Ikinä emme voi miellyttää jokaista

Täällä Balilla ollessani olen miettinyt sitä, kuinka usein olemme vääränlaisia muille. Liian laiha tai lihava, ylimielinen, hymyilet aivan liian vähän tai elämäntyylisi ei miellytä muita. Aina on jollain jotain jupistavaa ja ihmisillä on tapana noin muutenkin arvostella muiden elämää katsomatta itse peiliin. Ja siis en väitä olevani itse täydellinen, eli kyllä minäkin välillä sorrun arvostelemaan muiden tekemisiä – tosin en onneksi anonyymisti Jodelissa tai ympäriinsä juoruillen. Itse asiassa jos jokin ärsyttää, usein sanon sen toiselle suoraan tavalla tai toisella, kuuluuhan se tähän kaksosluonteeseeni. Veikkaan että etenkin pohjoismainen ihmisluonne on luontaisesti taipuvainen tällaiseen ”syntiin” ja monia muiden elämä kiinnostaa jopa enemmän kuin oma, valitettavasti.

Olen kohdannut elämäni aikana suhteellisen paljon arvostelua ja sitä, että minun oletetaan olevan jotain, mitä en ole. Milloin arvostelu on liittynyt ulkonäkööni, käytökseeni tai elämäntyyliini. Voin myöntää etten aina ole se kaikista stabiilein henkilö ja minussa asuu tulisieluisuutta. En ole aina se porukan hillityin vaikka suurimman osan ajasta ehkä olenkin aika rauhallinen ajattelija. Havainto, jonka olen tehnyt, on että usein tällaiset ihmiset aiheuttavat muissa närää. Jos jollain tavalla erotut joukosta tai sinut huomataan tullessasi tilaan, olet automaattisesti jotain, johon on oikeus arvostelua kohdistaa. On aivan sama, onko se sitten kaunis ulkonäkö tai vaikka kova ääni ja naurunremakka – tuollaiset elementit viestivät monelle jostain syystä jonkinlaista uhkaa, mikä taas tarkoittaa usealle sitä että tässä ihmisessä on pakko olla jotain pielessä. Eikä kyse siis ole todellakaan aina kateudesta, vaan yksinkertaisesti siitä että ihmiset jotka herättävät huomion, herättävät sitä niin hyvässä kuin pahassakin.

Nuorempana olin erityisen herkkä muiden arvostelulle, mutta iän myötä jonkinlainen kynnys ottaa itseensä on kasvanut. Vaikka olen ihmisenä välillä vähän turhankin herkkä enkä kykene suodattamaan aivan kaikkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, paljon olen kyllä karaistunut. En enää jää niin pitkäksi aikaa miettimään, miksi tuo ihminen ajattelee minusta noin tai yritä muuttaa hänen käsitystään paremmaksi. Jos joku on päättänyt että olen ylimielinen, niin se on hänen mielipiteensä. Se minkä olen oppinut, on että sitä on tosiaan aina vääränlainen jollekin. Jos kelpaan tälle ihmiselle, en kelpaa välttämättä tuolle seuraavalle. Jos elän elämääni miettien, mitä minusta ajatellaan tai millaisia fiiliksiä tekemiseni herättävät, menetän paljon. Oikeastaan tästä syystä tykkään säännöllisesti luopua jonkinlaisesta kontrollista ja olla paikoissa, joissa minua ei juuri kukaan tunne. Esimerkiksi täällä Balilla ollessa on ollut ihanan vapauttavaa se tietoisuus, ettei täällä ole tuttuja. Itseäni kiehtoo ehkä osittain nimenomaan tästä syystä matkustaminen ja uusiin paikkoihin meneminen, sillä siellä on aina mahdollisuus jollekin uudelle. On uusia ihmisiä, kulttuureja ja avarakatseisuutta kapean ajatusmaailman sijaan.

Tähän samaiseen aiheeseen liittyen on pakko mainita se, kuinka mietin muutama päivä sitten sitä, miksi ihmeessä joudun puolustelemaan muille valintojani? Miksi joudun oikeuttamaan jollekin sen että voin matkustaa Balille kaksi kertaa vuoden 2019 aikana vaikka viimeksi olen tehnyt sen kohta 11 vuotta sitten? Silti huomaan selitteleväni, sillä valintani on monen mielestä tuomittava. Ja jos sanon että olen 360 päivää vuodessa kasvissyöjä, lajittelen kaikki roskat, en omista autoa ja kuljen pyörällä tai julkisilla, se ei silti riitä tai olen maailman tuhoaja, sillä lennän – enkä muuten todellakaan kuukausittain kuten moni muu bloggaaja. Ja niin, tässä tullaan taas siihen, miksi edes vertaan itseäni tai tekemisiäni muihin tai muiden tekemisiin? Miksi minun tarvitsee puolustella tai argumentoida? Ei mielestäni tarvitse, sillä jokainen meistä päättää kuinka paljon tekee ympäristötekoja tai mitä tahansa tekoja. Vastuu on toki jokaisella, mutta emme voi vaatia muilta jotain sellaista, mitä itse teemme. Eli jos minä sanoisin etten enää ikinä tule lentämään, en voi vaatia muita toimimaan samoin. Minun vastuulla on ainoastaan se, mitä minä teen ja kannan sen omalla tunnollani, joka on muuten herkkä eikä todellakaan viis veisaa ympäristön tulevaisuudesta! Ajattelen sitä kyllä ja paljon, mutta en siitä huolimatta ole valmis luopumaan täysin matkustamisesta. Voi olla että olen sitten itsekäs, mutta tämä on minun elämä ja valintani.

Ylipäänsä koen että elämässä on tärkeää elää oman näköistä elämää eikä antaa liikaa muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan tekemiseen. Jos elämme muiden mielipiteiden mukaan, todennäköisesti emme tee asioita joita haluaisimme tehdä. Olenkin tullut siihen lopputulemaan etten enää nykyään halua käyttää energiaani siihen että miettisin muiden mielipiteitä tai sitä, täytänkö heidän odotuksensa, vaan ennemmin mietin, täytänkö omat odotukseni elämältä? Mitä minä haluan tehdä, nähdä ja kokea? Mitkä ovat minun unelmia? Millainen ihminen haluan olla ja kenelle aikaani antaa? Jotenkin täällä Balilla on tämä asia jälleen erityisen vahvasti korostunut ja eilisen tarot-session jälkeen päätin, että tulevaisuuteni on todellakin valoisa ja voimakas juuri minulle. Aion elää tästä lähtien itselleni enkä kenellekään muulle, ihan sama mitä sinä tai joku muu siitä ajattelee.

Tällaisia ajatuksia tänään, voimaannuttavaa sunnuntaita!

Kuvat minusta: Iines Aaltonen

Kommentit (10)
  1. Herranjumala kun olet kaunis näissä kuvissa!

    Olet viisas ja syvällinen nainen, harvoin tulee sellaista oloa että haluaisi oikeasti tutustua ihmiseen, mutta sinun tekstit on todella samanlaisia kuin omat ajatukset. Lisäksi tekstisi ovat aina moniulotteisia, pohdiskelevia, hyvin perusteltuja ja kiinnostavista aiheista! Ja hyvin samanlaisia ajatuksia täälläkin, erityisesti eroni jälkeen olen alkanut tekemään itseni näköisiä valintoja pitkästä aikaa.Lisäksi oli mielenkiintoista lukea tuo, että saat negatiivisia ensireaktioita koska niin koen saavani minäkin. Erityisesti naisten joukkoon minun on todella vaikea päästä, ja saada uusia naispuolisia ystäviä. Toki lapsuudenystäväni ovat monet upeita naisia ja ihmisiä, mutta muuten tutustun helpommin miehiin. Vaikka heittäisin tismalleen samat vitsit miehille ja naisille niin miehet nauravat mukana ja naiset heti alkavat hyljeksimään minua tai yrittävät painaa jollain tavalla alas. Yleensä huumorini on todella itseironista vielä kaiken lisäksi, eli sen ei pitäisi olla uhkaavaa. Olen myös usein joko hiljaa tai sitten räkättämässä. Niin ehkä siinäkin on syy, kuten sanoit. Ja tosiaan olen myös INFP-A, olisiko siinäkin jokin syy? Se tekee elämän oikeasti vähän surulliseksi. Koska miesten kanssa platoniset ystävyyssuhteet ovat vaikeampia. Olen myös nätti nainen niin ehkä siksi ottavat avosylin vastaan, tosin kiinnostuksen kohteeni ovat myös aika miesmäisiä vaikka näytän naiselta. Ja pohdin itsekin hyvin samantyyppisiä asioita kuin mistä usein kirjoitat ja siksi tämä onkin suosikki blogini. Mutta tosiaan, on ikävää että en solahda naisporukoihin. Yleensä yritän olla aina ystävällinen ja ehkä tsemppaan niissä tilanteissa liikaakin. Mutta tosiaan olisi mahtavaa jos kaikki ihmiset olisivat avoimempia ja eivät etsisi uusista (tai tutuista) ihmisistä heti/kokoajan jotain vikoja. Maailma olisi aika paljon kivempi paikka silloin. Koska ei kukaan ole täydellinen ja toisen kynttilän puhaltaminen ei saa omaa kynttilää palamaan kirkkaammin. Kävin myös eroni jälkeen läpi todella mustan vaiheen ja masennusjakson, joka ei tietenkään näkynyt päällepäin. Silti koin silloinkin, aivan kuin aina ennenkin, että tutut ja tuntemattomat naiset kokivat oikeudekseen arvostella ja painaa alas. Jotenkin olen kokenut aina vaikeaksi heti tuohon toimintaan puuttumisen, yleensä annan vaan asian olla, mutta tavallaan koen että olisi tärkeää näpäyttää näitäkin ihmisiä jollain tavalla takaisin, jotta ei hyväksy tuollaista toimintaa. Koska kun olen asian aina antanut olla, niin silloin tavallaan hyväksyn sen. Kerrankin eräissä juhlissa aivan tuntematon nainen tuli sanomaan minulle että ”Sinä et ole mikään uniikki lumihiutale” Ja en edes keskustellut hänen kanssaan, vaan heitin jotain vitsiä parin uuden miespuolisen tuttavan kanssa. Mutta tosiaan, masennuskaan ei näy päälle, vaikka olisi miten kaunis ja ”iloinen” nainen, niin ikinä ei tiedä millainen elämäntilanne ja taakka siellä taustalla on. Ja ei kenelläkään ole mielestäni oikeutta kohottaa omaa fiilistä arvostelemalla toisia? Kenestäkään ihmisestä ei tiedä miten sillä oikeasti menee, vaikka olisi miten kova tsemppi päällä. Lisäksi myös julkisesti itseään feministiksi tituleeraavat naiset toimivat kanssani tällä tismalleen samalla tavalla. Minusta se on jotenkin aivan ihmeellistä. En haluaisi olla naisia vastaan ikinä, tai itkeä sitä, että en pääse tyttöporukoihin mukaan. Ja kaikilla on oikeus ystävänsä tietenkin itse valita, mutta silti itse koen olevani myös feministi ja haluaisin, että naiset jumalauta alkaisivat oikeasti auttamaan, tukemaan, kehumaan ja tsemppaamaan toisiaan!!

    Kiitos mahtavasta blogista ja hyvistä ajatuksista taas kerran<3

  2. Mielestäni tekstissäsi on kaksi eri teemaa: niistä ensimmäinen käsittelee omaa suhdettasi muiden mielipiteisiin ja toinen suhdettasi sekä henkilökohtaista vastuutasi ekologisista asioista.

    Olet oikealla jäljillä, ettei muiden mielipiteiden tule antaa ohjata omaa elämää ja päätöksentekoa, mutta sekoitat tämän osin vastuukysymyksen kanssa. Kun kommentoin lentämisen hiilijalanjälkeä edelliseen Bali-kirjoituksesi yhteydessä, ei tarkoituksena ollut suinkaan hyökätä persoonaasi vastaan, vaan tuoda esiin faktoja jotka matkustamiseen olennaisesti liittyvät.

    Hyviä pohdiskelun teemoja olisivat sen sijaan esimerksi se, että miksi sinulla (tai ylipäätään meillä) tulisi olla luovuttamaton oikeus lentomatkusteluun ikään kuin kansalaisoikeutena? Kuka tämän oikeuden on meille antanut ja kuka sitä saa käyttää? Onko ihmiselämä epätäydellistä ja peruuttamattomasti pilalla jos emme voi jatkaa matkustelua, joka on ylipäätään ollut ihmiskunnan tarjolla viimeisimmän neljänkymmenen vuoden ajan?

    Samalla voi ymmärtää mitkä asiat ovat tärkeitä ja missä ihmisen omat tekemiset (tai tekemättä jättämiset) aidosti vaikuttavat – mitkä asiat aidosti luovat leijonan osan päästöistä ja mitkä ovat tärkeitä, mutta vaikutuksiltaan vähäisempiä korjausliikkeitä.

    Itse olen paljon pohdiskellut sellaista asiaa, että ihan väestötasolla länsimainen matkusteluaddiktiomme saattaa oikeasti kertoa omasta henkisestä tilastamme: haemme matkustelun kautta ikään kuin pakomatkaa todellisuudesta, jossa eläminen tuntuu ikävältä ja tyhjältä. Tämän sijaan voisimme esimerkiksi yrittää miettiä miten voisimme järjestää arkipäiväisen elämämme niin tyydyttäväksi, ettei rahoja ja luonnonvaroja kuluttavaan kaukomatkustamiseen olisi enää tarvetta.

    On hyvin mahdollista, että esimerksi kotimaassa tarjolla olevat hiljaiset luontokokemukset ovat aivan yhtä huikeita, kuin luksushotellit kaukokohteissa. Tietysti tarjolla olevat kokemukset ovat erilaisia tarjoten hiljentymistä ja maadoittumista some-aikakauden hullunmyllyssä. Tämä toki vaatii vähän vaivaa ja viitseliäisyyttä.

    Olisi siis hyvä kysyä onko kyse todellakin vain paremman sään kaipuusta, vai jostain syvemmästä? Olen itse huomannut hyvin vahvasti, että ihmiset jotka matkustavat jatkuvasti ovat jollain tavalla pakomatkalla jostakin. Korostit itsekin niitä tunteita, joita ulkomailla on mahdollista kokea anonymiteetin turvin ja ehkäpä tätä vasten voi pohtia, että miksi asia on näin?

    Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti uskallat olla varauksetta oma itsesi myös kotimaassa!

    1. Satu Louhela
      24.4.2019, 15:06

      Mulla on pakko kommentoida tähän, koska matkustelu on itselleni yksi tärkeimpiä asioita elämässä ja haluan puolustaa sitä. Toivottavasti tämä ei nyt provoisoi liikaa koska ihan hyvällä mielellä tätä kirjoitan.

      En koe, että joillakin ihmisillä oikeus matkustamiseen ympäristön saastuttamisen kustannuksella. Mielestäni jokaisen olisi syytä tiedostaa lentomatkustelun haitallisuus, kuten varmaan moni nykypäivänä tekeekin. Sen ei silti tarvitse tarkoittaa sitä, ettei saisi matkustaa ollenkaan. Se voisi tarkoittaa, että tekee fiksumpia valintoja: jos on tottunut matkustamaan kaukolennolla kerran vuodessa Aasiaan viikoksi, tekeekin sen sijaan niin, että käy vain joka toinen vuosi ja viipyy kerralla vaikka kauemmin. Tämä nyt vain esimerkkinä.

      Jotenkin kyllästyttää, että nykyään moralisoidaan kaikesta muita, vaikka tärkeintä olisi keskittyä niihin omiin valintoihin ja _kannustaa_ ennemminkin kannsaihmisiä. Kaikkea ei aina tarvitse lopettaa seinään, vaan vähentäminen monessa asiassa vaikuttaisi suuresti. Itse olen vähentänyt mm. ostamista, kierrätän, en syö lihaa, en omista autoa ja tarkkailen kulutusta kaiken aikaa. Jos matkustan esim. Oulusta Helsinkiin, valitsen junan, vaikka lentäen olisi nopeampi ja usein jopa yhtä edullista. Tiedän, ettei nämä asiat kumoa lentomatkustelua ulkomaille. Mutta kyllä silti koen tämän olevan parempi valinta, kuin se etten kiinnittäisi huomiota mihinkään aiemmin mainittuihin asioihin. Aina ei tarvitse olla ääripää. 🙂

      1. Satu: Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Tuomitsemisen kulttuuri ei koskaan johda mihinkään hyvään, kuten ei myöskään tässä asiassa. Se että lytätään kaikki se, mitä pyrkii ympäristön hyväksi tekemään, on mielestäni todella outoa ja ikävää. Itse teen samoja asioita kuin sinäkin arjessani ja rehellisyyden nimissä, olisin viipynyt Aasiassa pidempään jos aikataulut olisivat antaneet periksi. Näin ei kuitenkaan tällä kerralla ollut, mutta kesällä viivyn siellä kuukauden ajan. Ja loppuvuotena tuskin matkustan mihinkään, joten kai minä sitten oikeutan matkat itselleni vaikka näin ei monen mielestä saisi tehdä.

