Ajatuksia ja oivalluksia kuluneelta vuodelta

Vuosi 2021 on ollut elämässäni mieleen painuva. Ei ehkä samalla tavalla kuin vuosi 2020, jolloin tapahtui liuta elämää mullistavia asioita, mutta myös tämä vuosi jää ehdottomasti mieleen sekä hyvässä, että jossain määrin myös pahassa. Tiedättekö, kun elämässä on erilaisia ajanjaksoja, joista tietyt jäävät mieleen paremmin kuin toiset – vuosi 2021 on tällainen. Päätinkin tänään kirjoittaa koonnin kuluneelta vuodelta. Koonnin, jossa jaan mielessä pyörineitä ajatuksia ja oivalluksia, joista osaa en ole välttämättä kanssanne edes jakanut.

63 neliötä asuintilaa kahdelle on parempi kuin 24 neliötä. Vaikka asiaa miten päin vääntelee ja kääntelee, en näe järkeväksi elää pariskuntana yksiössä, ellei jokin pakottava tilanne näin vaadi. Onneksi emme koskaan virallisesti yksiössä kahdestaan asuneet, mutta käytännössä hengailtiin vuosi edellisessä kodissani. Tiedän, että liian pienessä tilassa kahdestaan eläminen on yksi syy aiheuttaa turhia ongelmia parisuhteelle ja siksi yksi vuoden 2021 parhaista päätöksistä olikin muuttaa isompaan, ja ennen kaikkea lyödä virallisesti hynttyyt yhteen!

Ouran hankinta oli yksi vuoden parhaista ostoksista! Sen avulla näkee, miten todellisuudessa nukkuu ja palautuu. Moni varmasti laskee yöunien määrän nukkumaanmenosta heräämiseen, mutta todellisuudessa unen määrä on pienempi. Toki osa saattaa nukahtaa heti sänkyyn mennessä, eikä herää kertaakaan yössä, mutta veikkaan, ettei monen aikuisen kohdalla näin ole – ei ainakaan jatkuvasti. Eli yleensä tuosta ns. kuvitellusta nukkumisajasta voi pudottaa 1-2 h pois, jolloin paljastuu se todellinen unen määrä.

Mikäli muutosta haluaa, sitä kohti on otettava askelia. Kuluneena vuonna olen yhä enenevissä määrin halunnut muuttaa asioita, jotka häiritsevät tavalla tai toisella. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, kuten covid on varmasti jokaiselle opettanut, mutta asiat, joihin voimme vaikuttaa, niihin kannattaa  ehdottomasti vaikuttaa. Jatkuva valitus ja voivottelu käyvät lopulta ihan jokaisen hermoille, joten on kyseessä sitten työpaikan vaihdos tai vaikkapa ulkoinen tyylimuutos, ethän enää mieti, vaan toimit! Toisinaan muutos vaatii isoja päätöksiä ja se tuntuu epämiellyttävältä, mutta on lopulta kaiken sen arvoista. Omasta kokemuksesta muutos on tuonut aina jotain uutta hyvää elämään ja vaikka alussa on kirpaissut, jossain kohtaa kipu on muuttunut iloksi.

34 ei olekaan niin paha ikä, vaan itse asiassa aika hyvä sellainen! Vaikka 40 lähenee ”uhkaavasti”, olen kuluneena vuonna muistuttanut itseä siitä, ettei numeroilla ole lopulta elämässä väliä. Asenne ratkaisee ja nelikymppiset ovat tänä päivänä vielä hyvin nuorenmielisiä. Vietän aikaa eniten itseäni vanhempien ihmisten seurassa, mikä myöskin vaikuttanee siihen, ettei omaa ikää katso samalla tavalla yhtä kriittisesti. Toki parikymppisten rinnalla sitä tuntee itsensä fossiiliksi, vaikka samaan aikaan voi huokaista helpotuksesta, että on selättänyt kolmenkympin kriisin ja löytänyt oman tien, jota harva parikymppinen on välttämättä löytänyt. Oikeastaan ainut asia, mitä nuoruudesta kaipaan, on loputon energisyys ja se, miten kroppa toimi univeloista tai rasituksesta huolimatta.

Tänä vuonna olen miettinyt myös ystävyyttä ja ihmissuhteita. Ihmissuhteet, joissa ei ole velvoitteita, ovat niitä, jotka sopivat itselle parhaiten. Velvoitteilla tarkoitan sitä, että ystävyydessä on ns. hiljainen yhteydenpitoon liittyvä sääntö ja jos tätä ei noudata, pahoittaa toinen mielensä. Korona-aika on vähentänyt näkemisiä ja samaan aikaan ehkä vahvistanut joitain ystävyyksiä, mutta etäännyttänyt toisia. Tämä kuuluu asiaan. Jos eläisimme sitä vanhaa normaalia, olisi tilanne varmasti eri. Onneksi elämässäni on kuitenkin ihmisiä, joilla on aikuismainen suhtautuminen ystävyyteen ja yhteydenpitoon. Näiden ihmisten kanssa ystävyys toimii, sillä ahdistavia velvoitteita ei ole ja siksi ystävyys on luontevaa.

Olen tänä vuonna myös funtsinut, mitkä tekijät ovat niitä, jotka yhdistävät ihmisiä? Ovatko nämä tekijät aitoja, oikeasti merkityksellisiä asioita vai jotain keinotekoista ja pinnallista? Juhlissa kaikki ovat toistensa kavereita ja me-henki on vahvana, mutta maanantain tullen, iso osa kääntää toisilleen selän tai toisten asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Kuinka moni aidosti välittää? Mielestäni pinnallisissa ihmissuhteissa ei ole mitään vikaa, jos ne tyydyttävät kaikkia osapuolia. Itsekin aikoinaan ympäröin itseni biletutuilla, joita näin vain viikonloppuisin humalassa, ja he olivat se keinotekoinen ”sisäpiirini”. Nykyään valitsen mieluummin yhden hyvän ystävän kuin kymmeniä pinnallisia tuttuja, joiden kanssa on ehkä hetkellisesti hauskaa, mutta joiden kanssa ei jaa yhteisiä arvoja.

Aikansa kutakin ja toisinaan on pakko luopua jostain, saadakseen tilalle jotain uutta. Tänä vuonna blogin kirjoittaminen on ollut vähäisintä ikinä ja olen pikkuhiljaa luopunut päivittäisestä postaustahdista. Alkuun syy oli ajankäytöllinen, mutta lopulta huomasin, ettei minulla yksinkertaisesti ole enää päivittäin teille mitään annettavaa. Myös intressit ovat muuttuneet ja olen priorisoinut ajankäyttöä muuhun. Toisaalta samaan aikaan, kun kirjoittaa harvemmin, myös se tietynlainen avoimuuden ilmapiiri kärsii, koska yhteys teihin ja blogiin tavallaan katkeaa. Tätä on hankala edes selittää, mutta näin käy yleensä, jos pitää esimerkiksi pitkiä postaustaukoja – kirjoittaminen on yhä hankalampaa ja hankalampaa. Lopettamassa en kuitenkaan ole ja tiedä vaikka jossain kohtaa taas aktivoituisin ihan viikkotasolla? Nyt mennään kuitenkin täysin fiilispohjalta ilman sen suurempia paineita tulevasta. 🙂

Jotta parisuhde toimii, tulee ilmapiirin olla sellainen, jossa kissan voi tarvittaessa nostaa pöydälle, eikä riitelyä tarvitse turhaan pelätä. Jokaisessa suhteessa tulee erimielisyyksiä ja aikaisemmasta oppineena, mitään en halua tukahduttaa sisälle, vaan tunteiden avoin purkaminen on tärkeää. Tänä vuonna onkin opeteltu myös riitelemään, sillä niiltä ei voi välttyä parisuhteessa. Ensimmäistä kertaa elämässä kuitenkin koen, ettei toinen lähde kävelemään tai sulkeudu, jos ilmaisen tunteeni avoimesti – ja tästä syystä muuten myös uskallan puhua ääneen sen sijaan, että purkaisin tunteita passiivis-aggressiivisesti. Riitelemisen taito parisuhteessa lienee jossain määrin myös yksi suhteen tärkeimmistä tekijöistä sen keston kannalta ja siksi mielestäni avoin ilmapiiri, sekä yhteen toimivat tavat riidellä ovat suhteen tulevaisuutta ajatellen tärkeässä roolissa.

Joulu Helsingissä on ollut aika ihana! Olen tähän saakka aina ajatellut, että joulu tulee viettää jossain muualla kuin ns. kotona ja kotiympyröissä (jotta se tuntuu joululta?!), mutta tämä vuosi opetti, ettei tämäkään olettamus mene niin. Toki lumi vaikutti asiaan positiivisesti ja kyllähän me aattoa vietettiin Tonin sukulaisten seurassa, mutta pitkälti ollaan kuitenkin oltu kotiympyröissä. Mikä kuitenkin parasta, joulu ei ole vielä ohi ja kuusikin saa olla olohuoneessa vielä ainakin reilu viikon päivät.

