Kun ahdistuskohtaus iskee

Viime päivinä fiilikset ovat menneet ylös ja alas. Vaikka päällepäin olen ollut ihan hyvällä mielellä, olen samaan aikaan käynyt mielessäni läpi vakavia keskusteluja itseni kanssa ja pysähtynyt elämän äärelle eri tavalla kuin hetkeen. Tuo pysähtyminen puolestaan on saanut minut tuntemaan oloni levottomaksi ja tänään se sitten tosissaan iski – nimittäin suunnaton ahdistus. Rehellisesti sanottuna ahdistus ja pelko siitä, kuinka olen lopun elämää yksin, enkä ikinä tule löytämään ihmissuhdetta, jossa minun olisi turvallinen ja hyvä olla. Torjun kaikki, jotka vähänkään haluavat lähelle, vaikka samaan aikaan toivon, että joku tulisi ja ottaisi lähelle. Rakastaisi, pitäisi huolta ja olisi läsnä. Kunnioittaisi, pitäisi lähellään, eikä työntäisi pois.

Vaikka miten tiedostan, etten ole lopun elämää yksin ja tiedän, kuinka tulen vielä olemaan onnellinen kumppanuudesta jonkun upean tyypin kanssa, niin ahdistuksen hetkellä tunne on itselle todellinen. Nykyään kärsin ahdistuskohtauksista onneksi suhteellisen harvoin, ellei siihen ole olemassa jotain konkreettista selkeää syytä. Aina selkeää syytä ei kuitenkaan tarvita, vaan ahdistuksen voi laukaista oikeastaan mikä tahansa ulkopuoleltakin tuleva ärsyke, joka käynnistää pään sisäisen ajatuskehän. Toki tähän vaikuttaa yleinen fyysinen kunto tai se, miten on esimerkiksi syönyt ja nukkunut viime päivät. Huonot yöunet laukaisevat ahdistusta herkemmin ainakin omalla kohdalla ja silloin tuntuu kuin arjen supervoimat olisivat poissa.

Ja jos joku miettii, miten tuollainen ahdistuskohtaus ilmenee tai mistä sen tunnistaa, niin ainakin omalla kohdalla siihen liittyy huimausta, voimattomuuden tunnetta, pahoinvointia, itkuherkkyyttä ja tunnetta siitä, ettei ole ikään kuin läsnä tässä maailmassa. Toisilla voi olla myös hengenahdistusta ja kuolemanpelkoa. Minun ahdistuskohtaus iski tänään tavallisella kotimatkalla ja sitä tuskin huomasi kukaan muu, sillä en panikoinut muutoin kuin pääni sisällä. Olo oli heikko ja kuvotti. Kotiin tullessa äänitin pitkän ääniviestin ystävälleni ja purin siihen tuntemukseni. Tuon seurauksena olo oli rauhallisempi ja sitten iski se fyysinen uupumus – kuin olisi maratonin juossut. Toisaalta ns. esiaste on tainnut olla päällä jo ainakin eilisestä lähtien, sillä olen pyöritellyt mielessä kaikenlaista. Tai oikeastaan kyseenalaistanut sen, miksi olen ihmissuhteiden saralla niin haavoittuvainen ja miettinyt, olenko lopullisesti jotenkin ”pilalla”? Mielestäni yksi pahimmista tunteista maailmassa on se, kun tuntee jotain, mutta ei osaa selittää itselleen eikä muille selkeästi miksi. Toisaalta samaan aikaan tiedostan kyllä, miten juuri käsittelemättömät tunteet aiheuttavat ahdistusta ja näistä syntyy hallitsematonta pelkoa. Pitäisi vaan kyetä kohtaamaan kaikki pelkonsa, mutta ei se aina niin helppoa ole. Niin moni asia on helppo tiedostaa, mutta käytännössä asiat ovat monesti niin monimutkaisia.

Se miksi halusin päivästäni teille kertoa, johtuu siitä, että haluan puhua näistä asioista ääneen. Harva varmasti ylpeänä kertoo, miten kokee epäonnistuneensa ihmissuhteissa tai saa ahdistuskohtauksen keskellä tuiki tavallista tiistaipäivää, mutta tällaiset tapahtumat ovat osa monen elämää. Jokaisella meistä on osa-alueet, joissa kokee epäonnistumista, riittämättömyyttä ja ristiriitoja. Aika moni myös kärsii ahdistuksesta tai paniikkikohtauksista, eivätkä ne eivät tee kenestäkään luuseria. Aina on olemassa tietenkin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, eikä kaikkea tarvitse ymmärtää.

Tähän liittyen aika jännä sattuma, nimittäin kirjoittaessani tätä tekstiä sain eräältä minulle tuntemattomalta naiselta Instagramissa viestin, jossa hän kiitti kirjoittamastani tekstistä ”Miten erosta selviää?”. Tuo teksti on jo useamman vuoden vanha, mutta edelleen ilmeisesti auttaa joitain ihmisiä, mikä tuntuu hienolta. Toivottavasti vielä joku päivä kirjoitan tekstin otsikolla, kun tapasin sen oikean. Tuohon haluan uskoa, edelleen kaikesta huolimatta.

Kommentit (5)
  1. Harmaa pantteri
    20.2.2020, 11:05

    Miehet yleensä haluaa selkeästi itseään nuorempia ja kauniimpia naisia.
    Homma voisi toimia, jos suoraan sorttaisit kaikki liian nuoret & nousukkaat pojan klopit ja keskittyisit harmaisiin panttereihin.
    Sieltä voisit oikeasti löytää helmiä, pääset periaatteessa samaan tilanteeseen kysynnän ja tarjonnan suhteessa, kuin parikymppisillä tytöillä.
    Vanhempi mies on usein myös elämässä löytänyt sen oman juttunsa ja muutenkin asiat kondiksessa. Rahaa on usein tienattu niin, että ei tarvitse välttämättä enää olla (jos ei halua) töissä 8-16 välillä vaan voi irrottaa aikaa parisuhteelle.
    Miehet on vähän kuin laatuviini: paranee vanhetessaan, eli suosittelut ainakin täältä rohkeasti alkaa katsomaan 45+ vuotiaita miehiä. Sieltä voit löytää jonkun tosi helmen, jota muut ei ole ehkä tajunneet edes etsiä.

    1. Hei, et selkeästi tajunnut koko tekstin pointtia. 🙂 Kyse ei siis ollut siitä, etteikö kiinnostuneita miehiä olisi, vaan siitä, että ahdistun lähestymisyrityksistä. Eli näin. Ongelma olen siis minä itse, ei kukaan mies tai miehet. Muuta vastattavaa tähän minulle ei oikeastaan ole. Mukavaa päivää sinulle. 🙂

      1. Harmaa pantteri
        20.2.2020, 15:26

        Oletko tullut ajatelleeksi, että saattaisit kiinnostua miehistä, joita et ole vielä deittaillut? Ahdistus lähestymisyrityksissä voi olla alitajunnan puolustusreaktio juuri niitä miehiä vastaan, joiden kanssa sinulla on ollut huonoja kokemuksia. Kukapa haluaa samoja virheitä toistaa.
        Selkeästi kuitenkin etsit jotain, jota et ole vielä löytänyt. Kysyn vain, että miten hyvin nykyiset kriteerisi ovat toimineet tähän mennessä?

  2. Kiitos tästä koskettavasta tekstistä, Jutta! Toivoisin että kirjoittaisit vielä vaikka tuon tiistaina iskeneen ahdistuskohtauksen tiimoilta, miten selviydyt akuutin ahdistuskohtauksen ollessa päällä ja olon ollessa hyvin vaikea. En tiedä, minkä verran sinulle on tullut näin hankalia ahdistuksia, mutta sitä olisi kiinnostavaa pohtia, kuinka kohdata tunne eli ahdistus kasvoista kasvoihin ja olisiko sinulla tai lukijoilla kommenteissa jotakin konsteja säädellä tätä vahvaa tunnetta, selviytyä ja kestää, kunnes se lieventyy tai menee ohi. Tsemppiä pohdintoihin ja kaikkeen! <3

    1. Moikka! Kiitos viestistäsi. 🙂 Kuten tosiaan tekstissä mainitsen, viime aikoina näitä ei ole ollut, sillä elämäni on ollut aika tasaista. Mutta sanotaanko näin, että viime vuosina on kyllä ollut useita ja tyypillisesti ne ovat liitännäisiä esimerkiksi suuriin elämänmuutoksiin tai juuri ihmissuhteisiin. Tyypillisesti niihin liittyy kohdallani pelkoa toisen menettämisestä. Tätä on tietenkin vahvistanut kohdallani se, että minulle on sattunut näitä ihmissuhteita, joissa toinen vetää lähelle, kunnes taas työntää pois. Todella harvoin koen oloani ihmissuhteissa turvalliseksi – tai ainakaan ennen kuin se tietty kynnys ylitetään. Varmasti tästä syystä nykyään jopa välttelen uusia ihmissuhteita, koska ajattelen tällä tapaa suojelevani itseäni.

      Olen kirjoittanut ahdistuksesta ennenkin, mutta mielestäni rauhaan hakeutuminen ja tunteiden purkaminen ovat hyviä keinoja. Yleensä tuollainen ahdistuskohtaus kestää vahvana puolisen tuntia, mutta toki mikäli elämässä on meneillään pitkittynyt hankala tilanne, saattaa ahdistus olla jatkuvasti läsnä. Itsehän pyrin realisoimaan tunteitani ja palaamaan ns. maanpinnalle noissa hetkissä, mikä rauhoittaa. Eli ikään kuin sellainen omien ajatusten ja tunteiden konkretisointi, meditointi ja jopa jooga saattavat rauhoittaa! Missään nimessä ei kannata noissa tilanteissa tehdä esimerkiksi töitä tai muuta keskittymistä vaativaa – ja harvoin sellaiseen kyllä kykenee.

      Ihana kiitos, samoin sinullekin. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *