Huonot tapani x 10

Tarkkailen ihmisten käytöstä välillä vähän liiankin kirjaimellisesti. Eli teen jatkuvaa hiljaista analysointia ja monesti epäilen ihmisten tarkoitusperiä. Tulkitsen asioita viesteistä, äänenpainosta tai jopa eleistä. Tätä tapahtuu siis jatkuvasti ilman, että edes sitä tavallaan rekisteröin, mutta silti näitä yksityiskohtia jää mieleeni. Saatan myös muistaa ihan jotain pikkujuttuja toisesta, mitä toinen henkilö ei olisi todellakaan huomannut.

Valvominen on tapa, jonka koen jokseenkin huonoksi. Vaikka tavallaan teen monesti kahdeltatoista yöllä niitä asioita, joita joku toinen tekee aamukuudelta – silti haluaisin olla valvomatta. Ja valvomisella tarkoitan sitä, että menee nukkumaan esimerkiksi kahdelta yöllä. Mielestäni jos menee nukkumaan kahdeltatoista, sitä ei voi kutsua oikeaksi valvomiseksi.

Monesti kuuntelen, mutta en ole läsnä. Eli tavallaan kuuntelen, mitä toisella on sanottavaa, rekisteröimättä kaikkea. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ystäväni on sanonut kertoneeni minulle asiasta x, mutta en muista myöhemmin koko asiaa. Tämä välillä ärsyttää, mutta toisaalta olen huomannut, etten välttämättä rekisteröi asioita, joita en koe niin tärkeiksi. Myös se vaikuttaa, mitä juuri sillä hetkellä on yleisesti mielen päällä. Mikäli olen stressaantunut ja mielessä on paljon, en jaksa keskittyä kuin vain määrättyyn määrään asioita.

Unohtelen ja hukkailen tavaroita millon mihin. Tämä lienee yksi huonoimmista tavoistani. Olen aika hajamielinen, eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen hakenut unohdettuja juttuja pitkin kaupunkia. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, etten arvota materiaa korkealle, jonka vuoksi esimerkiksi takin häviäminen ei ole minulle iso juttu (paitsi jos se on lempparini!). Suurin osa vaatteistani on myös second handia, jolloin niitä ei ehkä samalla tavalla vaali kuin jotain överikallista.

Myöhästelen aivan liikaa. Oli kyseessä sitten tapaaminen tai kulkuneuvoon ehtiminen, myöhästyn valitettavan usein. Lähimmät ystäväni tietävät, että jos sanon tulevani seitsemän aikoihin juhliin, olen paikalla tuntia myöhemmin. Olen aikaoptimisti ja jos tiedän, että pitäisi esimerkiksi laittautua, alan laittautumaan aivan viime tipassa aiheuttaen itselle kiireen. Toisaalta en voi ymmärtää sellaista, jos paikalla ollaan reilusti etukäteen. 😀 Tuo ylimääräinen odotteluaika on hukkaan heitettyä aikaa, joten miksi olla etuajassa? Ennemmin sitten vaikka minuutilleen. 😉

Keskeytän, enkä aina malta odottaa omaa puheenvuoroa. Tätä tapahtuu etenkin, jos ulkopuolelta tulee jokin häiriötekijä, joka vie huomioni. En voi vaan sivuuttaa tuota ärsykettä, vaan siitä on pakko mainita toiselle – ja tietenkin kesken toisen lauseen. Ehkä raivostuttavimmista tavoista on juuri päälle puhuminen ja toivon etten tee tätä kuitenkaan liikaa!

Viilaan välillä jotain duunijuttuja liiankin tarkkaan, kun voisin olla huomattavasti suurpiirteisempi. Tämä toisinaan turhauttaa, sillä en vaan saa rauhaa ellei juttu x ole juuri siten, kuten olen päässäni sen ajatellut.

Olen monissa asioissa aika mustavalkoinen. Esimerkiksi joko teen jotain asiaa täysillä tai sitten en ollenkaan, tai kiinnostun jostain ihmisestä todella paljon tai en ollenkaan. Monien ihmisten kohdalla olen myös huomannut, että joko pidän heistä paljon tai sitten en ollenkaan. Toisaalta niinä kertoina, kun en ole ollut aivan varma, menen jotenkin todella hämille ja jopa ahdistun. Eli määräntynlainen tiedottomuus ahdistaa, jos en itsekään tiedä, mitä tunnen.

Teen nopeita päätöksiä. Tämä voi toki olla myös hyvä asia, sillä monesti elämässä tarvitaan sellaista määrättyä toiminnallisuutta, jotta asiat etenee. Jos koskaan ei päätä mistään suuntaan tai toiseen, on samassa pisteessä ikuisuuden. Tokikaan tämä ei nyt tarkoita mitään tyhmänä poukkoilua, vaan enemmänkin sitä että harkitsen asian monelta kantilta lyhyessä ajassa, jonka jälkeen teen päätöksen nopeasti.

Kerään biojätepussin aina ihan överitäyteen, kunnes vasta vien sen. Eikä ole tosiaan yksi tai kaksi kertaa, kun koko pussi on tämän seurauksena hajonnut. Miksi se onkin niin hankalaa viedä tuo roskiin siinä kohtaa, kun pussin paino on vielä jokseenkin hallittavissa?

Sellaisia huonoja tapoja löytyy allekirjoittaneelta ja varmasti vielä näiden lisäksi lukuisia. 😀 Mielestäni toisinaan on ihan hyvä miettiä tapojaan ja erityisesti niitä, jotka harmittavat itseä tai muita. Tavoista voi olla myös hankala päästä täysin eroon, mutta onneksi niitä on kuitenkin mahdollista työstää!

Pystyttekö samaistumaan johonkin huonoista tavoistani tai kenties useampiin?

Kommentit (10)
  1. Heippa,

    oletko koskaan pohtinut ADHD-diagnoosin mahdollisuutta kohdallasi? 🙂 Itselläni juuri tutkimukset käynnissä, ja tosi monet noista mainitsemistasi tavoista kuuluvat oirekirjoon (ja täten ovat itsellenikin todella tuttuja 😀)

    Lukaisepa:
    http://nepsy.fi/materiaaleja/tietoa/naisten-adhd-testi
    https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/terveys/ajatko-herkasti-pain-punaista-14-kohdan-lista-saattaa-paljastaa-adhdn

    1. Joskus olen miettinyt, mutta ehkä tässäkin tullaan siihen, että adhd mielletään niin herkästi henkilöön, joka on äärimmäisen vilkas sähköjänis. Itse en kuitenkaan jatkuvasti ole sellainen, vaikka kieltämättä poukkoilen aika paljon asioissa ja huomaan esimerkiksi töitä tehdessä, että aloitan monta asiaa samaan aikaan sen sijaan, että tekisin yhden alusta loppuun saakka. 😀

      Olen monissa asioissa levoton, mutta toisaalta tarvitsen paljon myös rauhaa. Tosin nämä eivät tokikaan välttämättä poissulje toisiaan. Ehkä pitää hieman perehtyä aiheeseen. 🙂

  2. Myöhastyminen kertoo siitä, että henkilö, jonka tapaat, tai tilaisuus, johon olet menossa ei ole sinulle tärkeä. Tuskin menet työtapaamiseen tunnin myöhässä ja odotat, että se on ok? Pohjalla on ajatus,että muiden on odotettava sinua.

    1. Jep, olet oikeassa. Myöhästely on toisen ajan epäarvottamista ja siksi todella huono tapa. 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *