Ajatuksia kuluneelta viikolta x 6
Viime aikojen hyvä fiilis oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla kantaa edelleen ja joka päivä herään siihen tunteeseen, miten elämässäni moni asia on aika kivasti. En tällä hetkellä ole mitään vailla ja asiat rullaavat mukavasti. Toki jos lähtisin miettimään, mitä minulta puuttuu, saisin varmasti listan asioista aikaiseksi, mutta en tee sitä. Olen opetellut nauttimaan elämästä sellaisena kuin se juuri nyt on ja pyrin olemaan kaikesta kiitollinen päivittäin. Tämä tunne ei ole itselleni missään nimessä itsestäänselvä, sillä paljon olen elänyt läpi vaikeita elämänvaiheita, joista viimeisin oli tuossa talvella. Viime syksynä olin myös hyvin onnellinen, mutta loppupeleissä vääristä syistä. Tai periaatteessa oikeista kyllä, mutta se onneni pohjautui liikaa muihin ihmisiin – tai oikeastaan ihmiseen. Vaikka tuolloin kuvittelin olevani niin kasvanut itseni kanssa, loppupeleissä en tainnut ollakaan. Elämä on kyllä hassua, miten jatkuvaa kehitystä se on ja jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää!
Kiitollisuus on seikka, jonka liian usein unohdamme. On ehkä kliseistä sanoa että joka ikinen päivä tulisi kiittää elämää jostain, mutta loppupeleissä hyviin asioihin keskittyminen toimii. Kiitollisuus ei ole mielestäni pelkästään asenne, jonka päättää omaksua, vaan se on elämäntapa. En tarkoita tällä sitä että kaikki negatiivisuus tulisi elämästä kitkeä emmekä saisi kirota pieleen menneitä juttuja, vaan ehkä enemmänkin ajattelen niin, että se mihin keskitymme, lisääntyy. Olen huomannut tämän omassa elämässä, sillä olen tunnemaailmalta suhteellisen ailahteleva ja mikäli petyn, en aina kykene olemaan heti pettymyksen jälkeen optimisti. Tuo negatiivisuudessa hengailu puolestaan lisää negatiivisuutta ja vasta siinä kohtaa kun olen antanut toivolle paremmasta mahdollisuuden, on elämässäni alkanut tapahtumaan hyvää. Eli aina tuo vaikeista tunteista nouseminen vaatii sen, että USKOO ja TOIVOO parempaa.
Rakastan lenkkeillä iltaisin. Moni sanoo näin aamuista, mutta minulle illat ovat sitä ”omaa aikaa” ja olenhan aina ollut illan virkku. Nautin etenkin juoksemisesta hämärtyvillä kaduilla, kun siellä ei liiku juuri ketään. Jopa Helsingissä tämä onnistuu – huomasin sen jälleen maanantaina. On jännä, millainen vaikutus sillä on, kun liikkuu yksin jossain missä ei ole juurikaan liikennettä tai hälyä. Toki aina voi sukeltaa omaan maailmaan kuulokkeiden avulla, mutta on eri nähdä ihmisiä ympärillä kuin olla näkemättä, sillä aktiivinen liikenne vie keskittymiskykyä pois itse juoksemisesta. Viime kesänä nämä iltajuoksut olivat itselleni suorastaan rutiini ja tykkäsin liikkua silloin, kun helteiltä kykenin, eli klo 22-24 välillä. Saas nähdä miten tänä kesänä käy, rullaanko samalla rytmillä vai saammeko helteilta laisinkaan?
Viime viikko oli suhteellisen rankka eikä oikeastaan muista syistä kuin vapusta johtuen. Tämä oli tietenkin oma valinta ja vaikka meillä oli ystävieni kanssa mielettömän hauskaa, verotti tuo hauskanpito omasta energiasta useamman päivän ajan. Jälleen kerran tuli kyllä todettua, ettei itsestäni ole enää kovin usein tuollaisiin parin päivän juhliin, sillä kunto ei vaan kestä. Huonoista yöunista ja kumotuista alkoholiannoksista seuraa monen päivän väsymys ja ennen kaikkea henkinen alavire. Vaikka kaikki olisi todella hyvin, krapula aikaan saa sen että vähän kaikki pelottaa eikä oikein mikään tunnu hyvältä. Tällä viikolla onkin tuntunut taas sille kuin olisin uudestisyntynyt! Energiaa on ollut mielettömästi ja myös treenit ovat kulkeneet. Vaikka tuskin tulen koskaan enää absolutistiksi ryhtymään (olin sitä siis 19-vuotiaaksi saakka) ja tykkään viinitellä, on nuo kahden päivän juhlat jätettävä nuoremmille…
Alkuviikosta minua harmitti kovasti HSL:n lippujen hintojen nousu! Mielestäni joukkoliikenteen kuuluisi olla ilmaista eikä missään nimessä ainakaan kalliimpaa. Tällä hetkellä 40 € kahden viikon sisäisestä lipusta tuntuu aivan kohtuuttomalta, enkä kyllä tiedä miten jatkossa tulen toimimaan. Kesän aion pyöräillä, mutta syksyllä täytyy uudestaan miettiä, ostaako kuukausilipun vaikka kävisi viikoittain keskustassa vain muutamia kertoja. Jotenkin aivan järjetöntä ja voin vaan kuvitella, miten tämä vaikuttaa opiskelijoiden tilanteeseen! Heillä on muutenkin vähän rahaa, niin miten siitä riittää vielä kalliiseen lippuun… Pakko sanoa että mietin kyllä pariin otteeseen, onko tämä sitä julkisen liikenteen suosimiseen kannustamista? Oikea ekoteko – vai mitä mieltä te olette?
Olen nähnyt tällä viikolla jälleen hyvin outoja unia, joissa ovat seikkailleet minulle tärkeät ihmiset menneisyydestäni. On jännä, miten noissa unissa toistuu tietyt samat kaavat ja tunnetilat, joiden merkityksen oivallan valveilla ollessa täysin. Unimaailma voi olla hyvin erikoinen ja kaukana todellisuudesta, mutta siellä on niin paljon piiloviestejä, jotka heijastavat omaa suhdetta maailmaan sekä itseen. Eräästä ihmisestä olen nähnyt erityisen paljon unia viime kuukausina, sillä odotan hetkeä kun vuosien tauon jälkeen kohtaamme ja saamme tilaisuuden käydä asioita hyvässä hengessä läpi. Jotenkin epäilen että tuo hetki on tulossa pian, sillä niin usein tämä ihminen on unissani tavalla tai toisella seikkaillut. Universumilla on tapana hoitaa asiat, joita emme välttämättä itse osaa, pysty tai kykene aina oma-aloitteisesti hoitamaan.
Toivottavasti teidänkin viikko on sujunut mukavasti ja sujuu vielä seuraavien päivien osalta! Onko ollut kenties samoja ajatuksia kuin minulla kuluneen viikon aikana?
Kuvat: Iines Aaltonen