Intuition selittämätön voima

Olen viime aikoina havahtunut jälleen kerran intuition selittämättömään voimaan. Siihen, miten intuitiivinen kokemus saattaa olla niin vahva että tietää tietävänsä jotain, vaikka ei tiedä miten tietää tai loppupeleissä edes mitä. Itselleni käy tätä säännöllisesti ihmisten kanssa ja saatan kokea jonkun ihmisen tavalla tai toisella ahdistavaksi vaikka en tiedä suoranaisesti miksi. Paperilla kaikki on kunnossa ja hänhän on vallan mukava. Silti jokin sisälläni sanoo, ettei tämä ole hyvä juttu. Tästä ihmisestä seuraa harmia tai hän ei vaan jollain tavalla herätä minussa hyviä viboja, vaikka en tiedä miksi? Tiedän olevani varovainen ihmisten kanssa, jonka vuoksi usein taistelen intuitiota vastaan jonkin aikaa ja saatan yrittää vakuutella itselleni ettei tässä mitään; ”Minä vaan kuvittelen tai olen vainoharhainen”. Olen kuitenkin huomannut, että mikäli intuitio viestii kerran jotain, siitä ei vaan pääse ylitse.

Olen ihmisten kanssa tarkkaavainen. Seuraan paljon eleitä, ilmeitä ja mielialoja. Huomaan toisen arvostelevan katseen tai sen, mikäli joku on suhteeni epäileväinen. Vaikka saatan esittää, etten huomaa, seuraan ihmisiä todella paljon. Moni saattaa pitää minua vähän huolimattomana ja suurpiirteisenä, mutta ihmisten suhteen en sitä ole – olen toisinaan vähän turhankin huolellinen. Viime aikoina elämässäni on ollut eräs keissi, jonka suhteen mietin, mikä tässä kyseisessä ihmisessä ahdistaa? Hän on mukava ja huomaavainen, meillä on paljon yhteisiä kavereita ja hän on hauska tapaus monin tavoin. Silti jokin on ahdistanut, jonka vuoksi en ole halunnut häntä elämääni. Välillä yritin miettiä positiivisesti ja vakuutella itselleni, kuinka nyt taas kuvittelen ja mielikuvitus laukkaa, mutta jälleen olin saman tunteen äärellä: ahdistaa ja paljon, enkä osaa tarkkaan sanoa miksi? Joku aika sitten itselleni kuitenkin selvisi lopulta miksi olin niin ahdistunut. Se kaikki, mitä olin hänestä aistinut, kokenut ja aavistellut, piti täysin paikkansa.

Edelleenkään tämä ihminen ei ole paha, mutta ei vaan sellainen, jollaisen haluaisin elämääni. Harva ihminen on aidosti edes paha, vaan useampi toimii puhtaasti traumojensa ja pinttyneiden käytösmalliensa pohjalta. Osa taas on puhtaasti tunnemaailmaltaan kylmempiä, eikä sekään väärin ole. Hyvin herkkä ja kylmä ihminen eivät vaan kovin usein toimi tiiminä, ei missään ihmissuhteissa. Siksi mielestäni ihmisten kannattaakin valita elämäänsä henkilöitä, joiden kanssa myös tunnemaailma kohtaa. Kylmä ja kova ihminen tulee aina loukkaamaan pehmeämpää herkkistä, se on vain fakta. Tästä syystä pyrin itse kuuntelemaan intuitiotani ihmisten suhteen ja vaikka joskus tämän kyseenalaistin, nykyään osaan erottaa intuition alitajuisesta käytöksestä. Eli intuitio ei ole sama asia kuin vaistonvarainen toiminta, joka juontaa juuriaan esimerkiksi lapsuuden traumoista. Muistan nimittäin ajan, jolloin epäilin intuition voimaa, sillä petyin jatkuvasti ihmissuhteissa. Lopulta kuitenkin oivalsin, ettei kyse ole siitä että aistin väärin, vaan en yksinkertaisesti tiedostanut niitä vaistonvaraisia toimintamalleja, joita minulla oli menneisyydestä. Moni ihminen, joka ei tunne itseään eikä tiedosta lapsuuden vaikutusta nykyisyyteen, saattaa elää nykyisyydessä todeksi menneisyyden pelkoja ja traumoja. Niitä toistetaan ja ihmetellään, miksi käy aina samalla tavalla? Totuus on se, ettei menneisyys lakkaa toteutumasta nykyisyydessä ennen kuin sen käsittelee ja oppii tiedostamaan historian vaikutukset tähän päivään.

