Kuukausikatsaus vuoteen 2020

Viime joulukuussa kirjoitin postauksen, jossa kävin läpi kulunutta vuotta 2019 kuukausitasolla. Ajattelin toistaa saman postauksen myös tänä vuonna ja käydä läpi kaikkea sitä, mitä tähän vuoteen on elämässäni kunkin kuukauden kohdalla mahtunut. Kieltämättä vuosi on ollut hyvin erilainen kuin mikään aikaisempi, sillä vuoteen on mahtunut paljon ikävää globaalilla tasolla. Tästä kaikesta huolimatta omassa elämässä on tapahtunut paljon hyviä asioita, joista olen näin vuoden lopussa kiitollinen. Hassua tavallaan sanoa näin, mutta vuosi 2020 on ollut elämässäni monellakin tapaa merkityksellinen ja hyvä. Se on muuttanut minua, arvojani ja jopa tulevaisuuden haaveita sekä suunnitelmia.

Sitten sukelletaan vuoteen 2020:

Tammikuu

Vuosi vaihtuu Levillä ja vietän siellä vuoden ensimmäiset vuorokaudet lumisissa maisemissa. Helsinkiin palattuani aloitan uuden vuoden tipattomalla tammikuulla, tehokkailla salitreeneillä ja tapaamalla paljon ystäviä. Valitettavasti saan Leviltä mukanani myös sitkeän flunssan, joka puhkeaa kuun puolivälissä, eikä ota ihan heti talttuakseen. Tauti on etenkin keuhkoissa ja kestää lopulta kokonaisuudessaan pari kuukautta. Näin jälkikäteen olen miettinyt, sairastinkohan jo tuolloin covidin, sillä niin sitkeä tauti oli, ja nimenomaan se pahin pöpö keuhkoissa? Niin tai näin, tammikuu ei ollut kummoinen kuukausi, eikä silloin tapahtunut mitään maata mullistavaa. Myös työrintamalla oli aika rauhallista ja vain vakituiset asiakkuudet rullasivat.

Helmikuu

Helmikuussa, kun flunssa talttuu, on taas kunnolla energiaa! Aurinko pilkahtelee yhä useammin ja koen jatkuvaa tarvetta muutokseen. Helmikuu on elämässäni kuukausi, kun tekisi mieli laittaa koko elämä uuteen uskoon ja päätän aloittaa muutoksen hiuksista. Olen jo pitkään haaveillut otsatukasta – tai oikeastaan otsisverhoista, joten päätä toteuttaa haaveeni. Samalla hiukset kevenevät, kun suorastaan vaadin kampaajaa pätkimään hiukseni. Tiedän, ei mikään kuningasidea ja edelleen sitä kadun, mutta tuolloin oli pakko saada muutosta! 😁 Rakastan uutta lookkia ja tunnen olevani kuin eri ihminen. Luovun myös ripsienpidennyksistä ja viihdyn yhä enemmän ilman silmämeikkiä.

Helmikuussa juhlitaan viimeiset kotibileet ennen koronaa, eli ystävänpäiväjuhlat ystäväni kotona, josta jatkettiin juhlia vielä yökerhossa. Oltiin kaikki koolla ja oli ihana ilta. ❤️ Kuuntelen paljon Vesalan uutta levyä, etenkin kappaleita Makaroonilaatikkoo ja Kuningas. Helmikuussa päätän keskittyä täysillä töihin ja uraan, unohtaen mieskuviot ja samalla pakenen sitä ahdistavaa möykkyä, joka sisälläni kalvaa. Ahdistukseni ihmissuhteita kohtaan lisääntyy entisestään ja olen hyvin herkillä asian suhteen. Tuossa kohtaa muistan miettineeni, etten enää ehkä osaa käsitellä näitä tunteitani yksin, koska tavallaan en edes ymmärrä niitä. Tunteet ovat niin ristiriitaisia – pettymystä, ahdistusta, ärsytystä, mutta samalla myös surua ja voimattomuutta.

Maaliskuu

Kuukauden alussa käyn ystävieni kanssa illallisella ja muistan edelleen, kuinka tuolloin naureskelimme koronalle. Nyt hävettää. Tuossa kohtaa tilanne ei ollut vielä ns. päällä, vaan siitä uutisoitiin ensimmäisiä kertoja vakavammin mediassa. Aika pian tuosta virus kuitenkin leviää lisää ja jään tekemään töitä kokonaan etätoimistoon kotiin. Alussa tilanteen vakavuutta ei edes ymmärrä, vaan sitä ikään kuin odottaa, että kaikki on parissa viikossa ohitse. Elän maaliskuussa vielä kohtuullisen normaalia elämää, eli näen ystäviä, treenaan salilla, kuvaan kollegoiden kanssa jne. Maaliskuun lopussa tilanne kuitenkin pahenee ja yhtäkkiä kadut ammottavat tyhjyyttään, ihmisten tapaamista tulee vältellä, vessapaperi on loppu kaupoista, samoin käsidesi. Jännitän, miten käy pääsiäisen ja Levin matkan, jota olen todella odottanut.

Maaliskuulta ei ole jäänyt mieleen kauheasti muuta kuin korona, yleinen koronapaniikki ja tuo katastrofaalinen tilanne, joka pursuaa silmille ja korville aivan joka tuutista. Omat tunteet ovat ristiriitaiset. Jossain määrin ahdistaa ja pelottaa, kun samaan aikaan mieli ei oikein sisäistä tilannetta. Paniikkiin en mennyt missään kohtaa, mutta kyllä kaikenlaisia tunteita tuli jo maaliskuussa läpikäytyä.

Huhtikuu

Pääsiänen perutaan, kuten arvata saattoi. Kodin jokainen nurkka tulee tutuksi ja elämän suppeus alkaa kuukauden edetessä kyllästyttämään. Olen paljon yksin, mikä herättää monenlaisia ajatuksia minussa. Koko vuoden kannalta juuri huhtikuu on kuitenkin elämässäni se käänteentekevä, joka muuttaa jotain minussa ja ajatusmaailmassani. Tuolloin nimittäin päätän, etten halua enää junnata edellisessä pettymyksessä ihmissuhteiden saralla ja antaa sen vaikuttaa tulevaisuuteeni. Huhtikuussa päätänkin ladata Tinderin mahdollisimman pian ja aloittaa uudelleen deittailun. Haluan muutosta, olla jotain muuta kuin tällainen ahdistelija ja pelkuri. Olen kyllästynyt itseeni ja tunteisiini.

Kuukaudesta mieleen ovat jääneet myös aamupalakassit kotiin kuljetettuna, kauniit aurinkoiset kevätpäivät, muutama ”koronakilo” ja etätreffit ystävien kanssa puhelimen välityksellä. Alkuun tuo etätreffailu oli ihan hauskaa, kunnes siihen aika nopeasti kyllästyi. Opettavainen kuukausi varmasti monelle monella tapaa.

Toukokuu

Vappu on aina ollut yksi suosikki juhlistani. Tänä vuonna juhlin sitä poikkeuksellisesti kodissani kahden läheisen ystävän kanssa ja loppuillasta käymme moikkaamassa muutamaa muuta ystävää. Perinteeksi muodostunut Kaivarin piknik jää tänä vuonna luonnollisestikin välistä. Toukokuussa alkaa näyttää jo toiveikkaammalle ja ihmisiä on enemmän liikkeellä. Näen myös konkreettisesti enemmän ystäviäni ja vaihdetaan kuulumisia kasvokkain, turvavälit kuitenkin huomioiden. Otsatukkani on kasvanut hurjiin mittoihin ja kutsun sitä ”karanteeni otsikseksi”.

Yleinen mieliala on tässä kohtaa vuotta jo parempi ja näen valoa tunnelin päässä. Olen prosessoinut paljon asioita yksin ollessani ja tullut siihen lopputulokseen, että haluan viimein oikeasti löytää rakkauden ja tavata sen oikean. En onnistu siinä ikinä, ellen anna ihmisille mahdollisuuksia ja ole avoin. Tähän haluan muutosta ja siihen aion nyt tosissaan pyrkiä! Lataan Tinderin 1,5 vuoden tauon jälkeen ja swaippailen huolettomasti. Sanon toiveeni myös ääneen ystäville ja kirjoitan siitä blogissani, sillä uskon siihen, kuinka unelmat käyvät paremmin toteen, jos niistä puhuu.