        Eikä aina tosiaan tarvitse olla ääripää. Vähentää kannattaa ja mielestäni jokaisen velvollisuus on tehdä jotain ympäristön eteen, mutta sellainen vertailu ja jeesustelu nostamalla itsensä muiden yläpuolelle ei todellakaan toimi.

    2. Hei Olli,

      Kyllä, tekstissäni on tosiaan kaksi teemaa vaikka ne tavallaan myös yhteen linkittyvät. Mietiskelin asiaa ylipäänsä laajemmin ja sitä, kuinka usein vierailla ihmisillä on arvostelun varaa. Sinäkin tuomitsit täysin sen, mitä kaikkea teen ympäristön hyväksi Suomessa ja käytännössä ”lyttäsit” sen turhaksi, koska satun tänä vuonna lentämään Balille kahteen otteeseen. Mielestäni se, mitä teen ei todellakaan ole turhaa ja se etten syö lihaa (en ole syönyt pariin vuoteen), en omista autoa, ostan lähestulkoon kaikki vaatteeni kierrätettynä ja lajittelen jokaisen jätteen, on aika iso panos. Moni ei tee edes tuon vertaa, mutta en minä heitä silti tuomitse. Ja siis ylipäänsä, minä en lennä usein. Vaikka kuten jo sanottu, en ole lentämisistäni kenellekään tilivelvollinen, vaan kannan vastuun täysin omallatunnollani…

      Ymmärrän tuon pointin että jatkuva matkustelu saattaa olla oman elämänsä tai asioiden pakoilua. Itseäni tämä hieman nyt huvittaa, sillä minähän en tosiaan ole ollut lomalla kuin viimeksi viime kesänä, joten kovin usein en lennä ”pakoon” tätä arkeani täällä. Pyrin tekemään arjestani ihanaa enkä todellakaan ajattele niin, etten voisi Suomessa olla onnellinen tai tehdä täällä mukavia asioita. Mutta silti se ei poissulje sitä tosiasiaa, että rakastan nähdä muutakin kuin Suomea, eli toisin sanoen maailmaa. Mielestäni erilaiset kulttuurit opettavat asioita ja avartavat näkökenttää. Enkä lennä ulkomaille pelkän lämmön perässä, vaan kokemuksien. Aina tulee myös muistaa että meitä ihmisiä on erilaisia. On meitä jotka kaipaamme uusia kokemuksia ja elämyksiä ja sitten heitä, joille riittää vähempikin. Sinä tai minä emme kumpikaan ole arvostelemaan kumpi on oikea tapa ajatella ja elää tätä elämää.

      Maailman tilanne on huolestuttava ja jokaisella on vastuu siitä. Minä olen vähentänyt lentämistä aikaisemmasta ja teen tosiaan paljon ympäristön eteen täällä Suomessa. Silti rehellisyyden nimissä, tulen matkustamaan nyt ja tulevaisuudessa kohtuudella ja se mitä sinä asiasta tuumit, ei tule päätöstäni muuttamaan.

      Eikä kyse nyt ollut siitä ettenkö voisi olla Suomessa oma itseni, ymmärsit ajatuksen täysin väärin. Minä tunneihmisenä rakastan tunnetta uudesta ja täysin tuntemattomasta paikasta, josta en tunne ketään ja olen siellä vain yksi muiden joukossa. Uusia ihmisiä, kulttuuria ja se, ettei kuulu paikkaan eikä oma arki ole siellä – siihen vaan liittyy sellainen jokin vapauden kokemus, jota sinä et selkeästi ymmärtänyt – eikä sinun muuten tarvitsekaan ymmärtää.

      Mukavaa kevättä ja yritetäänhän ymmärtää erilaisia valintoja! Tuomitseminen ei johda koskaan missään asiassa mihinkään hyvään.

      1. Hei,

        Huomaan, että olet ottanut aika henkilökohtaisesti sen, että toin esiin faktatietoon pohjautuvia tosiasoita lentämisen ilmastovaikutuksesta ja sen roolista yksittäisen ihmisen kulutusvalinnoissa. Tarkoituksenani ei ollut lytätä sinua ihmisenä ja on ikävää, että olet kokenut sen sillä tavalla. Minusta on erittäin hieno asia, että pyrit elämään ekologisesti ja ajattelemaan näitä asioita omassa elämässäsi.

        Oma henkilökohtainen tavoitteeni on vain tuoda esille tosiasioita, jotta ihmiset voisivat itse havahtua ymmärtämään omien kulutusvalintojensa merkityksen omassa toiminnassaan. Syy miksi kommentoin blogiasi oli se, että määrittelet itsesi ”vaikuttajaksi” blogityösi myötä ja Instagram-profiilisi esittely näin sanoo.

        Tässä suhteessa sinulla on mielestäni vastuu, sillä sinua seuraavat monet ihmiset ja kirjoituksiesi pohjalta voidaan tehdä kulutusvalintoja. Kysymys ei ole sinusta ihmisenä, vaan nykymaailman menosta yleensä: kaukomatkailua pidetään yleisesti tavoiteltavana ja itsekin annoit suosituksia siitä, että Balille kannattaisi matkustaa.

        Tässä kohtaa toin vain esille oman näkemykseni, joka on kuitenkin huolellisesti perusteltu ja pohjautuu tarjolla olevaan tieteellisesti tutkittuun tietoon. Lentomatkailu tuottaa valtavasti ilmastopäästöjä ja kuten WWF:n ohjelmapäällikkö asian muotoilee:

        ”Pitkä lentomatka on ilmaston kannalta selkeästi huonoin yksittäinen kulutusvalinta – – Koska sen vaikuttavuus on niin suuri, sen merkitys voi olla suurempi kuin monien muiden ilmaston eteen tehtyjen tekojen yhteensä”

        (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/artikkeli-1.222689)

        Kyse ei ole siitä, että olisit henkilökohtaisesti vastuussa tämän ilmiön synnystä ja kaikista muista matkailuaiheita (ja suosituksia) esiin nostavista lifestyle-blogeista, mutta kirjoittamalla aiheeesta asetat itsesi julkisuuden henkilönä (asiallisen) kritiikin kohteeksi.

        En henkilökohtaisesti usko, että edustamasi blogilajien kirjoittajat ovat pahoja ihmisiä tai tekopyhiä. Suurin ongelma on tietämättömyys, joka aiheuttaa toimintaa johon ei ryhdyttäisi, mikäli tietoisuus asioiden vaikutuksista ja syy-seuraus-suhteista olisi selkeänä päässä. Tämän vuoksi haluan rakentaa tietoisuutta, jotta ihmisillä olisi todenmukainen mittakaava, jolla arvioida omaa vaikutustaan ilmastoon.

        Mikäli tietoa on saatavilla, mutta siitä ei välitetä, niin ei siinä varmaankaan ole toisilla nokan koputtamista. On myös valinta olla välittämättä.

        Itse olen lopettanut kaikki lomalennot ja lennän ainoastaan työni puolesta muutaman kerran vuodessa – ja aikomuksenani olisi päästä myös tästä irti, mikäli se työnkuvani puolesta on mahdollista. Nykytekniikka mahdollistaa kyllä kokoukset toisellakin tavalla.

        En ajattele olevani muita parempi tai pyhempi ihminen, en vain ole toistaiseksi keksinyt syytä millä oikeuttaisin sen, että lomieni päästövaikutuksilla voisin yhtä hyvin ajaa moninkertaisesti keskimääräisen suomalaisen autolijan verran vuodessa. Tai syödä useita satoja kiloja naudanlihaa. Tai lämmittää huvikseni sähkösaunaa ympärivuorokautisesti viikkotolkulla ilman saunojaa.

        On kovin hämmentävää, että ihmiset näkevät ensin hirmuisesti vaivaa talon rakentamiseksi (arjen kulutusvalinnat ja vähäkulutuksisuus, kasvisruokavalio), mutta päättävät heti harjannostajaisissa sytyttää sen tuleen hetken mielijohteesta lämmitelläkseen käsiään muutaman tunnin roihuavien liekkien lämmössä (kaukomatkailu).

        Lopuksi: älä ota itseesi, kyse ei ole sinusta persoonana tai ihmisenä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *