Kyllä sen sitten tietää

Yksi suosikki teksteistäni on Hidasta elämää yli kolme vuotta vanha teksti otsikolla ”Mistä jonkun erityisen tunnistaa? No sen vain tunnistaa”. Tallensin kyseisen otoksen kirjanmerkkeihin jo syksyllä 2017 ja edelleen luen tekstin säännöllisesti läpi – ikään kuin muistutukseksi. Mielestäni Johanna Elomaan kirjoittama blogipostaus on samaistuttava ja tunnistan siitä hyvin pitkälti itseni. Etenkin tuo, miten paperilla toinen on erinomainen kumppaniehdokas ja vieläpä valmis hakemaan sinulle kuun taivaalta, mutta et silti tunne kaveruutta enempää. Äärimmäisen tuttua. Olen pohtinut samoja asioita, olenko nykyään jotenkin penseä ja tunteeton vai kenties muuttunut sitoutumiskammoiseksi? Vaadinko liikaa ja suojelenko itseäni asettamalla korkeita vaatimuksia? Toisaalta tässä tarinassa on myös onnellinen loppu, joka rohkaisee kovasti ainakin minua! Se, ettei jonkun kanssa tunne kaveruutta enempää ei tarkoita sitä, etteikö toisen kanssa voisi tuntea.

Ihmissuhteet On my wayIhmissuhteet On my way

Elämässäni on ollut viime kuukausina pari ihmistä, joiden suhteen olen miettinyt, miksi en kiinnostu heistä tai anna edes mahdollisuutta? Heissä ei ole mitään vikaa ja ovat vielä mukaviakin, mutta silti se jokin uupuu. Olen miettinyt asiaa kovasti itseni kautta, sillä liian usein etsimme syitä ulkopuolelta, kun meidän tulisi tarkastella omaa käytöstä. Aina lukiessani tämän jo mainitsemani blogitekstin kuitenkin muistan, ettei asioita voi pakottaa! Vaikka ystäväni miten sanovat, että anna ihmeessä mahdollisuus tai mene edes yksille treffeille, en pysty tekemään mitään kenenkään toisen mieliksi. Jos minulla on tunne jostain, olisi äärimmäisen typerää lakaista se maton alle ja viedä itsensä väkisin tilanteeseen, joka ei tunnu oikealta. Ja jos olen itselleni rehellinen, taustalla vaikuttaa jokseenkin vielä edellinen ihmissuhteeni, jota ei ole täysin taputeltu. Tuo ihmissuhde oli juuri se jalat alta vievä ja oikealta tuntuva, jonka vuoksi odotan kai vastaavaa fiilistä antaakseni mahdollisuuden.

Paljon olen pohtinut sitäkin, mikä saa meidät kiinnostumaan jostain ihmisestä, kun taas joku toinen ei saa viisaria värähtämään, vaikka periaatteessa kyseinen henkilö voisi olla meille monin tavoin täydellinen kumppaniehdokas? Välillä olen pyrkinyt ajattelemaan puhtaasti järjellä ja suorastaan hakenut tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kemia on jännä juttu, sitä joko on tai sitten ei ole ja joidenkin kanssa kemia on puhtaasti kaveruuden tasolla. Tunteitaan on vaikea pakottaa, mutta niitä on myös hyvä tarkastella etenkin, jos huomaamme toistavamme ihmissuhteissa samaa kaavaa. Itselläni oli nuorempana mieltymys renttuihin ja kiinnostuin miehistä, joiden elämänhallinta oli tavalla tai toisella hukassa – olihan omanikin. Nykyään, kun oma elämä on kutakuinkin hallinnassa, olen vastuuntuntoinen ja tiedostan arvoni, en voisi kuvitella rinnalleni ihmistä, joka juhlisi kaiket viikonloput, olisi työtön tai jonka kanssa suunnitelmia ei voisi tehdä paria päivää pidemmälle. Näin ne mieltymykset muuttuvat ja erityisesti oma vaatimustaso sen myötä, kun itseään oppii arvostamaan. Nuorena sitä oli valmis rakkauden vuoksi luopumaan, vaikka mistä itselleen tärkeästä, kun nykyään ajattelen ettei rakkauden kuulu viedä meiltä mitään omaa pois, vaan ennemmin tuoda elämään rutkasti lisää!

Ihmissuhteet On my wayIhmissuhteet On my wayIhmissuhteet On my way

Olen viime aikoina tehnyt itseni kanssa sovun ja hyväksynyt sen, etten voi pakottaa itseäni mihinkään tai olla kenellekään mieliksi, jos halu ei lähde sydämestäni. Ja jos jokin ei tunnu oikealta, niin silloin se ei tunnu, vaikka muiden mielestä hukkaan loistavia mahdollisuuksia. Tietenkin tiedostan myös sen, miten tärkeää on tarkastella omaa toimintaa ulkopuolelta käsin, ettei jumiudu omiin tunteisiin ja ajatusmalleihin liian tiukasti. Silti uskon edelleen siihen, että kyllä sydän kertoo, kun edessä on joku erityinen. Onhan näin käynyt ennenkin, joten miksi niin ei kävisi myös tulevaisuudessa?

Mikäli et vielä lukenut Johanna Elomaan tekstiä, suosittelen lukemaan! Aivan erityisesti suosittelen, mikäli olet sinkku ja paininut vastaavien ajatusten kanssa. Teksti valaa uskoa siihen, miten kaikki on mahdollista, elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja se oikea (tai pitkässä juoksussa ne oikeat), on olemassa sinulle ja minulle. <3

Kommentit (6)
  1. Ihanaa, nää sun ihmissuhdepohdinnat best. Samaistun. Itse olen tavannut viimeisen parin vuoden aikana parikin jalat alta vievää ihmistä, jotka todella kolahti, tuntui erityisiltä ja joista mukamas ”tiesin”, mutta eihän se sitten niin ollutkaan, heidän prioriteetit oli toisaalla. Ja tosiaan olisi monia mukavia ja paremmin saatavilla olevia ihmisiä,joista taas en pysty kiinnostumaan. Nyt kun tiedän miltä tuntuu, kun tietää että joku on erityinen, niin ihan kiva ei riitä. Mutta no, ehkä jos olen kaksi ”erityistä” jo tavannut niin kolmaskin on olemassa ja ehkä sille kolmannelle sitten mäkin olen erityinen. Ja sullekin tulee vastaan vielä joku sellainen < 3

    PS. Upea nahkatakki!

    1. Kiva kuulla, että näissä on jotain järkeä! 🙂 Ehkä rohkaistun jatkossa kirjoittelemaan näitä enemmänkin…

      Allekirjoitan täysin sen, mitä kirjoitat. Minulle on käynyt samalla tavalla ja noista erityisistä ihmisistä voi olla hankala päästä yli, koska heissä tosiaan on sitä jotain erityistä. Olen kuitenkin oppinut irtipäästämisestä paljon ja myös siitä, etten enää samalla tavalla jää voivottelemaan asioita ja niiden kulkua. Aikaisemmin vaivuin synkkiin ajatuksiin ja melankoliaan, mutta nykyään näen tilanteet jotenkin objektiivisemmassa valossa. Mikäli jokin ihmissuhde on syystä tai toisesta hankala, se ei ole kummankaan vikaa, eikä syyllistä tarvitse etsimällä etsiä, vaan tilanne on mikä on ja siihen on löydettävä toimiva ratkaisu tai annettava olla. Tokikaan se ei tarkoita, että asiat unohtuvat tuosta noin, mutta prosessi on ehkä nykyään kohdallani hieman erilainen.

      Uskon todellakin erityisiin ihmisiin ja tiedän, että meille molemmille on ne kolmannet erityiset olemassa. Muistan joskus lukeneeni, miten elämässä on kolme rakkautta. On ensirakkaus, hullurakkaus ja tosirakkaus. Me molemmat ollaan siis koettu kaksi rakkautta, joten se tosirakkaus olisi tämän kaavan mukaan edessä. 😉 Uskotaan siihen!

      PS. Kiitos! Ihan huippu löydy Uffista. 🙂

  2. Hienoa pohdintaa! Rakastan blogiasi. ❤️

    Ajattelin samalla lailla muutama vuosi sitten kun olin sinkku ja työstin vielä edellistä, musertavaa eroa. Olin vakaasti päättänyt että oikea henkilö tulee vastaan jos on tullakseen. Että en ainakaan pakota itseäni mihinkään vaan odotan oikeaa hetkeä ja henkilöä. Sitten luin Matthew Husseyn Get the Guy -kirjan ystäväni suosituksesta. Olin aluksi huvittunut ja skeptinenkin, mutta päätin kirjan suosituksesta muuttaa käytöstäni hieman. Mahdollista lukukokemusta pilaamatta, niin ainakin omalta osaltani kirjan neuvot johtivat minut nykyisen mieheni syliin.

    “If I could, I would tattoo this on your palm: Every interaction with another human being is a possible gateway to some new world or experience, which could, in turn, introduce you to the love of your life.”
    ― Matthew Hussey―

    1. Kiitos! Aivan ihana kommentti. <3

      Oi miten ihana tosielämän tarina! 🙂 Pakko laittaa kirja lukulistalle ja tarkistaa, olisiko sitä äänikirjana. Ja mites tuo quote, kieltämättä ajatuksia herättävä. Kuten mainitsin postauksessakin, haluan ehdottomasti tarkastella tässä kohtaa itseäni enkä syyllistää ulkopuolisia. Kirja voisi olla ehdottomasti paikoillaan! Kiitos siis vinkistä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *