Kymmenen paljastusta minusta

Olen kohdannut elämässäni paljon ennakkoluuloja, jotka ovat pohjautuneet ulkoiseen habitukseeni. Eli nuo ennakkoluulot ovat tyypillisesti olleet luokkaa, olen kylmä ja ilkeä sekä huomionhakuinen. Yksikään noista ei tosiaan pidä paikkansa, mutta kyllä minulta temperamenttia löytyy! Eli siinä mielessä, jos sivusta seuraa tilannetta, jossa pidän läheiseni puolia, saatan kyllä vaikuttaa kovalta muijalta. Puutun herkästi myös epäkohtiin ja sanon suoraan, jos joku ärsyttää tai näen jotain vääryyttä. Myös pieni varautuneisuus tulkitaan usein kylmyydeksi, eli se, etten ole juhlissa innolla tutustumassa jokaiseen vieraaseen, saatetaan kokea ylimielisyytenä. Eipä siis ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minua tulkitaan väärin ja siihen olen tottunut. Monesti muuten mietin, jos olisin blondi, muuttaisiko se jotain sen suhteen, miten minusta ajatellaan? Tumma tukkakin nimittäin koetaan usein vahvana ja hieman pelottavana, joten sekin voi vaikuttaa näihin mielikuviin.

Kuvaan kotona vain harvoin liikkuvaa kuvaa, sillä asuntoni on aina sotkuinen. Yksiöni pinnat täyttyvät päivän mittaan tavarasta ja illalla täällä on aina kunnon kaaos! Plussaa kuitenkin siitä, että siistin asuntoni tyypillisesti päivän päätteeksi (toisin sanoen yöaikaan…), eli homma ei pääse räjähtämään aivan totaalisesti käsiin. Sama tilanne on kuitenkin taas seuraavana päivänä, nimittäin en koskaan laita asioita omille paikoilleen, vaan jätän ne lähimmälle tasolle tai sängylle. Muistan, miten olin siistimpi asuessani toisen ihmisen kanssa, mutta näin yksin ollessa homma on lähtenyt aivan lapasesta…

Olen ”alusvaatefriikki”, eli minulla on oikeasti todella paljon alusvaatteita – jopa yli omien tarpeiden. En myöskään ikinä voisi käyttää jotain kulahtaneita mummopöksyjä, vaan kaiken pitää aina mätsätä ja näyttää hyvältä päällä! Toki myös laadulla on väliä, eli alusvaatteiden pitää tuntua hyvältä istuvuuden lisäksi. Jos taas pitäisi nimetä joku suosikki brändi, niin VS on numero ykkönen kaikessa kauniissa, mutta sporttisemmat jutut puolestaan hankin Calvin Kleinilta.

En ole ikinä ostanut yhtään presettiä! Lienen melkeinpä ainut, sillä noiden käyttö on tänä päivänä hyvin yleistä. Tykkään muokata kuvani itse ja omalla tyylillä, joten veikkaan, etten tule presettejä ainakaan ihan lähitulevaisuudessa hankkimaan.

En pidä siitä, jos vieras ihminen koskee minuun – tai oikeastaan kukaan muu kuin joku läheisistäni. Rehellisesti, en käy ikinä hierojalla, sillä en tosiaan pysty rentoutumaan jos joku tuntematon hivelee ihoani. En koskaan aikaisemmin ole tätä oikeastaan edes ajatellut mutta oivalsin sen Balilla, kun ystävät nauttivat erilaisista hoidosta ja itse kävin kerran jalkahoidossa, jonka loppumista odotin koko hoidon ajan. En tiedä mikä siinä onkin, mutta en tykkää ollenkaan iholle tulemisesta muutoin kuin hyvin läheisten ihmisten toimesta. Ja auta armias jos joku baarissa erehtyy minua käpälöimään, voi olla varma että ärähdän tai tulee vähintään laukusta päähän!