Kesäkuu

Kesäkuussa on syntymäpäiväni, mutta tänä vuonna juhlat jäävät järjestämättä. Vaikka rajoitukset hellittävät, en silti viitsi järjestää isoja juhlia tällaisena aikana. Käyn pitkästä aikaa kasvojen mikroneulauksessa, juhlimme ystävien kanssa Groteskin terassilla kesän alkua, vietän juhannusta Tampereella ja nautin kesän helteistä. Kesäkuussa olen joka viikonloppu jossain menossa, sillä kevät on aiheuttanut sosiaalista vajetta ja nyt tuntuu, että pitää mennä niin kauan, kun se on mahdollista.

Käyn myös muutamilla treffeillä todetakseni, ettei mitään kaverillista fiilistä enempää, jos sitäkään. Kesäkuussa myös yksi pitkäaikaisimmista ystävyyssuhteistani katkeaa. Kokonaisuuteen ei liity mitään dramaattista, vaan se on pidempään jatkuneiden seikkojen summa. Olen silti surullinen ja sitä olen hetkittäin edelleen. Onhan se vaan niin, että jos joku ihminen on elämässäsi yli kymmenen vuotta, on hänellä tärkeä paikka siellä. Kun hän lähtee, paikka jää tyhjäksi ja vaatii aikaa, että tuohon tyhjään aukkoon tottuu…

Heinäkuu

Heinäkuu käynnistyy Tampereen reissulla, jossa ystävien kanssa juhlitaan pari päivää. Alkuun piti tulla lauantaina porukalla Tampereelta Helsinkiin, mutta taksimatkalla asemalle päätetään extempore juhlia ”kakkospäivä” Tampereella ja otetaan hotelli ihan keskustan tuntumasta. Rakastan tällaista hetkessä elämistä ja yllättäviä juttuja! Meillä on lopulta niin hauskat kaksi päivää, että oksat pois! Toki myös sen mukainen darra sunnuntaina, joka kuitenkin jää kakkoseksi kaikelle hauskalle. 😁

Heinäkuussa käyn paljon kuvailemassa, lounastan ulkona, vietän etätyöpäiviä kahviloissa, matkustan ystävän kanssa Naantaliin ja Turkuun, jotka nekin muuten jäävät ikimuistoisina mieleen. Kesältä jää kyllä ihania muistoja tuon hieman ikävämmän kevään jälkeen. ❤️

Elokuu

Elokuussa palaan aktiivisempaan työtahtiin, vaikka kunnollista lomaa en tänä kesänä pitänytkään. Käyn suihkurusketuksessa vuosien tauon jälkeen, matkustan ystävien kanssa viikonlopuksi Hankoon Poker Runiin, pyörin Helsingin ravintolapäivässä ja vietän kesäiltaa Holidayn terassilla. Elokuussa käyn kuvausmatkalla Suolijärvellä Tampereella ja vietetään siellä ystävän kanssa hauska kuvauspäivä. Pieni kisaväsymys alkaa tässä kohtaa kesää jo iskemään, sillä kesäni on ollut ohjelmaa ja menoja täynnä. Onkin ihana palata ns. normaaliin arkirytmiin ja kunnolla töiden pariin.

Elokuussa törmätään Tonin kanssa sattumalta muutamaan otteeseen terasseilla ja loppukuusta matchataan Tinderissä, jossa sovitaan treffit. Vaikka ystäväni hokee minulle kohtaamisten jälkeen, että menet äkkiä hänen kanssaan treffeille, ennen kuin joku muu hänet poimii, en välttämättä usko, että olisimme päätyneet treffeille ilman Tinderiä – emme ainakaan yhtä nopeasti. Siispä pakko myöntää Tinderistä olleen paljon hyötyä meidän yhteenpäätymisen kannalta! Ei se Tinder aivan turha sovellus siis ole ja suosittelen sitä jokaiselle sinkulle! ☺️

Syyskuu

Syyskuussa tapahtuu ja paljon. Käyn jopa ensimmäisessä pressi-tilaisuudessa sitten viime talven. Outoa, mutta tavallaan aika virkistävää, ihanan normaalia. Matkustan siskoni kanssa päiväksi Nuuksioon, josta lähdetään pois kauhusta kankeana ja koko kroppa täynnä hirvikärpäsiä. Rauhoittava reissu noin muuten ja hyvä saalis marjoja, mutta loppu oli kieltämättä aikamoinen. Koettiin siis konkreettisesti hirvikärpästen hyökkäys… Käyn myös brunssilla Sandrossa, lenkkeilen Keskuspuistossa ja ihailen syksyn kaunista väriloistoa. Syyskuussa raidoitan itse hiukseni, mikä oli muuten näin jälkikäteen ajateltuna iso virhe. 😁 Vaikka lopputulos on onnistunut, kärsin siitä myöhemmin hiusten katkeiluna ja kuivuutena.

Alkukuukaudesta tapaamme Tonin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan ja siitä se sitten lähtee – yhteinen, toivon mukaan loppuelämän mittainen seikkailu. Yksi ilta riittää muuttamaan jotain syvemmin minussa ja olen valmis katsomaan, mitä tapahtuu ja mitä meistä voisi tulla. Ystäväni iloitsevat puolestani ja toteavat vain sen, minkä itsekin sisimmässä tiesin, kun oikea ihminen tulee, ei enää ahdista tai arveluta. Loppukuusta juhlitaan yhden parhaista ystävistäni syntymäpäiviä Klaus Koossa ja useammat ystäväni tapaavat ensimmäistä kertaa Tonin. Kaikki tuntuu niin luontevalta ja ystäväni tykästyvät häneen yhdessä illassa. Enpä voisi siis enempää toivoa.

Lokakuu

Lokakuussa jo seurustelemme, vaikka alkuun vannoin, että haluan tapailla pitkään, enkä hätiköidä. Niin se rakkaus vaan muuttaa ajatusmaailmaa. Tapaan Tonin ystäviä ja tutustun hänen perheeseen. Ihania tyyppejä, joiden joukkoon koen sulautuvan hyvin.

Kuukausi on suorastaan kaoottinen töiden osalta ja sellaisena se jatkuu aina marraskuun loppuun saakka. Käyn välillä jo niin ylikierroksilla, että pelkään unohtavani jotain tärkeää. Samalla pohdin, kuinka on pakko takoa, sillä rauta on kuumaa, mutta silti odotan tasaista suvantovaihdetta. Nykyään valitsen ehdottomasti vähemmän rahaa ja enemmän vapaa-aikaa kuin toisinpäin. Tosin yrittäjänä on pakko miettiä aina askel pidemmälle ja siksi harvoin kieltäydyn tarjotuista töistä, jonka vuoksi välillä on näitä jaksoja, kun tuntee olevansa ylikuormittunut.

Testaan Iineksen suosittelemaa uunifetapastaa ja ihastun! Matkustan Ivaloon ja vietän siellä viisi vuorokautta majoittuen iglussa. Vierailen myös Lammassaaressa pitkästä aikaa ja lenkkeilen syysilloissa, tosin en yksin, sillä saan myös Tonin innostumaan juoksemisesta! Lokakuu on kiireinen ja toimelias kuukausi kaikin puolin.

Marraskuu

Marraskuussa juhlitaan ystävien seurassa halloweenia. Pukeudun tänäkin vuonna kissaksi, koska se nyt vaan on niin helppo ja minulle ominainen costume. Pääsen vihdoin silmien laserleikkaukseen, jota olen odottanut ja suunnitellut ikuisuuden. Ilokseni kaikki menee todella hyvin ja silmät parantuvat muutamassa viikossa sellaiseen kuntoon, ettei leikkausta enää edes meinaa muistaa. Testaan ensimmäistä kertaa kulmakarvoihin brow liftiä, mutta petyn lopputulokseen, joka kestää suunnilleen viikon ajan. Toisaalta ehkä hyvä, sillä helposti tuohon olisi saattanut jäädä koukkuun, jos lopputulos olisi säilynyt sen oletetut kolme viikkoa. 😁 Mittautan veriarvot ja ferritiini on edelleen alhainen. Hittolainen, ei auta muu kuin aloittaa säännöllisempi vahvan (100 mg) raudan syönti ja seurata tilannetta. Ostan käyttööni apteekista Obsidan nimistä rautaa, jonka toivon tehoavan.

Marraskuussa vietän vajaan viikon loman, kun matkustetaan ystävien ja Tonin kanssa Leville Maailman Cupiin kauden avajaisiin. Tämä on vuotuinen perinne ja sitä se on myös tänä vuonna. Pian paluustamme koronatilanne pahenee ja media uutisoi aiheesta tiheämmin. Samaan aikaan mietin mielessäni, kuinka olen ollut tänä vuonna terveempi kuin vuosiin. Sinällään vähän hassua, mutta onneksi näin. Onhan tämä vuosi ollut siinäkin mielessä poikkeuksellinen, etten ole varmaan koskaan tehnyt näin paljon töitä kotoa käsin, joka tarkoittaa vähemmän altistumista pöpöille.

Joulukuu

Tänä vuonna joulukuu on yksi vuoden parhaista kuukausista, sillä odotan joulua ja lomaa enemmän kuin vuosiin. Työtahti kevenee pikkuhiljaa, mikä tuntuu huojentavalta. Vietetään viikonloppuja pitkälti rauhallisesti kotosalla – Valo-hotellissa vietettyä viikonloppua lukuun ottamatta. Nyt on aikaa kaikkeen ylimääräiseen, kuten vaatteiden myyntiin Facebookissa ja kaappien siivoamiseen. Käyn laittamassa ensimmäistä kertaa ikinä akryyli rakennekynnet punaisella lakalla. Kynsiin tulee heti kerralla suhteellisen paljon pituutta, johon totun nopeasti. Rakastun näihin kertaheitolla ja veikkaan, että tulen kynsiä ylläpitämään.

Suunnitellaan joulua ja joululomaa, joka vietetään Helsingin ulkopuolella. Mietin paljon myös kulunutta vuotta ja sitä, miten paljon asiat ovat puolessa vuodessa muuttuneet. Moni sanoo, ettei tänä vuonna ole tapahtunut oikein mitään, jota itse en todellakaan allekirjoita! Tämä vuosi on ollut elämässäni hyvin tapahtumarikas ja muuttanut paljon. Eikä siis ainoastaan ihmissuhteiden saralla, vaan myös uralla olen mm. saanut lisää itsevarmuutta ja päässyt toteuttamaan vaikuttajakampanjoita isommille yrityksille ja tahoille. Jos jossain kohtaa minua jännitti ja koin epävarmuutta omista taidoista, on tämän vuoden kokemus tuonut paljon lisää ammatillista itsevarmuutta tekemiseen. Nykyään luotan enemmän itseeni ja tiedän olevani hyvä siinä, mitä teen.

Olen myös huomannut vuoden muuttaneen minussa sitä tietynlaista rauhattomuutta, josta olen kärsinyt. Kun ennen pelkäsin asioita, jotka voisivat viedä vapauteni, nykyään juuri ne pysyvät, turvalliset asiat tuntuvat hyvältä. Varmasti parisuhde on vaikuttanut tähän jonkin verran, mutta myös se, että tämä vuosi on pakottanut asettumaan aloilleen ja viettämään paljon aikaa niissä yksinkertaisissa ympyröissä. Vuosi on näyttänyt sen, miten onnellinen voi olla vähemmästäkin, enkä tarvitse esimerkiksi jatkuvaa ulkomaille reissaamista tunteakseni elämäni rikkaaksi. Pysyvät, samoissa ympyröissä tapahtuvat asiat voivat myös olla tyydyttäviä ja itse asiassa, juuri ne ovat sitä nyt oikeastaan eniten.

Jos jaksoit lukea vuodestani tänne saakka, nostan hattua. Lähes 2000 sanaa vuodesta 2020.😁🙈

Ihanaa tiistain jatkoa!🥰

Kommentit (2)
  1. Katariina Kuronen
    22.12.2020, 17:34

    Sä kirjoitat kyllä tosi hyvin, tätä oli kiva lukea ❤️ myös omassa elämässäni tää vuosi on ollut suurten muutosten aikaa ja en voi allekirjottaa sitä, ettei mitään olisi tapahtunut 😁 tietysti yhteiskunnallisesti ja globaalisti tämä vuosi on ollut surullinen ja haastava ja covid on vaikuttanut paljon omaankin elämääni ja muuttanut suunnitelmia. Mutta kaikkiaan tämä vuosi on ollut kyllä tapahtumarikas ja opettavainen! ❤️ Ihanaa joulua ja uuttavuotta sinulle!

    1. Kiitos, kiva kuulla. 🥰☺️

      Jep, varmasti kulunut vuosi on ollut meistä jokaiselle aikamoinen ja ennen kaikkea opettavainen, kuten kirjoitit. Ihanaa tapaninpäivää ja uuttavuotta myös sinulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *