Miten treenaan tällä hetkellä?

Viime kuukausina olen kirjoitellut treeneistä tavallista vähemmän. Tämä johtuu tietenkin poikkeusoloista ja siitä, että inspiroivat kotitreenit ovat olleet kaikkien huulilla, mutta valitettavasti minä inhoan kotona treenaamista. Ainoat treenimuodot, joita viitsin kotona harrastaa, ovat jooga ja vatsalihastreenit. Muutoin en tykkää ”urheilla” kotona ja tästä syystä olenkin harrastanut ulkona juoksemista. Alkuun kävin myös salilla aikoihin, jolloin siellä ei ollut muita (eli todella myöhään), mutta aika pian tuonkin lopetin. Toisaalta salini on tosiaan pieni, ns. naapuruston sali, jossa käy hyppysellinen jengiä verrattuna isoihin ketjuihin. Olen myös käynyt salilla vuosia, joten tiedän tasan tarkkaan, milloin saan treenata yksin. Veikkaan, että lähiaikoina lataan kortilleni jälleen aikaa ja palaan salitreenin pariin.

Kuten mainitsin, olen nyt juossut paljon ja se on ollut virkistävää ihan jo siitäkin syystä, että kotona on tavallista enemmän. Aktiivisuus on laskenut aivan minimiin ja tosiaan verrattuna vuoden takaiseen, kun pyöräilin jatkuvasti paikasta toiseen, on tilanne ollut hyvin poikkeuksellinen. Vaikka en ole koskaan ollut mikään hyötyliikkuja, vaan se, joka kaipaa liikunnalta hikeä pintaan, nyt jopa kaipaan sitä, kun voi kävellä toimistolta hakemaan lounasta tai ratikkapysäkille. Kaikki tällainen pieni aktiivisuus tuntuu jumalaiselta, sillä viime kuukaudet olen istunut niin paljon! Ja tästä syystä tosiaan nauttinut juoksemisesta, kun olen saanut raajoja kunnolla liikkeelle. Mutta onhan se totta, että pelkkä juokseminen on aika yksipuolista liikuntaa ja siinä vaiheessa, kun on juossut kolme juoksulenkkiä peräkkäisinä iltoina, saattaa neljäs tuntua jaloissa lyijyltä. Näin esimerkiksi eilen illalla, kun lenkin loppupuolella tuntui, etten jaksa juosta enää Töölönlahdelta kotiin.

Mielestäni parasta onkin treenata monipuolisesti lihaskuntoa ja aerobista. Yksipuolinen liikunta käy aika yksitoikkoiseksi ja tosiaan kehitys herkästi pysähtyy tai jää junnaamaan, kun asioita tekee samalla tavalla. Toki tässä tilanteessa olisi voinut tehdä erilaisia juoksuharjoituksia, mutta jostain syystä omalla kohdalla tilanne on vaikuttanut motivaatioon treenata, sitä heikentäen. Eli olen ennemmin juossut iltaisin palauttavia pitkiä lenkkejä kuin olisin lähtenyt haastamaan itseä kunnolla. Sellainen kehittymisen meininki, joka minulla oli tuossa aikaisemmin tänä vuonna, se on ollut aika jäissä. Odotankin kovasti saavani normaalista treenisyklistä jälleen kiinni ja että pääsen tekemään myös lihaskuntotreeniä. Se kohdallani parhaiten toimiva sykli on kolme salitreeniä ja pari lenkkiä viikossa.

Jotta teksti ei nyt olisi vallan ankea, haluan mainita, että kehitystäkin on tapahtunut, nimittäin vatsalihaksissa. Kuten olen maininnut, treenaan vatsoja normaalisti vähän laiskanpuoleisesti – yleensä treenin päätteeksi ja aika pitkälti samoilla liikeradoilla. Näin oikeastaan sen vuoksi, ettei vatsa ole koskaan ollut minulle ongelma-aluetta ja vuosien treenin tuloksena coreni on aika hyvä, vaikka mitään sixpackia en omistakaan. Nyt olen kuitenkin tehnyt useamman kerran viikossa kymmenen minuutin tehokkaita vatsalihastreenejä tubevideoiden tahtiin ja pakko sanoa, että jos alussa teki tiukkaa ensimmäinen viisi minuuttia, nyt vedän setit kunnialla loppuun saakka! Eli kehitystä on todella tapahtunut. Ja treeneihin käytän tällä hetkellä oikeastaan vain Pamela Reifin videoita, jotka ovat oikeasti aika haastavia. Sieltä löytyy muistaakseni jotain myös aloittelijoille, mutta kymmenen minuutin sixpack workout on kyllä aikamoinen… Parastahan on aina, kun huomaa kehitystä tapahtuneen erityisesti omassa jaksamisessa, nimittäin se jos mikä palkitsee.