Olen kokeillut kerran botoxia. Tämä oli vuonna 2015 tai 2016, kun silloinen kaverini oli menossa pistos-iltaan ja otti minut sinne mukaan. Kokeilin ainetta siis keskelle otsaa, juonteeseen, jonka kanssa aikanaan paljon kriiseilin. Botoxia laitettiin hieman vähemmän kuin normaalisti, sillä olin ensikertalainen ja jännitin vaikuttaako se kasvojeni ilmeeseen jollain tavalla. Lopputulos oli huomaamaton, tosin hieman kulmani nousivat ja ilme ikään kuin ”skarppaantui”. Otsa ei myöskään liikkunut kunnolla muutamaan kuukauteen ja siinä kohtaa, kun vaikutus alkoi lakkaamaan, huomasin eron aika selkeästi. Tämä taas sai kuvittelemaan, että ainetta tarvitaan lisää… Onneksi en kuitenkaan mennyt uudestaan, nimittäin olisin nyt aikamoisessa kierteessä! Pikkuhiljaa totuin jälleen ”normaaliin” ilmeeseen ja nykyään en pidä botoxia vaihtoehtona – en ainakaan tällä ikää. Moni sanoo sen olevan hyvä hoitokeino ennaltaehkäisemään ryppyjä, mutta itse ajattelen hieman toisin… Jos tässä iässä aloittaa käytön, se tulee aivan varmasti tavalla tai toisella näkymään ihosta vanhemmiten. Korjatkaa toki, jos olen tiettävästi väärässä.

Jos voisin kelata aikaa taaksepäin, olisin jättänyt tatuointini ottamatta. Eli kyllä, periaatteessa kadun niitä, mutta en kuitenkaan niin paljon, että laittaisin rahaa niiden poistamiseen. Tosin onneksi tatskoja on ainoastaan kaksi ja molemmat paikoissa, joita ei todellakaan aina huomaa… Tulevaisuudessa, jos jotain otan, sen tulee olla tarkkaan harkittua ja hyvin merkityksellistä, mutta lähtökohtaisesti en usko enää leimoja ottavani. Ellei sitten tule joku erittäin hyvä idea mieleen ja mieli muutu?

Olin useita vuosia juhlapolttaja, eli poltin tupakkaa aina ulkona käydessäni. Jossain kohtaa kuitenkin päätin, että nyt loppuu ja niin muuten loppui. Nykyään tupakkaa ei tee enää yhtään mieli edes sen viinin kanssa ja käyn röökillä juhlissa vain ani harvoin – oikeastaan vain silloin, jos joku ystäväni pyytää seuraksi, saatan polttaa jämät tai puolikkaan savukkeen, mutta siitäkin tulee niin huono olo. Nykyään röökaaminen jopa ällöttää itseäni ja se haju on kuvottava.

Jännitän esiintymistä ja siksi inhoan kaikenlaisia esittelykierroksia tai tilanteita, joissa tulee esiintyä useamman ihmisen edessä. Viinipäissäni kyllä rohkenen laulaa karaokea ystävän kanssa, mutta muutoin en mielelläni esiinny millään tavalla edes pienelle yleisölle. Tämä on tavallaan hassua, sillä lapsena esiinnyin aika paljon, koska harrastin balettia ja soitin erilaisia soittimia, joiden tiimoilta myös esiinnyin usein. Tosin muistan jo tuolloin jännittäneeni, mutta voisi kuvitella että tuollaisessakin ”karaistuisi”? Näin ei ole kuitenkaan käynyt, eli epämukavuusalueella olen edelleen, jos joudun tavalla tai toisella esiintymään…

En pidä ihmisten luokittelusta yhtään. Oikeastaan ainut asia, joka itseäni ihmisissä kiinnostaa, on heidän persoona. Minulle on aivan sama mitä joku tekee työkseen tai mistä on kotoisin, jos vaan sielut kohtaavat. Toisaalta kyllä sen myönnän, miten useimmiten kiinnostun tietyn tyylisistä henkilöistä, eli ihmisistä, jotka ovat hieman erilaisia kuin valtaosa on. Pidän sielukkuudesta ja hyvyydestä sekä ihmisistä, jotka uskaltavat olla rohkeasti sitä mitä ovat, eivätkä mene massan mukana. Myös tietynlainen hulluus on mielenkiintoista, eli rohkeus olla jotain muuta kuin naapuri on. Tylsä elämä on sellainen, jota en itselleni halua, jonka vuoksi olen varmaan valinnut elämääni vähemmän tylsän lähipiirin.

Osuiko ja upposiko mikään kohta tai yllätyittekö jostain?

Kommentit (2)
  1. Ison porukan edessä tehtävät julkiset esittelykierrokset on kyllä inhottavia. Yleensä sitä keskittyy vain jännitämään omaa esittelyään niin ettei jälkikäteen muista kenenkään muun esittäytymisiä

    1. No niinpä, ihan hirveitä. 😀 Tosin toisaalta olen sitä mieltä, että itseä hyvä viedä epämukavuusalueelle, sillä eihän sitä muuten pääse ikinä eroon tuollaisista peloista. Rohkeasti vaan tuulta päin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *