Kuulumisia ja tunnelmia kesälomalta

Hellurei ja terkkuja kesälaitumilta! Täällä ollaan jo neljättä päivää kesälomalla ja pakko sanoa, että pikkuhiljaa mieli alkaa olemaan zen-tilassa. Ihana herätä aamuisin, kun tietää, ettei ole mitään velvollisuuksia, vaan ainoastaan uusi päivä täynnä mahdollisuuksia tehdä, mitä ikinä haluaa. 🙂 Eikä sillä, tykkään työstäni, mutta jokainen meistä tarvitsee välillä lomaa. Näin se vaan menee. Kirjoitin kesän alussa bucket listin, johon kirjasin ylös asioita, joita haluan lomalla/kesällä tehdä. Nyt käsillä on ne hetket, mutta tästä huolimatta olen halunnut ottaa tämän alkuloman rauhallisesti. Vähän on tehty – maakuntamatkailtu ja nähty läheisiä, mutta ei liikaa ja lepo on ollut isossa roolissa. Oikeastaan vasta viikonlopusta lähtien meillä on enemmän suunnitelmia ja ensi viikko ollaan melkeinpä kokonaan menossa. Tämäkin on kivaa vaihtelua, koska onhan täällä kotona sen verran paljon aikaa talvella ja keväällä vietetty!

Tässä loman alkumetreillä on tullut mietittyä myös sitä, mitä minulle oikeasti kuuluu? Tätä tulee turhan harvoin itseltä kysyttyä ja muiden sitä kysyessä siihen vastaa yleensä kliseisesti, että hyvää. Olen aika huono valittamaan mistään esimerkiksi ystäville, jos en oikeasti koe, että elämässäni on todella iso ongelma. Kumppani toki tietää, koska on paljon läsnä ja pari kertaa tänä vuonna onkin ollut tilanne, jossa raja on tullut vastaan ja olen kokenut kaiken leviävän käsiin. Tämä on yksi syy myös siihen, etten enää kirjoita blogia päivittäin, koska jostain on ollut pakko luopua, jotta jaksan. Sinkkuna oli aika helppo venyä äärirajoille, koska töitä saattoi tehdä helposti vaikka yötä päivää, mutta nykyään haluan elämältä muutakin. Vaikka työ on itselleni tärkeä osa identiteettiä, haluan silti panostaa myös parisuhteeseen, ystäviin ja omaan hyvinvointiin. Jostain on ollutkin pakko luopua ja se, mistä olen ottanut aikaa itselle ja henkilökohtaiselle elämälleni, on tämä blogi + some ylipäänsä. Mielestäni osasin tehdä tämän päätöksen hyvissä ajoin, ennen kuin jotain ikävää olisi käynyt. Tiedän nimittäin monta ihmistä läheltäkin, jotka ovat palaneet loppuun ja se on nimenomaan ahkerien ihmisten sairaus. Kun haluaa tehdä kaiken hyvin ja mahdollisimman paljon asioita, ei osaa sanoa ei, ja vieläpä tykkää siitä, mitä tekee, voi siinä käydä ikään kuin vahingossa huonosti. On työ mikä tahansa, kaikessa voi palaa loppuun, ellei kuuntele rajojaan.

Jos jotain kevyempää, parisuhteeseen kuuluu hyvää ja lähestytään kovaa kyytiä meidän vuosipäivää. Aika hullua, miten nopeasti aika on mennyt ja samaan aikaan tuntuu kuin olisi ollut yhdessä ikuisuus – siis hyvällä tavalla. 🙂 En edelleenkään ymmärrä, miten hyvin yhteen sovitaan yhteen ja tuntuu kuin oltaisiin toisillemme luodut. Tähdet oli kohdillaan, kun tavattiin ja pakko sanoa, että tässä kohtaa suhdetta sitä on jossain määrin kiitollinen siitä, että ne alun epävarmuudet ja kipuilut on läpikäyty, eikä rajoja tarvitse enää samalla tapaa hakea. Toki välillä räiskyy, mutta se nyt kuuluu asiaan. Yleisesti parisuhde paranee mielestäni ajan kanssa, kun toisen tuntee paremmin ja sen myötä ymmärrys ja kyky kohdata toinen kasvaa. Syksyllä muutetaan virallisesti yhteen ja varmaan ensi vuoden alussa aletaan katselemaan isompaa asuntoa. Tämän unelman suhteen olen aika ehdoton, mutta samaan aikaan haluan, että seuraava asunto on ”täydellinen”, koska nykyinen asuntoni on sen verran kiva, etten huonompaan lähde edes neliöiden vuoksi. Tässä asunnossa on itselle myös tunnearvoa, koska olen asunut täällä 2010 vuodesta lähtien. Tuo on enemmän vuosia kuin olen koskaan missään asunnossa asunut. 🙈❤️ Koti on itselle myös pyhä paikka ja todella tärkeä.

En ole tainnutkaan vielä blogissa mainita, että otin tuossa taannoin ensimmäisen koronarokotuksen. Syyskuussa saan sitten toisen annoksen ja itsellä on ainakin ollut rokotuksen myötä yleisesti vapaampi ja turvallinen fiilis, vaikka suoja ei vielä olekaan 100 %. Tänä kesänä ei kuitenkaan vielä reissata ulkomaille, mutta loppuvuodelle on katsottu matkaa Intian valtamerelle ja toivon, että silloin olisi tosiaan turvallinen matkustaa kaukomatkalle. Pakko sanoa, etten tällä hetkellä ole edes ”kade” muiden matkoille, koska Suomessa on nyt kuin ulkomailla olisi. 😁 Miksi lähteä minnekään, kun täällä on näin upeat kelit? Aurinkoa aamusta iltaan ja hiki lentää.

Eipä tässä oikeastaan mitään sen kummempaa. Huomenna mennään ainakin leffaan, lauantaina Suomenlinnaan ja maanantaina lähdetään Porvooseen pariksi päivää. Tässä välissä yritän myös rentoutua lisää ja nauttia lomasta. Salikortinkin voisi ladata uudestaan. Sarjasuosituksena heinäkuulle Netflixin Sexlife, joka oli aivan mielettömän hyvä ja kertoi mielestäni aika realistista tarinaa elämästä ja ihmissuhteista. Kohusarja, mutta tykkäsin!

Nauttikaahan heinäkuun lämmöstä ja palaillaan!☺️❤️

Kommentit (6)
  1. Katariina Kuronen
    16.7.2021, 10:25

    Oi, ihana lukea sun ajatuksia ja kuulumisia, ihanaa lomaa sinne! ❤

    1. Kiva kuulla! 🙂 Ja kiitos, nautin! 🥰

  2. Se on kyllä totta, että säiden puolesta ei tee edes mieli ulkomaille. Ihan kuin ilmasto tietäisi tämän ja hellii meitä auringolla 🙂

    1. No jep! Ennen koronaa lukeuduin heihin, jotka käyvät aina kesäisin ulkomailla, mutta nykyään nämä Suomen kesät hemmottelee helteellä, joten mitä turhaan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *