Jospa olisit aina kesäkunnossa?

Kesä alkaa lähenemään ja jälleen kuhistaan siitä kesäkunnosta. Tuskin maltan odottaa kun blogit ja muu sosiaalinen media täyttyvät vinkeistä kuinka päästä siihen kuuluisaan kesäkuntoon parissa kuukaudessa. Aihe kiinnostaa eikä siinä sinällään ole mitään väärää – olenhan kuullut tuosta kunnosta puhuttavan myös lähipiirissänikin. Ymmärrän ajatuksen, että ennen kesää halutaan syödä vaikka kuukausi tai pari terveellisemmin sekä siinä ohessa vieläpä liikkuakin jos muuten ollaan oltu vähän laiskoja. Tästä huolimatta vaikka ymmärrän, silti kyseenalaistan kaikki dieetit ja kuurit. Olen ehdottomasti pidempiaikaisten valintojen puolestapuhuja jonka tiimoilta enemmän kuin kehotan terveelliseen arkiruokavalioon. Kun tuo on kunnossa, ei kuureja tarvita ja olen aivan varma, että se kesäkunto on voimassa ympäri vuoden!

Kesäkunto on ihmisille erilaisia asioita ja näkemyksiä. Osa haluaa olla todella rasvaton rantoja silmällä pitäen, kun taas toiselle riittää se normaali kunto – yhtä ei voisi vähempää kiinnostaa. Moni nyt tietenkin ajattelee, että helppohan minun on aiheesta puhua kun olen hoikka mutta rehellisyyden nimissä, en varmasti olisi hoikka jos söisin jatkuvasti roskaa. Olen kyllä etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, etten liho herkästi ja olen saanut kasvatuksen jossa terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat olleet aina tärkeässä roolissa. Silti minäkin herkuttelen, juon alkoholia ja syön roskaa. Teen sitä kuitenkin 80/20 periaatteella, eli suurimman osan viikosta elän terveellisiä elämäntapoja noudattaen, jonka tiimoilta sitten taas voi vähän lipsuakin. Kun olen tämän tyylin omaksunut, olen periaatteessa aina minulle itselleni riittävässä kesäkunnossa – oli talvi tai kesä.

Kannustan siis ehdottomasti pysyvämpiin elämäntapa muutoksiin jotka vaativat ihmisiltä ennen kaikkea päätöksiä ja asennemuutosta. Jos et ole oppinut terveellisiä ruokailu- ja liikuntatottumuksia lapsuudessa, vaatii hieman enemmän oppia ne aikuisena, mutta mahdotonta se ei missään nimessä ole! En halua olla asian suhteen kuitenkaan liian julma sillä tiedän ruoan olevan monelle aiheena haastava, koska sen avulla meistä jokainen pystyy sataprosenttisesti kontrolloimaan itseään. Ymmärrän siis täysin, että osalla on henkisiä haasteita tällä saralla mutta silti rohkenisin väittää, ettei se kahden kuukauden kuuri muuta loppupeleissä yhtään mitään. Pääset ehkä kesäksi kuntoon mutta todennäköisesti palaat tuon kuurin jälkeen samoihin mittoihin ja tapoihin. Ihmisten tulisikin rohkeammin hoitaa sitä ongelman ydintä, on se sitten siellä syvemmällä tunnepuolella tai ihan puhtaasti opituissa tavoissa.

Lopun elämän muutokseen tähtäävä ajattelutapa on mielestäni tässä(kin) asiassa erittäin toimiva. Muistan itse esimerkiksi kun olin aikanaan sokerikoukussa ja taistelin lukuisia kertoja siitä irti koskaan onnistumatta. Tuo epäonnistuminen johtui siitä, että vaadin itseltäni äkkinäisiä muutoksia ja ikään kuin liikaa yhdellä kertaa. Se oli sellaista joko tai ajattelutapaa, joka ei yksinkertaisesti vaan sovi ainakaan omalle mielelleni. Siinä kohtaa kun päätin, että opettelen oikeanlaisen suhteen sokeriin enkä enää kritisoi itseäni sen syömisestä tai muutenkaan kiellä sitä millään tapaa, muuttui asiat totaalisesti. Nykyään olenkin aivan tavallinen sokerin käyttäjä enkä kärsi sokerinhimosta oikeastaan koskaan. Kun tein lopun elämän tähtäimellä asennemuutoksen kuitenkaan mitään kieltämättä, muuttui asia mielessäni tasapainoisemmaksi. En väitä, että olisin todellakaan kaikessa tasapainoinen edelleenkään mutta ruokailutottumusten muuttamisessa usein auttaa sellainen pidemmälle tähtäävä ajattelutapa, että muuttaa pikkuhiljaa jotain lopullisesti eikä vaan aseta etappia toisensa perään.

Tähän loppuun on pakko sanoa, että mielestäni elämä on liian arvokasta hukattavaksi huonossa olotilassa elämiseen. Tällä tarkoitan niin henkistä kuin fyysistäkin olotilaa joka ei miellytä tai saa meitä nauttimaan elämästä. Jos elät tänään tuollaisessa olotilassa, voisitko miettiä vaihtoehtoja muuttaa sitä? Itsehän en ole kamppaillut fyysisyyteni kanssa aikoihin mutta henkisellä puolella on ollut omat ongelmansa. Se, että tiedostaa ne ja lähtee hoitamaan ongelman ydintä, on mielestäni niin paljon parempi tapa kuin vaan unohtaa ja työntää asiat jonnekin kauas pois. Sama pätee fyysisyyteen – jos kehosi ei miellytä sinua etkä koe olotilaa vartalossasi hyväksi, silloin sinun on muutettava asioita. Se, että vedät sen dieetin ei ole oikotie onneen vaan vaaditaan enemmän ja pitkäjänteisempää toimintaa. Pienin askelin asiat kuitenkin onnistuu eikä oikeasti tarvitse valita edes joko tai.

Minun kesääni tosiaan tulee kuulumaan treenaaminen ja terveellinen ruokavalio aivan samalla tavalla kuin kuuluu talvellakin. Kuitenkin yhtä lailla kesä tuo tullessaan viinilasilliset, valvotut kesäyöt sekä grillaamisen. Ei ole pakko valita vaan toista äärilaitaa jos ei tahdo, vaan nuo molemmat voi aivan hyvin sovittaa elämäänsä – se 80/20 on muuten aika hyvä kaava! Tuota noudattamalla ei tarvitse missään kohtaa pinnistellä, vaan voi ikään kuin saada kaiken kivan.

Mitä mieltä te olette aiheesta? Tavoitteletteko kesäkuntoa vai oletteko opetelleet elämäntapamuutokset osaksi elämäänne?