Sen jälkeen kun opettelin erottamaan intuitiivisen ymmärryksen jo mainitsemastani traumaperäisestä toiminnasta, olen löytänyt uuden uskon sydämen äänen kuuntelemiseen. Huomaan myös sen, että mitä lähempänä sydäntäni olen, sitä paremmin intuitio toimii. Mikäli elämänsä täyttää kaikella kovalla eikä anna pehmeydelle sijaa, intuition ääni vaimenee – tai näin olen huomannut itselleni käyvän. Arkielämä on täynnä jatkuvaa kohinaa, joka täyttää elämän herkästi ja siksi jos emme ole tarkkoina, saattaa sydämen ääni vaimeta. Intuitiivisuus on myös kehollista. Ellemme ole tietoisia kehossa tapahtuvasta, emme välttämättä osaa yhdistää signaaleja. Nuo signaalit saattavat olla hyvin pieniä, kuten kananlihalle meneminen tai ”kavahtaminen” mikäli tällainen huonoja viboja meissä aiheuttava ihminen tulee lähelle. Vaikka intuitio itsessään ei pohjaudu tunteisiin eikä ole tunne, intuitio aiheuttaa meissä usein tunnereaktioita – niin henkisiä kuin fyysisiä.

Koen intuition tällä hetkellä elämässäni yhdeksi voimavaroista. En tokikaan elä pelkästään intuition varassa, mutta paljon teen päätöksiä järjen sekä sydämen äänen pohjalta. Tietenkin aina elämässä kohtaamme asioita, joita emme voi ymmärtää ja vaikka oma intuitio olisi ollut hyvä, saatamme silti pettyä. Pettymykset kuuluvat elämään eikä hyvä intuitio tosiaan aina tarkoita sitä, että tämä asia tulee kestämään loputtomiin ja olemaan hyvä ikuisesti. Joskus hyvä kestää vain hetken ja lopulta pettymyksellä on tarkoituksensa. Minähän olen soimannut itseäni usein pettymysten jälkeen siitä, miten olen saattanut tehdä näin huonon valinnan? Miksi hyvä intuitio oli väärässä? Elämä ei kuitenkaan mene aina niin että jos jossain hetkessä intuitio on hyvä ja päätös tuntuu oikealta, se olisi sitä loputtomiin. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen on ollut itselleni todella voimaannuttavaa ja sen kautta olen myös vapautunut turhasta vihasta, katkeruudesta ja itsekritiikistä. Elämä on täynnä valintoja – niin hyviä kuin huonojakin ja jokaisesta niistä voimme oppia. Myös jokainen ihmissuhde opettaa.

Tällaisia ajatuksia tähän päivään intuitiosta.

Olisi hauska kuulla teidän kokemuksia aiheesta? Luotatteko intuitioon tai onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kommentit (2)
  1. Mielenkiintoinen teksti, kiva kun pohdit aihetta! Tuli mieleen myös affirmaatio, osittain liittyy aiheeseen ja siihen mitä alitajunta vetää puoleensa, vaikka intuitio on tietysti eri asia.
    Aivan ihana tyyli kuvissa <3

    1. Kiitos, mukava kuulla! 🙂

      Ja joo, uskon affirmaatioon kyllä myös, jonka olen muuten usein elämässäni huomannut. Tärkeä asia sekin. <3
      Mietinkin, olenkohan siitäkin joskus kirjoitellut…

      Ja kiitos kovasti! Ihanaa kun voi pukeutua jo hieman ”kesäisemmin” vaikka takatalvi tuntuukin ovella kolkuttelevan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *