voiteita ja pääasiassa ihan vaan markettikosmetiikkaa, koska kalliimpiin tuotteisiin satsaaminen tuntui niin turhalta. Vanhemmiten nämä asiat ovat alkaneet enenevissä määrin kiinnostamaan ja sen myötä, kun olen alkanut käyttämään esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa, on ihoni kunto parantunut huomattavasti! Voisinkin sanoa, että vaikka olen nyt vanhempi kuin kaksivitosena, on ihoni paremmassa kunnossa ikään nähden. Eli ihonhoitotuotteilla on todellakin merkitystä – eikä siis välttämättä tuotteen hinnalla, vaan sen laadulla! Halpa ei ole aina huonoa eikä kallis hyvää. Mielestäni ihonhoidossa vaikuttaa eniten tuotteiden sisältö ja ennen kaikkea se, mitä ihoon imeytetään.

Ajattelin pitkään, etten välttämättä halua ikinä naimisiin ja ettei avioliitto ole kuin turha muodollisuus – eihän se muuta yhtään mitään. Vanhemmiten tämäkin asia on romantisoitunut ja tällä hetkellä ajattelen haluavani ehdottomasti naimisiin! Ylipäänsä ajatus perheestä on muuttunut mielessäni romanttisemmaksi, eikä se ahdista samalla tavalla kuin joskus ahdisti. Tosin helppoa on elää, jos ei aseta itselleen tällaisten asioiden suhteen mitään päämääriä vaan katsoo, mitä elämä tuo tullessaan. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei kannata etsimällä etsiä jotain, joka toisi sen ”onnen”, vaan pyrkiä löytämään onni tästä hetkestä ja tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Unelmia saa ja pitää olla, mutta niitä varten täällä ei eletä.

Oliko joukossa mielipiteitä, joihin voitte samaistua?