Hassua kyllä, mutta ulkomaille matkustamista en ole edelleenkään hurjasti kaivannut. Nyt on jo aika pitkä aika siitä, kun olen lentänyt muualle kuin Kittilään, mutta silti ei ahdista. Voi olla, että vuonna 2022 viimein tulee jokin pidempi reissu eteen, mutta edelleenkään en koe sitä välttämättömäksi oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Ehkä covid ja kuluneet vuodet ovat tehneet myös sen, että onnelliseksi tekeviä asioita on tullut punnittua uudelleen ja todettua, etteivät ne lopulta olekaan se jatkuva vaihtelevuus ja reissaaminen uuteen kulttuuriin. Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Onnellisuus, tasapaino ja hyvinvointi ovat olleet vahvasti läsnä kuluneen vuoden ajan. Vaikka maailmassa on tapahtunut paljon ikävää ja olen siitä paikoitellen ahdistunut, omassa elämässä on ollut hyvä balanssi kuluneena vuonna. Voisin jopa sanoa, että vuosi on ollut tasapainoisin sitten viiteen vuoteen! Palaset ovat pikkuhiljaa loksahdelleet paikoilleen, eikä mitään hurjan suurta vastustusta ole ollut. Työt rullaa mukavasti ja olen tottunut etätyö -arkeen. Olen myös selkeämmin nähnyt, mitkä asiat aiheuttavat elämässäni turhia ongelmia tai hallaa ja siksi päätynyt näitä asioita minimoimaan. Tällaisten asioiden näkeminen saattaa toisinaan aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä ja niitä voi olla vaikea itselleen myöntää, mutta tärkeintä on kohtaaminen. Samaan aikaan tärkeää on myös se, että antaa itselle aikaa tehdä muutosta ja luoda uutta.

Vuonna 2021 minusta tuli taas sekasyöjä terveydellisistä syistä. Tämä harmitti alkuun, mutta kaikessa voi kuitenkin käyttää tervettä järkeä, eikä lihaa tarvitse syödä viitenä päivänä viikossa. Toisaalta tämä päätös on tehnyt ruoanlaitosta huomattavasti helpompaa ja monipuolisempaa, koska voi syödä laajemmin kaikkea.

Kuluneena vuotena olen siirtynyt pikkuhiljaa vaaleampaan hiuslookkiin. Blondia minusta ei varmasti tule, mutta kesään mennessä olisi tavoitteena vaalentaa hiuksia raidoilla vielä lisää. Nopeasti tällaiset muutokset eivät tapahdu, sillä mustasta on lähdetty liikkeelle ja siksi ottaa aikansa, että päästään tavoitteeseen. Myös hiusten ehdoilla mennään, eli liikaa ja liian nopeasti ei ole tarkoitus. Sitähän sanotaan, että hiuksiin halutaan muutosta silloin, kun halutaan elämässä uudistua ja ns. uudestisyntyä. Allekirjoitan tämän, sillä tänä vuonna minulla on ollut vahva uudistumisen halu myös ulkoisesti – tai oikeastaan päivittää ulkoinen habitus sisäiseen maailmaani sopivammaksi. Välillä uudistuminen tekee todella hyvää ja se ihan oikeasti piristää mieltä!

Tämä vuosi on opettanut minulle myös rakkaudesta. Mitä se on parhaimmillaan ja miten parisuhde toimii peilinä itselle. Rakkaus on kumppanuutta, huolenpitoa, toisen tarpeiden huomioimista, ystävyyttä ja yhdessä asioiden jakamista. Ensimmäistä kertaa ikinä mietin toisen kanssa vakavasti loppuelämää, eivätkä isotkaan päätökset pelota. Uskon tämän kertovan sen, että olen löytänyt sen oikean – ihmisen, jonka läsnäollessa voin olla 110 % itseni. Tältä sen kuuluu tuntua. Kuluneena vuotena rakkautemme on myös syventynyt ja muuttunut vahvemmaksi. Eletään varmasti kaikkien standardien mukaan vielä ”alkuhuumaa” näin reilun vuoden jälkeen, mutta samaan aikaan suhteessa on vahva pysyvyyden tunne, joka syntyy molemminpuolisesta halusta jakaa elämä toisen kanssa.

Kulunut vuosi on ollut kokonaisuudessaan hyvä, parempaa en voisi näissä olosuhteissa toivoa.💜

Kiitos teille kuluneesta vuodesta ja onnea uudelle vuodelle 2022!