Kuluneen viikon kuulumisia ja ajatusvirtaa

Oikein ihanaa perjantaita! Tänään ajattelin kirjoitella kuulumisia kuluneelta viikolta, joka lähenee loppuaan. Mietin alkuun, kasaanko viikon fiiliksiä ja tapahtumia perjantailistaan, kuten niin monesti ennenkin, mutta päätin sen sijaan kirjoittaa rehellistä ajatusvirtaa. Kulunut viikko on tosiaan ollut yllättävän hyvä – tehokas ja palkitseva ja siksi nimenomaan yllättävän, sillä viikko sitten fiilikseni olivat aivan toisenlaiset. En olisi uskonut saavani itseäni jonkinlaiseen kasaan näinkin nopeasti, mutta ilmeisesti jokin vahva tahdonvoima sisälläni puskee minua nyt toimimaan lamaantumisen sijaan. Ja tämä on ehdottomasti vain positiivinen asia, sillä haluan taistella sitä vastaan, etten menisi jälleen olotilaan, jossa olen kuukausia alavireinen. Tuollaisessa tilanteessa niin monet kerrat olleena, nykyään jollain tavalla jopa pelkään sitä.

Viikko on tosiaan ollut yllättävän hyvä ja olen saanut mukavasti asioita aikaan verrattuna viime viikkoon. Jos ensin jotain töistä, niin jo pidempään kesän jälkeen olen kokenut jonkinlaista ahdistusta siitä, miten arki on lipunut oravanpyörään. Tällä oravanpyörällä en nyt tarkoita sitä perinteistä oravanpyörää, sillä olenhan yrittäjä ja minulla on siksi paljon vapauksia, mutta töiden loputtomuus on jollain tavalla ahdistanut ja samalla myös se, miten arki noudattaa niin herkästi tietynlaista kaavaa, eikä sijaa spontaaniudelle jää. Töitä on niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä ja samaan aikaan työlle eläminen saa minut näkemään punaista. Tämän vuoksi olenkin miettinyt, kuinka voisin monipuolistaa arkeani ja kenties tehdä asioita hieman eri tavalla kuin olen tottunut tekemään?

Tällä viikolla olenkin aloittanut tekemällä jokaiselle päivälle aina herättyäni listan, johon kasaan asiat, jotka minun tulee tänään tehdä. Ja näin tosiaan senkin uhalla, etten ole yhtään mikään listaajatyyppi, saatikka kovin järjestelmällinen. Se psykologinen ajatus, mikä tämän taustalla on, on nimenomaan töiden jakaminen, jolloin työkuorma ei tunnu niin suurelta ja loputtomalta. Olen huomannut, että tämä todella toimii ja saanut tällä viikolla tehdyksi paljon asioita, joista vielä kuukausi sitten en saanut oikein mitään otetta ja rönsyilin! On muuten psykologinen juttu, miten paljon paremmin asioita saa hoidettua, kun niitä ei ole tehtävänä liikaa. Jos tiedät, että sinulla on 20 asiaa hoidettavana, todennäköisesti ahdistus siitä vie niin ison siivun potentiaalista, ettet lopulta saa juuri mitään tehtyä. Kun taas jaat tuon 20 asiaa yhden viikon ajalle, jää päivälle vähemmän, jolloin koet tehtävän mahdolliseksi! Pieni asia, mutta selkeästi ainakin omalla kohdalla toimiva.

