Ajatuksia psyykkisestä palautumiskyvystä
Ajattelin kirjoitella tänään resilienssistä, eli psyykkisestä selviytymis- ja palautumiskyvystä. Perehdyin aiheeseen aikoinaan, kun huomasin palautuvani hyvin hitaasti tunnepuolen pettymyksistä. Ihmettelin pitkään, miksi minä en kyennyt samalla tavalla nopeasti ”unohtamaan” kuin monet muut, kunnes luin psyykkisestä palautumiskyvystä, joka on yksilöllistä. Kyse on tosiaan ominaisuudesta, johon vaikuttaa kasvatus, henkilökohtaiset elämänkokemukset, ympäristö (ihmissuhteet, negatiiviset ja positiiviset) sekä biologia. Olemme eri tavalla herkkiä jokainen ja kun toinen kokee jonkun asian vain hieman kuormittavana, toiselle tuo saattaa olla äärimmäisen raskasta. Aihe sopii sinällään hyvin myös tähän hetkeen, sillä tämänhetkinen tilanne on sellainen, jonka koemme eri tavoin raskaaksi.
Resilienssi on ominaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten otamme hankalat asiat vastaan, kuinka selviämme haastavista tilanteista ja miten ylipäänsä suhtaudumme elämän eteen tuomiin muutoksiin. Tässä yhteydessä saatetaan puhua myös psyykkisestä vahvuudesta tai heikkoudesta, joka ei tosin ole niin mustavalkoista kuin mille kuulostaa. Myös lähtökohdiltaan psyykkisesti vahva ihminen voi masentua ja ajautua huonoon jamaan itsensä kanssa. Eli kyse ei ole vain biologiasta, vaan psyykkinen vahvuus saattaa muuttua matkan varrella. Tästä syystä tärkeää olisi vahvistaa omaa resilienssiä jatkuvasti.
Resilienssiä voi tosiaan vahvistaa läpi elämän ja yleensä se vahvistuu vanhemmiten, kun elämä on tuonut eteen vastoinkäymisiä, joista on selviydytty ja joiden keskellä löydetty selviytymiskeinot. Toki resilienssiä pystyy kehittämään jatkuvasti esimerkiksi tiedostamalla omat vahvuudet ja heikkoudet sekä kipukohdat. Kun olemme tietoisia niistä, voimme löytää toimivia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Aikaisemman elämän muisteleminen on hyvä lähtökohta, josta voimme löytää omia selviytymismalleja ja tarkastella niitä. Sieltä kun löytää hyviä ja huonoja toimintamalleja, voi niistä oppia jatkoa ajatellen. Myös optimismin ja positiivisen ajattelun vahvistaminen on tapa selvitä elämän vaikeuksista ja näen sen ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä seikoista. Tosin missään nimessä en tarkoita tällä sitä, että masennus voitetaan positiivisella ajattelulla, mutta kenties voisimme estää sen syntyä kohtaamalla kaikki tunteet hyvän kautta?
Kuten jo alussa myönnän, kohdallani psyykkinen palautumiskyky ihmissuhteiden saralla on heikohko ja ollut ongelmallinen viimeisten vuosien ajan. Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet pettymykset ihmissuhteiden saralla ja se, miten niiden seurauksena minusta on tullut pelokas ja ahdistuva. Toisaalta jos kiinnostun riittävästi, nämä muurit kyllä murtuvat, mutta siihen vaaditaankin hieman enemmän. Kaikkien ei ole tällaista helppo ymmärtää, koska omat toimintamallit saattavat olla täysin toisenlaiset – kun petytään ihmissuhteissa, siirrytään lennosta seuraavaan, eikä tunnu missään. Toisaalta ymmärrän tuonkin tavan toimia, sillä itselleni muut elämän haasteet eivät näyttäydy yhtä haastavassa valossa. Eli selviän helpommin yli oikeastaan kaikista muista pettymyksistä ollen sitkeä ja taistelutahtoinen, mutta ihmissuhteiden saralla joudun tekemään paljon duunia päästäkseni eteenpäin voittajana.
Kun psyykkisen resilienssin persoonakohtaisen erilaisuuden ymmärtää, ymmärtää paremmin myös kanssaihmisiä, jotka ottavat asiat raskaasti ja saattavat junnata joissain jutussa mielestämme liian pitkään. Tämä auttaa myös itseä tarkastelemaan omaa käytöstä ja ainakin minua helpottaa, kun tiedän, miksi olen jo mainitsemallani osa-alueella luontaisesti niin herkkä ja ”hidas toipumaan”. Juuri nyt teen kuitenkin parhaani ja olen ottanut viime kuukausina askelia eteenpäin, joiden uskon tuottavan tulosta. Hahah, onpa hassusti sanottu ihmissuhteista puhuttaessa, mutta suomennettuna uskon siis siihen, että voin vielä tuntea suuriakin tunteita hyvässä. Menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Tässä aiheessa tullaan oikeastaan jälleen sen tärkeän asian äärelle, miten jokaisen tulisi harjoittaa psyykettä samalla tavalla kuin fyysistä kuntoa. Liian usein pidetään fyysisyydestä huolta, mutta henkisen hyvinvoinnin saralla ikään kuin ajatellaan, ettei mitään ole tehtävissä – ollaan sellaisia kuin ollaan ja suhtaudutaan asioihin kuten suhtaudutaan. Todellisuudessa omaa mieltä voi vahvistaa, jonka seurauksena siedämme paremmin pettymyksiä ja ikäviäkin asioita. Enkä tarkoita tällä kieltämistä tai hälläväliä asennetta, vaan päinvastoin – asioiden rehellistä kohtaamista ja sitä kautta niistä eteenpäin pääsemistä. Mikäli keinoja ei tunnu omasta takataskusta löytyvän, myös terapia voi tässä kohtaa olla merkittävä avuntuoja.
Herättääkö aihe teissä ajatuksia tai koetteko, että kykynne selviytyä on jollain elämän osa-alueella heikompi kuin toisella?
Moikka!
Löysin ihan sattumalta sun blogin kun kirjoitin googleen ” miten selvitä pettymyksestä”. En ole oikein koskaan lukenut blogeja, mutta hakukenttään ilmestyi sinun postauksesi viime keväältä joka käsitteli pettymyksiä. Jäin lukemaan useammankin postauksen ja löysin aivan uskomattoman paljon samaistuttavaa tartuntapintaa teksteistäsi!
Tämä postaus meni suoraan sydämeen ja mieleen. Tuntuu, että pohdin aina pääni puhki sen jälkeen kun joku juttu loppuu deittailussa, ja nyt viimeisin loppui ennenkuin se ehti edes alkaa. Ja soimaan siitä itseäni ja tuntuu etten pääse yli? Ja mietin että missä vika? Miksi en voi vain asian olla. Ja kun luin psyykkisestä palautumiskyvystä, ja siitä että joillain palautumiskyky voi olla heikko esimerkiksi ihmissuhde asioissa silmäni aukesivat. Tätä aion tutkia ja ehkä pääsen jälleen eteenpäin psyykkisen hyvinvoinnin matkallani.
<3 Kiitos hyvistä teksteistä, ja siitä että kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti tunteistasi!
Jälleen kerran mielenkiintoinen aihe ja mukava lukea ajatuksiasi aiheesta :).
”Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet pettymykset ihmissuhteiden saralla ja se, miten niiden seurauksena minusta on tullut pelokas ja ahdistuva.”
Tuosta tuli mieleeni, että välttelevä käyttäytyminen ”pahentaa” tilannetta ja voimistaa tuntemuksia (tunnelukkoja). Kinkkistä sinänsä kun sitä haluaa suojella itseään ihmissuhdepettymyksiltä, mutta samalla välttely heikentää resilienssiä/palautumista. En kyllä ole sitä mieltä, että ratkaisu olisi suin päin vain syöksyä ihmissuhteisiinkaan ihan vaan siedätyshoitona. Teet varmasti jo tätä, mutta oman suhtautumisen tarkastelu voi auttaa näkemään tilannetta objektiivisemmin. Sitä voi olla vaikea kaikissa asioissa itse huomata, joskus terapeutti pystyy pointtaamaan sen kohdan mitä itse ei ole huomannut.
Kuulostaa, että välttelet mahdollisesti kokemasta ja tuntemasta jotain. Kysy itseltäsi, mitä vältän tuntemasta ja kokemasta jos en antaudu ihmissuhteeseen (tästä on super hyvä podcast terri colelta). Vältätkö esim. jo etukäteen mahdollisen hylkäämisen tms. Jolloin itse ajat tilanteen jo valmiiksi siihen. Nää jutut on niin selkäytimessä, että ne itsesuojelu/välttämiskäyttäytymiset lähtee todella helposti automaationa. Oon huomannut omalla kohdallani tosi paljon sokeita pisteitä ja edelleen tulee uusia juttuja vastaan (ei varmasti koskaan lopu).
On kyllä todella mielenkiintoista pohtia, mitkä kaikki tekijät vaikuttaa resilienssiin. Oon kirjoittanut resilienssistä yhteen kurssiin esseen ja muistan resilienssinkin pohjaavan vahvasti lapsuuden kiintymyssuhdemallin ja turvallisuuden tunteeseen yhdistettynä temperamenttiin ja persoonallisuuteen, jotka voivat olla joko hyvän resielienssin mahdollistajia tai heikentäviä tekijöitä. Samoin kuten mainitsit kaikki eletty elämä vaikuttaa ja ihan sen hetkinen elämäntilanne. Itse olen huomannut myös, että yleinen koherenssin tunne elämästä on isossa roolissa( Kokeeko elämän yleisesti ottaen olevan hyvin hyppysissä).
Mukava kuulla, itse asiassa niin minustakin. 🙂
Mielenkiintoisia ajatuksia jälleen, kiitos niistä.
”Tuosta tuli mieleeni, että välttelevä käyttäytyminen ”pahentaa” tilannetta ja voimistaa tuntemuksia (tunnelukkoja). Kinkkistä sinänsä kun sitä haluaa suojella itseään ihmissuhdepettymyksiltä, mutta samalla välttely heikentää resilienssiä/palautumista.”
– Jep, juuri noinhan se on. Ellei tilannetta ota haltuun, sitä voi ajautua tilanteeseen, että on lopun elämää yksin. Eikä siis sillä että tuo nyt olisi se pahin skenaario, mutta jos tällaisia lukkoja ei selvitä itsensä kanssa, niistä saattaa tulla aikamoisia taakkoja. Eli kuten sanoit, siedätys tärkeää ja totuushan on se, etteivät kaikki asiat elämässä ole aina mukavia! Tätä siis harjoitellaan. Jotenkin kyllä huvittaa, että tässä iässä on tällaisten asioiden kanssa näin lapsen kengissä… 😀 Mutta toki olen itselle armollinen ja ymmärrän, mistä kaikki tämä johtuu.
”Kuulostaa, että välttelet mahdollisesti kokemasta ja tuntemasta jotain. Kysy itseltäsi, mitä vältän tuntemasta ja kokemasta jos en antaudu ihmissuhteeseen (tästä on super hyvä podcast terri colelta). Vältätkö esim. jo etukäteen mahdollisen hylkäämisen tms. Jolloin itse ajat tilanteen jo valmiiksi siihen.”
– Ja kyllä, tuo on hyvin tulkittavissa toiminnastani. Vältän jo etukäteen jotain, mikä saattaisi olla edessä, enkä tee ns. uhrauksia, ellen ihan oikeasti kiinnostu toisesta todella paljon heti. Tuo on vähän hassua, että tosiaan joidenkin ihmisten kohdalla mun muurit lähtee todella nopeasti, mutta joidenkin kohdalla pelkään jo lähtökohtaisesti, että joudun tuottamaan toiselle pettymyksen. Eli jos mun kiinnostus ei ole heti katossa, mieluummin jätän menemättä esimerkiksi treffeille, koska pelkään joutuvani ikävään tilanteeseen ja selittämään omia tuntemuksia auki… Toisaalta taas en tiedä, onko tuokin vaan itsensä ja omien tunteidensa pelkäämistä loppupeleissä? Pääsee ”helpommalla” kun ei lähde mihinkään, mistä ei ole itsensä kanssa varma?
Sulla on kyllä todella viisaita ja syvällisiä ajatuksia. <3 Olisi kiva taas joskus laitella sähköpostia, jos aikaa ja saumaa sille on. 🙂