Harjoitus tekee mestarin

Aloitin sunnuntaina Aki Linnanahteen podcastin kuuntelun. Löysin podin iPhonen podcast -sovelluksen suosituimpien ohjelmien joukosta, jonka kautta päädyin kuuntelemaan ensin jakson Erinistä ja aika pian loput viisi jaksoa. Tykkään Linnanahteen tavasta haastatella ja saada haastateltavasta esiin jotain sellaista syvempää, joka jättää kuuntelijaan jäljen. Erityisesti Erinin jakso pysäytti ja herätti syvemmän ajatuksen, josta haluan tämän päivän tekstissä puhua.

Olin jostain syystä ajatellut, että Erin on luonnonlahjakkuus musiikkimaailmalle. Podcast kuitenkin paljasti minulle hänen epävarmuuksia ja sen, kuinka paljon hän on opiskellut alaa, tehnyt töitä ja harjoitellut saavuttaakseen sen, missä pisteessä on nyt. Tämä kaikki jää meiltä liian usein huomaamatta, kun keskitymme näkemään ainoastaan nykyhetken. Ajatus, joka podcastista jäikin minuun kytemään, on se, miten mestariksi tullaan. Mestariksi nimittäin harvoin synnytään, vaan mestaruus saavutetaan pitkäjänteisen harjoituksen ja toistojen seurauksena. Eli ei tarvitse olla jo valmiiksi täydellinen, vaan keskinkertainen riittää, josta matka mestariksi voi alkaa.

Voin ainakin itse myöntää herkästi peilaavani asioita vahvuuksien ja heikkouksien kautta. Tiedostan asiat, joissa olen hyvä ja ne, joissa taas en niin hyvä. Olen tästä joskus täälläkin maininnut, mutta kuulun niihin, jotka eivät ole missään aivan järjettömän hyviä, mutta eivät myöskään huonoja. Eli minulla on monia taitoja sen sijaan, että olisi jokin yksi, jossa olen järjettömän hyvä. Aikoinaan tämä jopa jokseenkin harmitti, sillä se on ollut yksi syy siihen, etten ole koskaan täysin tiennyt, mikä haluan olla ”isona”. Hyvänä esimerkkinä, bloggaamisen aloitin vuonna 2010 kaverin kehotuksesta. En todellakaan pitänyt itseäni taitavana kirjoittajana tai edes valokuvaajana, vaikka suvussani onkin lahjoja näillä osa-alueilla. Noihin aikoihin kynnys blogin aloitukseen oli todella matala, sillä taso oli aika vaatimaton. Nyt kun peilaan itseäni bloggaajana kymmenen vuoden ajalta, näen suuren kehityksen kirjoittajana ja valokuvaajana. Tämä kaikki on tapahtunut puhtaasti tekemisen ja toistojen kautta. Toki valokuvaamista olen omatoimisesti opiskellut ja jossain määrin myös äidinkieltä harjoittanut. Mutta vaikka en siis koe olevani missään määrin ”mestari” tässä asiassa, niin kehitystä on turha kiistää. En myöskään koskaan olisi osannut kuvitella, kuinka joku päivä voisin tienata tällä täyspäiväisesti elantoni tai tämän ansiosta päätyä johonkin sellaiseen positioon, jossa taustani bloggaajana on arvokas.

Bloggaaminen on nyt tosiaan vain yksi esimerkki siitä, miten tyhjästä lähtö saattaa harjoituksen kautta johtaa, vaikka mihin. Tajusin podcastia kuunnellessa, ettei minun tänäkään päivänä pidä miettiä liikaa, olenko hyvä tai huono jossain. Se, millainen olen jossain asiassa, ei määrittele sitä, millainen voin olla siinä vuoden tai kahden päästä. Eli jos jotain haluaa riittävästi, on siihen mahdollisuus päästä, vaikka ei olisi millään tapaa luonnonlahjakkuus. Toki lahjoista on aina etua – mitä sitä kiistämään. Mutta pointtina, ettei me useinkaan nähdä sitä kaikkea työtä, joka lahjakkuuden taakse kätkeytyy. Nähdään vaan ne mestaruudet, mutta ei nähdä järjettömän suurta työtä sen takana. Moni mestari lähtee aivan nollasta ja vaikka lahjat olisivat puolella, harvoin vain niiden avulla menestyy.

Toisaalta samaan aikaan on tärkeää muistaa, ettei aina tarvitse olla kaikessa mestari. Me herkästi vaaditaan itseltä täydellisyyttä ja sitä, että se mitä harjoitellaan, päätyy siihen mestaruuteen. Tämän päivän vitsaus lieneekin vaativuus, jonka vuoksi burnout on niin yleistä. Tätä olen itsekin pyrkinyt jatkuvasti harjoittelemaan, etten vaadi täydellisiä suorituksia, sillä meistä harva sellaisiin aina kykenee. Välillä on ok olla myös keskinkertainen.

Hassua kyllä, näin 33 vuotiaana edelleen itselleen joutuu välillä muistuttamaan siitä, mistä on lähtenyt ja mihin on tullut. Jotenkin sitä ajattelisi, että tässä kohtaa kaiken tiedostaa, mutta eipä näitä asioita aina muista. Ikä ei myöskään ole este uusien asioiden opettelulle tai sille, että voisi opetella uuden taidon tai lähteä kehittämään jotain jo olemassa olevaa keskinkertaista taitoa.

Ihanaa keskiviikkoa! Ja toivottavasti tämä teksti muistutti myös teitä siitä, ettei koskaan pidä liikaa määritellä itseä sen perusteella, mitä osaa just nyt. Ja kannattaa ehdottomasti kuunnella noita Linnanahteen podeja. Ihan loistavaa ajateltavaa lenkin, siivouksen tai vaikka tiskauksen lomassa.