Olen sitä mieltä, että pimeään vuodenaikaan joutuu tekemään enemmän töitä arjen mielekkyyden suhteen. On nimittäin äärettömän helppo jäädä iltaisin kotiin, kun ulkona on pimeää ja kylmä. Olenkin nyt tietoisesti koettanut järjestää kaikenlaista kivaa tekemistä ja aktivoitua. Toki välillä on tärkeää olla yksin ja ottaa omaa aikaa, mutta tiedän, ettei se ole minulle se paras ratkaisu tähän vuodenaikaan. Lähdetään siis siitä liikkeelle, että huomenna vietetään ystävien kanssa vuoden ensimmäisiä pikkujouluja luonani, jotka ovat muuten ensimmäiset juhlat kodissani tähän vuoteen! Kun aikaisemmin rakastin järjestää juhlia ja kestitä, viime vuosina tämä on vähentynyt paljon. Varmasti osittain siitä syystä, ettei enää ole resursseja viinitellä samalla tavalla kuin aikaisemmin, sillä krapulat kestävät monta päivää, mutta ehkä tämä on myös sitä aikuiseksi kasvamista? Toisinaan kyllä mietin, miten aikuisuuden myötä ihmiset tylsistyvät niin paljon! Tavallaan tuota ilmiötä vastaan haluaisi kapinoida, mutta jollain tavalla asiat vaan jatkuvasti muuttuvat myös omassa ajatusmaailmassa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Onneksi ystäväpiirini on nuorekas ja silloin, kun yhdessä aikaa vietetään, meillä ei ole koskaan tylsää! Veikkaan että myös siihen, millaisiksi me aikuisuuden myötä muutumme, vaikuttaa paljon ihmiset, joiden kanssa aikaa vietämme. Toki luontaista on kasvaa ja edetä elämässä, eikä jäädä parikymppisen tasolle, mutta jollain tavalla itse ainakin haluan olla edelleen mahdollisimman nuorekas – kyetä nauramaan omille kommelluksille, heittäytyä, tehdä kaikkea spontaania ja hullutella! Toivon, ettei tuo kyky katoa vuosien mittaan, sillä aikuisuus on muutenkin aika vakavaa kaikkine vastuineen…

Asiasta kukkaruukkuun, kodin uudelleen sisustamisen sain myös tällä viikolla alkuun, joka tosin on aina oma prosessinsa, sillä en haluaisi ostaa juurikaan asioita uutena, vaan ennemmin kierrellä kirpputoreja ja tehdä sieltä löytöjä. Olen kuitenkin sellainen tyyppi, että mikäli jotain päätän tehdä, haluaisin tehdä sen heti kokonaan valmiiksi. Eli en ole jahkaaja, joka vertailee hintoja ja empii, vaan olen spontaani toimija, joka tekee päätöksiä hetkessä. Tämä ei kuitenkaan toimi kirpputorien suhteen, eli mikäli haluaa sisustaa vanhalla, se vaatii kärsivällistä kiertelyä – vähän samalla tavalla kuin vaatekaapin uudistaminen second handilla. Siispä kärsivällisyyttä minulle kärsimättömälle. Ehkä se unelmien kattolappu vielä löytyy, samoin uudet pöytälamput? Kodin uudistaminen kielii psykologisesti tarpeesta uudistua ja sellainen minulla taitaa nyt olla vireillä. Joillain on säännöllisesti vastaavaa ulkomuodon suhteen, kun taas minä päädyn toteuttamaan uudistusta muilla elämän osa-alueilla.

Tämä meni nyt todelliseksi höpöttelyksi, mutta toivottavasti jaksoitte lukea alusta loppuun. Minusta näitä kuulumispostauksia on hauska vaihtelun vuoksi kirjoitella, vaikka en toki tiedä, mitä fiiliksiä ne teissä herättävät? Monesti sitä miettii, kiinnostaako ihmisiä lukea toisen tuiki tavallisesta arjesta, mutta mitä ilmeisemmin se on tänä päivänä juuri se juttu, joka kiinnostaa. Arkea se on meillä jokaisella – sekä hyvää, että huonoa.

Toivottavasti teille kuuluu hyvää. <3

Kuvat: Iines Aaltonen

Kommentit (3)
  1. Sumuisten vetten ”soutava” prinssi
    11.11.2019, 16:56

    😂

  2. Sumuisten vetten prinssi
    8.11.2019, 22:36

    Juu hyvää kuuluu… ja näitä sun ”höpötyksiä” on todellakin ihan mukava lukea😄

    Mukavaa viikonloppua sinne!

    1. Kirkkaiden taivaiden prinsessa
      11.11.2019, 02:22

      Olen odottanut Sinun saapuvan luokseni ratsastaen valkoisella ratsulla, mutta taidatkin tulla soutaen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *