Ajatuksia pinnallisuudesta

Ei ole varmaan ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun sanon, että aina ulkomailla ja etenkin lämpimässä ollessa unohdan totaalisesti kaiken ulkonäköön liittyvän. Tämä saattaa olla monen mielestä hassua, nimittäin täällä ollaan jatkuvasti vähissä vaatteissa, jonka voisi ajatella aiheuttavan paineita ja stressiä. Itselleni käy kuitenkin lämpimissä maissa aina päinvastoin, eli kaiken ulkonäköön liittyvän unohtaa, enkä jaksa yhtään välittää. Nauroinkin vasta ystävälleni, kuinka oudolta näytin, kun meikkasin pitkästä aikaa ripsivärin ja meikkipohjan. Tuntui kuin peilistä olisi katsonut vieras ihminen, sillä niin tottunut tähän luonnolliseen lookkiin on. Myös asut ovat päivästä toiseen hyvin samanlaisia, eli trendit edellä täällä ei kuljeta. Veikkaan useamman länsimaalaisen nimenomaan nauttivan tästä boheemista ilmapiiristä, sillä kotimaassa joutuu olemaan huoliteltu aivan eri tavalla jo ihan töidenkin puolesta. Täällä on lupa ottaa rennosti ja kulkea katuja vaikka bikinit päällä. Kukaan ei tokikaan kiellä tätä myös Suomessa, mutta mielestäni Suomessa meininki on yleisesti pinnallisempaa ja se on kai vain ajan henki. En sitten tiedä onko pinnallisuus hyvinvointivaltioiden kirous vai puhtaasti sidonnainen nykyaikaan, jona ihmiset ovat huomattavasti ulkonäkökeskeisempiä kuin vaikka muutama vuosikymmen sitten? Sosiaalinen media vaikuttaa tähän erittäin paljon, sillä sitä kautta me näemme toinen toistaan kauniimpia ihmisiä ja upeita kuvia, joiden kautta imemme herkästi pinnallisia vaikutteita omaan elämään.

Myönnän olevani tietyissä määrin pinnallinen, eli haluan antaa itsestäni positiivisen ja siistin kuvan, jonka vuoksi huolehdin ulkonäöstäni. On myös kiva olla hyvässä kunnossa ja noh, valehtelisin jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole itselleni yhtään mitään väliä. Työni puolesta saan paljon meikkejä ja muuta kosmetiikkaa testiin, joten kauneuteen liittyvät asiat kiinnostavat jossain määrin. Silti pohjimmiltani olen todella rento, eli viihdyn parhaiten mukavissa, rennoissa vaatteissa ja ilman meikkiä. En ole oikeastaan koskaan näin vanhemmiten kokenut, että kauneuteni olisi riippuvaista siitä, onko minulla ripsiväriä vai ei. Tällä hetkellä kun olen ilman ripsienpidennyksiä, on sitä joutunut aivan eri tavalla totuttelemaan vielä alastomampaan ilmeeseen, mikä ei ole olleenkaan huono sekään. Täällä matkalla olen tosiaan meikannut ehkä kaksi kertaa ja noin muutenkaan ulkonäköön ei olet tullut juurikaan kiinnitettyä huomiota. Tämä taas on herättänyt ajatuksia nimenomaan siitä, miten paljon pinnallisempiin asioihin Suomessa tulee kiinnitettyä huomiota verrattuna täällä olemiseen ja se puolestaan on herättänyt itsessäni monenlaisia mietteitä. Vaikka olen ihmisenä syvällinen, en ole kiinnostunut merkkivaatteista tai materiasta ylipäänsä, silti verrattuna elämään täällä, käytän Suomessa huomattavasti enemmän aikaa pinnallisempiin asioihin ja tätä olen jäänyt pohtimaan – lähinnä siis miksi näin? Enkä nyt tarkoita tällä sitä, ettei itsestään saisi pitää huolta, mutta Suomessa pinnallisuutta vaan tulee joka tuutista ja täten sille altistuu herkemmin verrattuna siihen, millaista täällä on elää ja olla.

Pinnallisuudessa itsessään ei siis ole mitään pahaa enkä missään nimessä sitä tuomitse. Jokainen meistä valitsee, mihin asioihin elämässä keskittyy ja kyllähän itsekin osittain nautin pinnallisemmista asioista. Olen kuitenkin vuosi vuodelta lipunut jatkuvasti kauemmas tuosta ja huomannut, miten elämässä tärkeintä ovat hyvät ihmissuhteet niin itseen kuin itsensä ulkopuolelle. Onnellisuus ei ole sidonnainen materiaan, eikä kaunis ulkonäkö takaa hyvinvointia. Pinnalliset asiat ovat niitä, jotka eivät säily, kun taas ne vähemmän pinnalliset asiat merkkaavat eniten. Täällä onkin tullut mietittyä, miten sitä voisi sisällyttää omaan arkeen Suomessa vähemmän kaikkea turhaa ja keskittyä enemmän oikeasti merkityksellisiin asioihin? Täällä se on helpompaa, kun mukana on vain matkalaukullinen tavaraa, eikä oikeastaan mitään pinnallisia virikkeitä sosiaalista mediaa lukuun ottamatta. Suomessa on niin paljon kaikenlaista hälinää ja ärsykkeitä, jotka usein vievät omat energiat pois aidosti tärkeistä asioista. Ja myönnetään, osittain tähän vaikuttaa varmasti nimenomaan se, mitä teen työkseni, eli työskentelen paljon pinnallisempien asioiden äärellä eikä työni ole auttamistyötä tai välttämättä aina edes aidosti merkityksellistä. Vaikka koen blogin kautta voivani vaikuttaa ihmisiin syvemmältä syvällisempien tekstien kautta, silti välillä mietin, miten pinnallista tämäkin loppupeleissä on. Otetaan kuvia itsestä ja lisätään niitä nettiin. Vaikka mukana olisikin syvällisiä ajatuksia, on pakko myöntää, kuinka välillä olen ähkyssä ja mietin, jääkö työstäni aidosti jonkinlainen hyvä jälki? Vaikutanko riittävästi ja nimenomaan oikeisiin asioihin?

Mielestäni oman elämän arvoja ja sitä, mihin keskittyy on syytä jatkuvasti punnita. Niin helposti alamme lipumaan kenties hieman väärään suuntaan, ellemme ole tarkkana. Pinnallisuus on yksi tällainen asia, joka vie herkästi mennessään, eikä kaikkien ole helppoa sen kanssa tasapainoilla. Elämä saattaa pyöriä erittäin pinnallisten asioiden ja arvojen äärellä, kunnes tapahtuu jotain, mikä muistuttaa siitä, mikä on aidosti tärkeää. Myös ympäristö ja seura vaikuttaa, eli jos vietämme aikaa ihmisten kanssa, joille ulkonäkö on tärkein, varmasti keskitymme itsekin ulkonäköön tavallista enemmän. Eikä siis sillä, osalle se riittää, mutta mikäli elämältä janoaa jotain enemmän kuin vain pintaa, kannattaa tämän asian suhteen olla skarppina. Omalla kohdalla koen jo tämän reissun tähän mennessä vaikuttaneen itseeni siinä määrin, että Suomeen palattuani kiinnitän tähän asiaan jälleen entistä tarkemmin huomiota.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Onko pinnallisuus vastapainoa syvällisyydelle vai kuinka asian koette?

Kommentit (5)
  1. katariinakoo
    21.7.2019, 12:34

    Tosi hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia ja olen miettinyt näitä itsekin tosi paljon. Tuntuu, että se ”aitous” on just nykypäivän sana mistä puhutaan somessakin tosi paljon. Että ”mikä on aitoa somea?”! Mun mielestä sitä on mahdotonta määritellä kahdella sanalla tai edes lauseella. Jos tykkää meikata ja nähdä vaivaa kivojen IG kuvien eteen niin ei siinä ole todellakaan mitään pahaa. Itse en kuitenkaan tykkää kauheesti seurata sellaista vaan muhun uppoo oikeesti elämänmakuinen meininki ja se, että kaikki ei todellakaan ole aina vaan siloteltua, koska eihän meidän kenenkään elämä sellaista oikeasti ole. On jokaisen oma asia, mitä jakaa someen itsestään ja elämästään mutta on myös sanomattakin selvää että some aiheuttaa, etenkin nuorille, ihan järkyttävästi paineita siitä millaista elämän pitäisi olla. Somessa on paljon paljon hyvää ja siksi sitä itsekin käytän, mutta pieni tauko somesta silloin tällöin tekee oikeesti tosi hyvää, että pysähtyy ja on läsnä tässä ihan ”oikeessa” elämässä. Tälläisiä ajatuksia tuli mieleen. 🙂

  2. Bikinit päällä kulkeminen julkisilla paikoilla on musta todella noloa. En tekisi sitä ikinä Suomessakaan, miksi jossain muualla? Olin järkyttynyt siitä, että ihmiset menee oikeesti nähtävyyksille (temppeleille) puolialasti ja sitten ihmettelevät,jos eivät pääse sisälle. Tai tekevät jotain joogaposeerauksia niiden edessä… ”Mitä vaan hyvän kuvan takia” tuntuu olevan se motto nykyään. Vaikka Balilla muslimit on ehkä vähemmistö, niin en mä nähnyt siellä paikallisienkaan bikineissä kulkevan. En tosin turistienkaan ole nähnyt, muuta kun kuvissa. Mua jotenkin ihmetyttää se, et miks pitää mennä jonnekin ulkomaille hillumaan puolialasti. Sen tiedän, että Gilit on jo tosi turistisoituneita, mutta että porukka sielläkin kulkee bikienissä ympäriinsä… Miksi, oi miksi. Oma majapaikkakin oli 5min päästä rannalta, mut eipä olis tullut mieleenkään kulkea sinne bikineissä.
    Ymmärrän, että sosiaalinen media luo paineita, mut kyllä mä monesti mietin, et oisko monellakaan kuvalla mitään arvoa, jos siinä ei olis jonkun perse. Toki omaa takapuolta saa kuvata ympäri maailman, mikäs siinä, mut joidenkin ig-on täynnä sellasta ja erittäin siloteltua matkailua. Sellasia en jaksa seurata enää. Luonnollisuus ja aidot tilanteet kiinnostavat ja itsekään en meikkaa lomalla.

    1. Pakko tähän alkuun nyt heti korjata, että ilmaisin itseäni ehkä hieman huonosti, eli en kulje Gileilläkään pelkät bikinit päällä kuin ranta-alueella. Eli kun biitsiltä olen liikkunut, olen aina laittanut korkeavyörätöiset shortsit alaosaksi tai shaalin, mutta kyllä bikinin yläosaa olen julkisilla paikoilla täällä saarilla käyttänyt, sillä se on mielestäni kuin toppi ja täällä on todella kuuma. Canggussa puolestaan en kulkenut edes pelkällä yläosalla, vaikka sielläkin näin ihmisiä vallan bikineissä.

      Täällä saarilla tosiaan olen nähnyt jengiä paljonkin pelkissä bikineissä siellä täällä, eikä se itseäni mitenkään häiritse. Mutta mielipiteitä on varmasti monia. Tosin pakko sanoa että johonkin temppelialueelle en menisi edes bikinin yläosalla ja shortseilla, eli tuon pointin kyllä allekirjoitan aivan täysin… Mutta vähän veikkaan, että ihmiset ajattelevat tästä hieman eri tavoin. Itse en ole mitenkään erityisen tarkka, sillä kyllä mielestäni samalla tavalla kuin miehet kulkevat ilman paitaa, on naisella oikeus olla bikinin yläosalla jos ollaan rantakohteessa ja kohteessa, jossa osa tosiaan kulkee paljain jaloinkin.

      Mutta ilmaisin tosiaan itseäni ehkä hieman väärin, eli en tarkoittanut että loma olisi hyvä kulkea biksuissa ympäriinsä, mutta paljon täällä näkee kaikenlaista, enkä ainakaan itse jaksa välittää. Mielestäni on ihanaa jos ihmisillä on vapautunut fiilis, sillä harva heistä tuskin noudattaa samanlaista pukeutumis etikettiä kotimaassa. 🙂

      1. Gilit joutuvat varmaan antamaan paljon ”anteeksi” tuota puolialasti hillumista, koska turismi taitaa olla se pääelinkeino saarilla. Sitä jos alettaisiin rajoittaa, niin vaikuttais varmasti negatiivisesti kävijämääriin. Mut Gilit kuuluu Lombokille ja pääasialliset asukkaat ovat muslimeja. Minusta siinä oli jäätävä ristiriita, kun Menolla luin puun alla kirjaa ja seurasin päästä varpaisiin verhoutunutta hedelmämyyjää ohittamassa yläosattomissa olevaa naista.

        En siis itsekään ole mikään sievistelijä, mutta aina jaksan ihmetellä sitä, et kun matkustaa johonkin toiselle puolelle maailmaa, mut ei jaksa tai huvita ottaa yhtään asioista selvää. Millään tällä en siis viittaa sinuun, vaan ihmisiin yleensä jotka tekee noin 🙂 Mulle on sama, vaikka joku joogaisi Gilien rannalla alasti (Lonely Planetin mukaan sekin on nähty), mut miksi mennä tekemään se muslimimaahan? Aasiassa on ihan valtavasti rantakohteita.

        Tai ehkä mä oonkin sievistelijä, kun just yks päivä tunsin suurta myötähäpeää kun näin (kaupassa) töissä ollessani paidattomia miehiä. 😀 Mietin vaan, et olisitte nyt laittaneet ne paidat päälle ennen kauppaan tuloa.

    2. Siis ajattelin ihan sitä samaa että täh? Julkisilla paikoilla bikinit päällä? Olen itteki käynyt Balilla ja en muista että olisin uskaltanut tai edes miettinyt kyseistä asiaa. Miksi pitäisi oikeesti😦 Mutta muuten niistä ulkonäön asioista tuli vielä semmosia mieleen että itseki olen reissanut no kohduullisen riittävästi vähän Aasiassa ja Euroopassa ja myös Australiassa, jotenkin en osa ajatellä missä nyt niitä paineita on ja missä ei niin paljon. Aasiassa ehkä juuri ajattelin enemmän että onko sopiva pukeutua päälle lyhyitä ja vähän kattavia vaatteita kun paikalliset naiset kuitenkin pukeutu ihan tavalisissa t-paitoissa ja ei mikään paljastavalta , mutta tietenkin turistit ihan normaalisti omissa kesävaatteissa eli ei haittanut varmaan paljon paikallisia kun ne tottunut. Mutta tämä ulkonäöpaineet Suomessa ihmetytti mua:D miten niin? Must tuntuu ihan sama mitä joku pukee päälle ja erittäin hassu mulle on se varmaan sen takia koska olen virolainen ☺️ Ja Virossa ja virolaisten piirissä meillä on semmonen stereotyyppi että Virossa on ihan hirveet paineet näyttää hyvältä vaikka mä itse en ole sama mieltä tästä asiasta ja Suomessa toisaalta ei ole mitään paineita koska kadulla on ihan sama mitä päällä on ja kukaan ei huoma. Mä niistä stereotyypeistä sanoisin että ehkä vähän ihmiset kuvittelevat liikaa ja luulevat että pitäisi näyttää helvetin hyvältä koko ajan mutta näen päivittäin kaduilla ihan tavallisia meikkittömiä ja harmaissa vaatteissa kulkevia huomaamattomia miehiä sekä naisia ja se oli myös sama silloin Virossa kun asuin siellä yli kuusi vuotta sitten.
      Itse olen sellainen että tykkään pukeutua hyvin, meikkaan tosi vähän eli päivittäin menee päälle vaan ripsiväri ja joskus fiiliksen mukaan huulipuna. Näytän hyvältä ja riippumatta maasta missä matkusatn tykkään tavallaan näyttää samanlaiselta ja ulkonäön paineita en tunne missään, en myös Suomessa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *