Kyllä sen sitten tietää
Yksi suosikki teksteistäni on Hidasta elämää yli kolme vuotta vanha teksti otsikolla ”Mistä jonkun erityisen tunnistaa? No sen vain tunnistaa”. Tallensin kyseisen otoksen kirjanmerkkeihin jo syksyllä 2017 ja edelleen luen tekstin säännöllisesti läpi – ikään kuin muistutukseksi. Mielestäni Johanna Elomaan kirjoittama blogipostaus on samaistuttava ja tunnistan siitä hyvin pitkälti itseni. Etenkin tuo, miten paperilla toinen on erinomainen kumppaniehdokas ja vieläpä valmis hakemaan sinulle kuun taivaalta, mutta et silti tunne kaveruutta enempää. Äärimmäisen tuttua. Olen pohtinut samoja asioita, olenko nykyään jotenkin penseä ja tunteeton vai kenties muuttunut sitoutumiskammoiseksi? Vaadinko liikaa ja suojelenko itseäni asettamalla korkeita vaatimuksia? Toisaalta tässä tarinassa on myös onnellinen loppu, joka rohkaisee kovasti ainakin minua! Se, ettei jonkun kanssa tunne kaveruutta enempää ei tarkoita sitä, etteikö toisen kanssa voisi tuntea.
Elämässäni on ollut viime kuukausina pari ihmistä, joiden suhteen olen miettinyt, miksi en kiinnostu heistä tai anna edes mahdollisuutta? Heissä ei ole mitään vikaa ja ovat vielä mukaviakin, mutta silti se jokin uupuu. Olen miettinyt asiaa kovasti itseni kautta, sillä liian usein etsimme syitä ulkopuolelta, kun meidän tulisi tarkastella omaa käytöstä. Aina lukiessani tämän jo mainitsemani blogitekstin kuitenkin muistan, ettei asioita voi pakottaa! Vaikka ystäväni miten sanovat, että anna ihmeessä mahdollisuus tai mene edes yksille treffeille, en pysty tekemään mitään kenenkään toisen mieliksi. Jos minulla on tunne jostain, olisi äärimmäisen typerää lakaista se maton alle ja viedä itsensä väkisin tilanteeseen, joka ei tunnu oikealta. Ja jos olen itselleni rehellinen, taustalla vaikuttaa jokseenkin vielä edellinen ihmissuhteeni, jota ei ole täysin taputeltu. Tuo ihmissuhde oli juuri se jalat alta vievä ja oikealta tuntuva, jonka vuoksi odotan kai vastaavaa fiilistä antaakseni mahdollisuuden.
Paljon olen pohtinut sitäkin, mikä saa meidät kiinnostumaan jostain ihmisestä, kun taas joku toinen ei saa viisaria värähtämään, vaikka periaatteessa kyseinen henkilö voisi olla meille monin tavoin täydellinen kumppaniehdokas? Välillä olen pyrkinyt ajattelemaan puhtaasti järjellä ja suorastaan hakenut tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kemia on jännä juttu, sitä joko on tai sitten ei ole ja joidenkin kanssa kemia on puhtaasti kaveruuden tasolla. Tunteitaan on vaikea pakottaa, mutta niitä on myös hyvä tarkastella etenkin, jos huomaamme toistavamme ihmissuhteissa samaa kaavaa. Itselläni oli nuorempana mieltymys renttuihin ja kiinnostuin miehistä, joiden elämänhallinta oli tavalla tai toisella hukassa – olihan omanikin. Nykyään, kun oma elämä on kutakuinkin hallinnassa, olen vastuuntuntoinen ja tiedostan arvoni, en voisi kuvitella rinnalleni ihmistä, joka juhlisi kaiket viikonloput, olisi työtön tai jonka kanssa suunnitelmia ei voisi tehdä paria päivää pidemmälle. Näin ne mieltymykset muuttuvat ja erityisesti oma vaatimustaso sen myötä, kun itseään oppii arvostamaan. Nuorena sitä oli valmis rakkauden vuoksi luopumaan, vaikka mistä itselleen tärkeästä, kun nykyään ajattelen ettei rakkauden kuulu viedä meiltä mitään omaa pois, vaan ennemmin tuoda elämään rutkasti lisää!
Olen viime aikoina tehnyt itseni kanssa sovun ja hyväksynyt sen, etten voi pakottaa itseäni mihinkään tai olla kenellekään mieliksi, jos halu ei lähde sydämestäni. Ja jos jokin ei tunnu oikealta, niin silloin se ei tunnu, vaikka muiden mielestä hukkaan loistavia mahdollisuuksia. Tietenkin tiedostan myös sen, miten tärkeää on tarkastella omaa toimintaa ulkopuolelta käsin, ettei jumiudu omiin tunteisiin ja ajatusmalleihin liian tiukasti. Silti uskon edelleen siihen, että kyllä sydän kertoo, kun edessä on joku erityinen. Onhan näin käynyt ennenkin, joten miksi niin ei kävisi myös tulevaisuudessa?
Mikäli et vielä lukenut Johanna Elomaan tekstiä, suosittelen lukemaan! Aivan erityisesti suosittelen, mikäli olet sinkku ja paininut vastaavien ajatusten kanssa. Teksti valaa uskoa siihen, miten kaikki on mahdollista, elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja se oikea (tai pitkässä juoksussa ne oikeat), on olemassa sinulle ja minulle. <3