Tiivistettynä, myös treenaaminen on nyt vähän sellaisessa välitilassa verrattuna normaaliin ja toisaalta mikäs siinä. Välillä elämässä on ajanjaksoja, jolloin liikunta näyttelee pienempää roolia, kun taas tulee se motivaatiopiikki, joka innostaa kokeilemaan uudenlaisia juttuja. Nyt odotan salitreenin uudelleen aloitusta ja toki kesällä tulen juoksemaan paljon. Yksi haaste olisi ottaa kesällä kortti Allas Sea pooliin ja aloittaa uinti, sillä inhoan uimista, eikä se ole vahvuuteni.

Miten teidän treenit kulkevat tai miten tällä hetkellä treenaatte? Vaikuttaako tämänhetkinen tilanne teidän treeneihin?

Kommentit (6)
  1. Täällä myös yksi, joka inhoaa kotitreenejä! En myöskään koskaan ole pitänyt juoksusta, enkä toisen jalan nilkan takia sitä edes voisi kovin aktiivisesti harrastaa. Kun tämä pandemia alkoi, olin kauhuissani ajatuksesta salin sulkemisesta jopa kuukausiksi ja kovalla työllä hankittujen tulosten menettämisestä. Onnekseni kävikin niin, että saliani ei suljettu missään vaiheessa, joten olen voinut treenailla ihan normaalisti koko tämän ajan. Salilla on ollut ihanan rauhallista, enkä ole kokenut olevani siellä sen suuremassa tartuntavaarassa kun mitä ruokakaupassa asioidessani olen.Välillä on ärsyttänyt lukea netistä kommentteja siitä, miten salilla käyvät ovat kamalia ihmisiä ja ihmettelyä siitä, miksi salit on saaneet pitää ovensa auki. Väkisinkin on tullut fiilis, että nuo paheksujat ovat niitä, jotka eivät muutenkaan käy salilla ja heitä ehkä jopa harmittaa, kun jotkut haluavat pitää kunnostaan huolta myös näinä aikoina. Faktahan se on, että kotona tehtävillä kuminauha- yms kehonpainotreeneillä ei ole mahdollista saada samanlaista voiman ja lihasten kasvua, mitä salilla saa. Toki ei ne tulosetkaan ihan heti sula pois, mutta jos vaikka täällä Suomessa oltaisiin samassa tilanteessa kun esim Hollannissa, jossa salit avataan aikaisintaan syksyllä, tulisi aika paljon takapakkia tulosten osalta. Salitulosten lisäksi myös henkinen puoli on hyvä muistaa, ainakin itselleni salilla käyminen on hyvin tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta 🙂 Tässä mun mietteitä asiasta 🙂

    1. Aivan, no kiva kuulla etten ole ainut.🙈

      Ymmärrän. Myös minun sali on ollut auki koko epidemian ajan ja siellä oli jo silloin alkumetreillä kaikki käsidesit ja muut myrkyt jokaisessa laitteessa. Veikkaan että se huoli on ollut enemmän siitä, kun ollaan samassa tilassa ja hengitetään ja jossain kohtaa epäiltiin, että leviäisi juuri aerosolien mukana ihmisestä toiseen. Mutta kuten tosiaan sanoit, eipä saleilla varmasti ole paljon jengiä käynyt ja jos osaa valita sen oikean ajan siellä vierailla, tuskin riskit ovat suuret. Ja kuten tosiaan mainitsit, melkeinpä pahimpia ovat ruokakaupat…

      Latasin itse asiassa kortille nyt taas aikaa ja aion aloittaa salitreenit jälleen. Valitsen ajankohdat, jolloin jengiä ei siellä tiettävästi ole kuin maksimissaan pari, jolloin se on myös kohtuullisen turvallista. Ja siis kohtahan noita rajoituksia muutenkin puretaan ja palataan normaalimpaan elämään. Olen muutenkin sitä mieltä, että tässä kohtaa on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä se totuus, että tauti on keskuudessamme ja sitä ei voida loputtomiin pakoilla. Eli nyt on aloitettava siedättyminen. Tietenkin vanhukset ja riskiryhmät eri, mutta me nuoremmat perusterveet, ei elämää voi lopullisesti pysäyttää.

      Mukavaa viikkoa sinne ja tsemppiä treeneihin!👌😎

  2. Mulla on täysin sama juttu, että inhoan kotitreenejä! Tanssiminen ja vaikkapa venyttely kotona onnistuu oikein kivasti, mutta omalla kohdalla kotitreenejä en voi verratakkaan salitreeneihin..

    Kiva ja rehellinen postaus, toivottavasti päästään pian normi elämään ja into treenaamiseen palaa viimeistään salitreenien myötä! 🙂

    1. Hahah joo.😏 Omalla kohdalla varmaan vaikuttaa myös se, että kun päivät tekee kotoa töitä, niin haluaa treenien ajaksi johonkin pois. Ja tietenkin kun asuu yksiössä, on tilaakin aika vähän…

      Kiva kuulla! Ja siis samaa toivon.😌🙏

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *