Lapsia vai ei

Puhelin piippaa uutis -merkkiäänen ja tsekkaan näyttöä. ”8- vuotias tyttö ei palannut koulusta kotiin -isot poliisietsinnät Turussa” kertoo Ilta-Sanomat. Voihan olla, että tyttö on vaan mennyt kaverilleen koulusta ja unohtanut ilmoittaa? Luonnollinen selitys saattaa löytyä tai sitten ei. Olen todella huolissani tästä maailmasta ja etenkin meidän lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Jos nyt miettii omaa lapsuuttaan niin voi millaisessa lintukodossa sitä onkaan saanut kasvaa!

Tämä aika on oikeastaan yksi suuri syy sille miksi olen alkanut miettimään haluanko lapsia. Tokikaan nykypäivänä se ei ole välttämättä edes haluamisesta kiinni mutta jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että niitä olisi joskus mahdollista saada. Muistan, kun alle parikymppisenä mietin kuinka olen naimisissa ennen 25 ikävuotta ja mukuloitakin voisi olla kolme. Hitusen on ajatusmaailma ja maailman tilanne muuttunut tuosta ajasta. Moni sanoo, että lapsia tehdään sitten, kun parisuhteeseen tulee tilanne, että mitäs nyt. Jotkut tekevät lapsia muodon vuoksi ja toiset taas ovat syntyneet äideiksi. Joillekin äitiys ja isyys on luonnollinen jatkumo. Syitä voi olla monia. 

Mun on oikeasti pakko sanoa, että koen jopa pientä pelkoa tehdä lapsia Suomeen ja siksi en ole edelleenkään varma haluanko niitä koskaan tehdäkään. Maamme on muuttunut mielestäni muutamassa vuodessa todella paljon ja täällä tapahtuu jatkuvasti asioita joita ei pitäisi tapahtua. Tavallaan vaikka antaisit kuinka rakastavan ja hyvän kasvatuksen siellä kotona niin riittääkö se enää? Jos miettii maailmaa parinkymmenen vuoden päästä, kun lapsi olisi aikuisuuden kynnyksellä ja elämä edessä niin onko täällä oikeasti enää mitään hyvää? Joku voi pitää ajatusmaailmaani outona tai miten edes voin miettiä noin pitkälle mutta tällaisia asioita päässäni välillä pyörii. Tietenkään mitään ei voi saada jos pelkää mutta tavallaan mietin onko oma äitiys sen arvoista, että lapseni joutuisi katsomaan mahdollisesti kolmatta maailman sotaa ja pyssyjen pauketta? Onko tähän aikaan jopa itsekästä tehdä lapsia? Sitten vielä, kun miettii miten moni lapsi näkee nälkää maailmalla ja jopa täällä koto Suomessakin on huostaanotettavia aikamoiset määrät. Niin onko typerää tehdä lisää lapsia jos voisi vaikka tarjota kodin jo olemassa olevalle? Todella monelle taitaa olla tärkeintä se, että lapsi on omaa lihaa ja verta mutta omasta mielestäni lapsen adoptoiminen voisi olla jopa omaa lasta parempi vaihtoehto.

Tällaisia ajatuksia tuo uutisotsikko tosiaan nosti pintaan. Tuntuu vaan, että kokoajan sattuu ja tapahtuu jotain pahaa. Onneksi tiedän olevan vielä hyviäkin ihmisiä mutta oi miten saisikin laitettua ne kaikki maailman lapset sellaiseen lintukotoon. Siipien suojaan jossa saisi viettää lapsuuden leikkien ja kukaan aikuinen ei tekisi pahaa? Tuo on vaan niin mahdotonta. Lapset ovat niin usein sijaiskärsijöitä ja joutuvat kokemaan pahaa vain ja ainoastaan meidän aikuisten vuoksi. 

Mitä ajatuksia teille herää äitiydestä tässä ajassa? Tuntuuko se luontevalle jatkumolle vai onko monella samanlaisia aatoksia kuin minulla?

Kuva täältä