Miten paljon liikuntaa on tarpeeksi?

*Sis. mainoslinkin

Olen elänyt elämässäni monenlaisia vaiheita, mitä tulee treenaamiseen. Lapsena ja nuorena kilpaurheilin, jonka jälkeen jatkoin omaksi iloksi juoksuharrastusta. Seuraavaksi mukaan astuivat ryhmäliikuntatunnit sekä spinning, joka sekin vei nopeasti mennessään. Kuutisen vuotta sitten pääsin puolestaan salitreenin makuun ja tuolloin salilla tuli käytyä ainoastaan yhden välipäivän voimin. Treenasin paljon – nykyisellä mittapuullani aivan liikaa. Oikeastaan vasta viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet käänteen tekeviä ja suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut hyvin paljon. Nyt kun mietin, en voi ymmärtää, miten saatoin joskus potea jopa huonoa omaatuntoa siitä, etten treenannut jokaisena viikonpäivänä? Aivan hullu ajatus, mutta tänä päivänä laitan sen nuoruuden sekä epävarmuuden piikkiin. Tuolloin treenasin myös ulkonäölliset tavoitteet edellä, enkä ollut oikein koskaan tyytyväinen. Tämä tyytymättömyys johtui kuitenkin siitä, etten ollut kohdannut itseäni, tutustunut itseeni saatikka treenannut itseäni varten. Aina jos asioita tekee muiden vuoksi, eivät ne loppupeleissä tyydytä omaa sisintä tai ruoki hyvinvointia.

Olen tosiaan treenannut elämässäni sekä paljon että vähän. Pitänyt viime vuosina jopa täysin treenittömiä ajanjaksoja ja vaihdellut treenimuotoja sekä ottanut taukoa toisista. Tykkään että voin kokeilla erilaisia tapoja liikkua ja samalla huomaan niiden vaikutukset hyvinvointiin. Tässä vuosien varrella olen myös havainnut, ettei runsas liikunta ole todellakaan mikään tae sille että voi hyvin tai näyttää hyvältä! Omalla kohdallani olen jopa huomannut voivani paremmin jos treenaan vähemmän ja palaudun riittävästi. Myös ulkonäöllisessä mielessä vähempikin riittää, eli ainakaan minä en ihannoi mitään täysin rasvatonta lihaserottuvuutta, jonka voi varmasti saavuttaa sillä kuusi kertaa viikossa tehtävällä rääkkitreenillä. Huomio, jonka olen itse asiassa tehnyt omalla kohdallani, on että olen jopa ulkoisesti omaan silmään paremmassa kunnossa jos treenaan vähemmän. En tiedä onko tämä täysin geneettinen juttu ja vain minun kohdallani, mutta olen pistänytmerkille että jos treenaan ns. liikaa, kehoni alkaa keräämään nestettä ja tulen herkemmin sairaaksi. Veikkaan tämän johtuvan siitä omasta stressialttiudestani ja puhtaasti stressihormonin noususta kehossa. Siispä jo tästäkin syystä olen todennut, ettei ole mitään järkeä viedä itseään kuusi kertaa viikossa äärirajoille, sillä se ei todellakaan ole sen väärti. En löydä enää nykyään yhtään syytä liialliselle treenaamiselle, vaan ennemmin nautin elämästä pitäen kunnostani huolta, tehden sen tasapainoisemmin.

Mistä sitten tietää, paljonko liikuntaa on tarpeeksi?

Uskon että se mikä on tarpeeksi, on hyvin yksilöllinen asia. Toiset kestävät fysiikaltaan kovaa treeniä enemmän tai ovat yksinkertaisesti vaan tottuneet kehon jatkuvaan korkeaan kortisolitasoon. Muuten uskoisin, että sitä omalle keholleen sopivaa treenimäärää tulee tunnustella ja hakea. Kokeilemisen kautta voi löytää tasapainon ja sen itselleen sopivan määrän. Jos minä treenaan keskimäärin 4-5 kertaa viikossa (tällä hetkellä kutakuinkin jaolla 3 salitreeniä ja 1-2 lenkkiä), joku toinen voi kokea saman määrän liian suureksi tai pieneksi. Monelle riittää liikunta kerran tai kaksi viikossa ja sekin on mielestäni täysin ok, jos se tuntuu omassa kehossa hyvältä ja sopii aikataulullisesti elämään parhaiten. Liikunnan suhteen on tärkeää huomioida että se tukee jaksamista, mutta samaan aikaan saattaa myös verottaa jaksamisesta, mikäli määrät ja kuormittavuus ovat turhan suuria. Tasapaino voikin olla hiuksen hieno ja sen hakeminen vaatia tunnustelua sekä oman kehon kuuntelua. Lisäksi aina tulee huomioida oma elämäntilanne ja se, mitä kaikkea on juuri nyt mielen päällä. Mikäli töissä on stressaavaa tai henkilökohtainen elämä kuralla, se vie aika ison siivun omasta energiasta, joka pitää huomioida treenimäärissä. Emme voi vaatia itseltämme yhtä paljon silloin jos elämä on stabiilia, versus siihen kun elämässä on jonkinlainen kriisi meneillään. Veikkaan ettei monikaan tätä huomioi ja itseltä vaaditaan aina yhtä paljon, eikä osata huomioida oman elämäntilanteen vaikutusta jaksamiseen. Itsekään en siis tätä aikaisemmin huomioinut – nimimerkillä treenattu on jopa silloin, kun keho on ollut sydänsurujen vuoksi heikko ja voimaton. Näin jälkiviisaana toteankin treenin menevän tuolloin vallan hukkaan.

Moni on varmaan myös huomannut, miten väsyneenä treeni kulkee huonommin kuin virkeänä? Jo tästäkin syystä kehotan ennemmin treenaamaan vähemmän ja huolella, kuin usein ja vähän sinne päin. Jos jatkuvasti treenaa puoliteholla ja uupuneena, en usko treenin purevan samalla tavalla kuin se tehoaa silloin, kun olemme optimaalisessa tilassa vastaanottamaan harjoituksen tuomia ärsykkeitä. Aina suuret liikuntamäärät eivät siis ole tae hyvinvoivalle keholle ja mielelle, saatikka kovalle kunnolle. Uskonkin siihen että vähemmälläkin treenillä voi olla hyvässä kunnossa ja nimenomaan juuri itselleen optimaalisessa kunnossa. Mikäli ei treenaa kilpailemista varten, ei ole mielestäni mitään järkeä elää kuin kilpaurheilija. Välillä nimittäin huomaan, miten kovin moni havittelee samanlaista kuntoa kuin kilpailevilla henkilöillä, mutta samalla unohtaa, miten urheilijoille liikunta on työtä ja usein vielä se päätyö. Siinä kun kilpaurheilija ehtii helposti treenaamaan jopa kaksikin kertaa päivässä, ei tavallisella työssä käyvällä ole samanlaisia resursseja. Tässäkin kohtaa tullaan siihen meidän vaatimustasoon, joka on monella todella korkea itseä kohtaan. Aina tulisi olla paras tai vähintään parempi kuin moni muu, vaikka oman terveyden kustannuksella. Kannattaa siis laskea rimaa, ihan suosiolla.

Liikunta on tärkeää hyvinvoinnin kannalta ja siksi siihen aivan jokaista kannustan! Silti kannattaa muistaa että joissain asioissa ”less is more” on taikasana. Ollaan armollisia itsellemme ja kunnioitetaan kehoa sen hyvinvoinnin puitteissa. Aina en itsekään ole tätä taitoa osannut tai sen merkitystä oivaltanut, mutta nykyään haluan vaalia sitä entistä huolellisemmin. Haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja sen yksi merkittävimmistä pilareista on myös treenimäärien kohtuus. Aina ei tarvitse mennä ääripäissä, vaan joskus se optimaalisin tila löytyy jostain sieltä välimaastosta.

Kengät Puma / Treenitrikoot House of Brandon* (*saatu) / College Zara (vanha)

Koetteko te että kehonne olisi jopa paremmassa kunnossa vähäisemmillä treenimäärillä? Löytyykö vastaavia kokemuksia? 

Energistä päivää!

Kommentit (5)
  1. Rääkkäsin itsekin aikoinaan itseäni salilla, vaikken käynyt kun 3-4 krt viikossa, niin tein pitkiä treenejä, ainakin 10 laitetta piti käydä läpi. Lisäksi aerobista liikuntaa jonkin verran. Mulla loppui aina motivaatio treenamiseen siinä vuoden paikkeilla, treenasin myös ulkonäkösyistä ja sehän ei pidemmän päälle motivoi. Lisäksi olin aina väsynyt, luulen että jo silloin kärsin alhaisesta raudasta ja treenaaminen myös kuluttaa rautavarastoja. Nyt on ollut 3v tauko salista ja oon tankannut rautaa kohta vuoden, oon vaan käynyt kävelyllä, joogassa ja pyöräillyt, tajusin että kävelykin on aika hyvä liikuntamuoto 😀 Laihduin salilla hankitut 4 kg mikä on mulle paljon, kun aina oon ollu tosi hoikka, positiivista oli huomata että kroppani miellyttää edelleen enkä edes enää halua lihaksikasta kroppaa, hoikka ja kiinteä riittää ja on naisellinen. Latasin taas salikortin pitkästa aikaa ja tarkoitus olisi käydä 2-3 kertaa kiinteyttämässä ja muutama liike kerrallaan että mielenkiinto pysyy eikä tunnu taas pakkopullalta. Salilla on myös onneks joogaa ja muita ryhmäliikuntatunteja, niin voin käydä niissä jos jos alkaa näyttää siltä että kortti menee umpeen ja salilla treenaaminen ei houkuta 😀

  2. Hyvä ja tärkeä postaus! Olen itsekin huomannut saman asian vasta hiljattain ja treenannut pitkään vain ulkonäkösyistä. Ymmärsin, että minun ei tarvitse käydä salilla, jos se ei minusta hyvälle tunnu. Vaihtoehtoisesti voin tehdä kotitreenejä ja harrastaa liikuntaa niiden lajien parissa, jotka oikeasti tuovat iloa ja piristystä arkeen. Kuten sanoit, tärkeintä on todellakin konaisvaltainen hyvinvointi ja liikunnasta saatava ilo, eikä itseään tule verrata ammattiurheilijoihin. 🙂

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    1. Kiitos Aada. 🙂 Hienoa että olet tehnyt tärkeän huomion! Todellakin tärkeintä on liikkua nimenomaan oma hyvinvointi edellä ja sallia itselleen vapautta treenien suhteen. Itse ainakin pidän nykyään liikunnasta huomattavasti enemmän, kun voin tehdä sitä oma hyvinvointi ja mielekkyys edellä! Tokikaan se ei pois sulje sitä, etteikö voisi treenata kovaa, mutta palautuminen tulee muistaa. Lihaksetkin kun kehittyvät levossa. 🙂

      Kivaa viikkoa sinnekin! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *