Ajatuksia pinnallisuudesta

Ei ole varmaan ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun sanon, että aina ulkomailla ja etenkin lämpimässä ollessa unohdan totaalisesti kaiken ulkonäköön liittyvän. Tämä saattaa olla monen mielestä hassua, nimittäin täällä ollaan jatkuvasti vähissä vaatteissa, jonka voisi ajatella aiheuttavan paineita ja stressiä. Itselleni käy kuitenkin lämpimissä maissa aina päinvastoin, eli kaiken ulkonäköön liittyvän unohtaa, enkä jaksa yhtään välittää. Nauroinkin vasta ystävälleni, kuinka oudolta näytin, kun meikkasin pitkästä aikaa ripsivärin ja meikkipohjan. Tuntui kuin peilistä olisi katsonut vieras ihminen, sillä niin tottunut tähän luonnolliseen lookkiin on. Myös asut ovat päivästä toiseen hyvin samanlaisia, eli trendit edellä täällä ei kuljeta. Veikkaan useamman länsimaalaisen nimenomaan nauttivan tästä boheemista ilmapiiristä, sillä kotimaassa joutuu olemaan huoliteltu aivan eri tavalla jo ihan töidenkin puolesta. Täällä on lupa ottaa rennosti ja kulkea katuja vaikka bikinit päällä. Kukaan ei tokikaan kiellä tätä myös Suomessa, mutta mielestäni Suomessa meininki on yleisesti pinnallisempaa ja se on kai vain ajan henki. En sitten tiedä onko pinnallisuus hyvinvointivaltioiden kirous vai puhtaasti sidonnainen nykyaikaan, jona ihmiset ovat huomattavasti ulkonäkökeskeisempiä kuin vaikka muutama vuosikymmen sitten? Sosiaalinen media vaikuttaa tähän erittäin paljon, sillä sitä kautta me näemme toinen toistaan kauniimpia ihmisiä ja upeita kuvia, joiden kautta imemme herkästi pinnallisia vaikutteita omaan elämään.

Myönnän olevani tietyissä määrin pinnallinen, eli haluan antaa itsestäni positiivisen ja siistin kuvan, jonka vuoksi huolehdin ulkonäöstäni. On myös kiva olla hyvässä kunnossa ja noh, valehtelisin jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole itselleni yhtään mitään väliä. Työni puolesta saan paljon meikkejä ja muuta kosmetiikkaa testiin, joten kauneuteen liittyvät asiat kiinnostavat jossain määrin. Silti pohjimmiltani olen todella rento, eli viihdyn parhaiten mukavissa, rennoissa vaatteissa ja ilman meikkiä. En ole oikeastaan koskaan näin vanhemmiten kokenut, että kauneuteni olisi riippuvaista siitä, onko minulla ripsiväriä vai ei. Tällä hetkellä kun olen ilman ripsienpidennyksiä, on sitä joutunut aivan eri tavalla totuttelemaan vielä alastomampaan ilmeeseen, mikä ei ole olleenkaan huono sekään. Täällä matkalla olen tosiaan meikannut ehkä kaksi kertaa ja noin muutenkaan ulkonäköön ei olet tullut juurikaan kiinnitettyä huomiota. Tämä taas on herättänyt ajatuksia nimenomaan siitä, miten paljon pinnallisempiin asioihin Suomessa tulee kiinnitettyä huomiota verrattuna täällä olemiseen ja se puolestaan on herättänyt itsessäni monenlaisia mietteitä. Vaikka olen ihmisenä syvällinen, en ole kiinnostunut merkkivaatteista tai materiasta ylipäänsä, silti verrattuna elämään täällä, käytän Suomessa huomattavasti enemmän aikaa pinnallisempiin asioihin ja tätä olen jäänyt pohtimaan – lähinnä siis miksi näin? Enkä nyt tarkoita tällä sitä, ettei itsestään saisi pitää huolta, mutta Suomessa pinnallisuutta vaan tulee joka tuutista ja täten sille altistuu herkemmin verrattuna siihen, millaista täällä on elää ja olla.

Pinnallisuudessa itsessään ei siis ole mitään pahaa enkä missään nimessä sitä tuomitse. Jokainen meistä valitsee, mihin asioihin elämässä keskittyy ja kyllähän itsekin osittain nautin pinnallisemmista asioista. Olen kuitenkin vuosi vuodelta lipunut jatkuvasti kauemmas tuosta ja huomannut, miten elämässä tärkeintä ovat hyvät ihmissuhteet niin itseen kuin itsensä ulkopuolelle. Onnellisuus ei ole sidonnainen materiaan, eikä kaunis ulkonäkö takaa hyvinvointia. Pinnalliset asiat ovat niitä, jotka eivät säily, kun taas ne vähemmän pinnalliset asiat merkkaavat eniten. Täällä onkin tullut mietittyä, miten sitä voisi sisällyttää omaan arkeen Suomessa vähemmän kaikkea turhaa ja keskittyä enemmän oikeasti merkityksellisiin asioihin? Täällä se on helpompaa, kun mukana on vain matkalaukullinen tavaraa, eikä oikeastaan mitään pinnallisia virikkeitä sosiaalista mediaa lukuun ottamatta. Suomessa on niin paljon kaikenlaista hälinää ja ärsykkeitä, jotka usein vievät omat energiat pois aidosti tärkeistä asioista. Ja myönnetään, osittain tähän vaikuttaa varmasti nimenomaan se, mitä teen työkseni, eli työskentelen paljon pinnallisempien asioiden äärellä eikä työni ole auttamistyötä tai välttämättä aina edes aidosti merkityksellistä. Vaikka koen blogin kautta voivani vaikuttaa ihmisiin syvemmältä syvällisempien tekstien kautta, silti välillä mietin, miten pinnallista tämäkin loppupeleissä on. Otetaan kuvia itsestä ja lisätään niitä nettiin. Vaikka mukana olisikin syvällisiä ajatuksia, on pakko myöntää, kuinka välillä olen ähkyssä ja mietin, jääkö työstäni aidosti jonkinlainen hyvä jälki? Vaikutanko riittävästi ja nimenomaan oikeisiin asioihin?

Mielestäni oman elämän arvoja ja sitä, mihin keskittyy on syytä jatkuvasti punnita. Niin helposti alamme lipumaan kenties hieman väärään suuntaan, ellemme ole tarkkana. Pinnallisuus on yksi tällainen asia, joka vie herkästi mennessään, eikä kaikkien ole helppoa sen kanssa tasapainoilla. Elämä saattaa pyöriä erittäin pinnallisten asioiden ja arvojen äärellä, kunnes tapahtuu jotain, mikä muistuttaa siitä, mikä on aidosti tärkeää. Myös ympäristö ja seura vaikuttaa, eli jos vietämme aikaa ihmisten kanssa, joille ulkonäkö on tärkein, varmasti keskitymme itsekin ulkonäköön tavallista enemmän. Eikä siis sillä, osalle se riittää, mutta mikäli elämältä janoaa jotain enemmän kuin vain pintaa, kannattaa tämän asian suhteen olla skarppina. Omalla kohdalla koen jo tämän reissun tähän mennessä vaikuttaneen itseeni siinä määrin, että Suomeen palattuani kiinnitän tähän asiaan jälleen entistä tarkemmin huomiota.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Onko pinnallisuus vastapainoa syvällisyydelle vai kuinka asian koette?