Moi mitä kuuluu?

Tänään avasin blogialustan pienoisen tauon jälkeen. Nähtävästi nämä kirjoitusbreikit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta kuten loppuvuodesta totesin – aikansa kutakin ja tällä hetkellä kirjoitan silloin, kun sille tuntuu ja toistaiseksi se on ollut hieman harvemmin. Hyvillä mielin lähden kuitenkin kirjoittamaan tätä tekstiä ja ajattelin avata osa-alue kerrallaan, mitä vuoden 2022 alkuun kuuluu. 🙂

Hyvinvointi

Lähdetään liikkeelle osa-alueesta, joka on melkeinpä jokaiselta kantilta katsottuna äärimmäisen tärkeä, nimittäin hyvinvoinnista. Luulen, että monella urheilemaan tottuneella on nyt hieman vaikeampaa, sillä salit ovat kiinni ja osa niistä ainoastaan yksityiskäyttöön varattavissa. Minulla oli ennen joulua ja tätä sulkua todella hyvä draivi päällä salilla, joka johtui pitkälti muutoksista treeniohjelmassa. Jätin siis kokonaan aerobisen treenin pois (ainoastaan alkulämpö ennen treeniä noin 5 min) ja keskityin lihaskuntoon – erityisesti pakaratreeniin. Toivottuja tuloksiakin alkoi tulla, mutta nyt on toki otettu takapakkia, sillä treenirytmi on kärsinyt. Terveellinen ruokavalio on kuitenkin kaiken perusta, eli tällaisena aikana, kun elämässä joutuu poikkeamaan tutuista rutiineista, auttaa hyvä ruokavalio hyvinvoinnin ylläpidossa.

Henkisellä puolella on ollut havaittavissa väsymystä ja turhautumista. Tähän vaikuttaa moni asia, eikä tämä sulkutila erityisesti auta kohentamaan fiilistä. Tammikuun pimeys on tympinyt ja jotenkin sitä vaan odottaa kevään saapumista niin kovasti… Onneksi päivät pitenevät jatkuvasti ja kevät tekee tuloaan. Olen myös pyrkinyt tekemään pieniä muutoksia omaan arkeen ja etenkin etätyöskentelyyn, joiden huomaan vaikuttavan positiivisesti omaan tekemiseen. Tällaisia muutoksia ovat mm. työn parempi rytmitys, taukojen pitäminen, kollegoiden tapaaminen useammin töiden/lounaan merkeissä, kahvilassa töiden tekeminen (jotta ympäristö välillä muuttuu) ja selkeämmät työtunnit sekä vapaat. Esimerkiksi viikonloput pyrin pitämään nykyään täysin vapaina, koska viikolla töitä tulee tehtyä usein myös iltaisin.

Työt ja ura

Tästä hieman jo edellisessä kohdassa mainitsinkin, mutta yleisesti töiden saralla on jo pidempään vallinnut tasapaino yrittäjänä. Koko nuoruuteni pelkäsin ns. asettumista uralla, mutta nykyään olen oikein tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka olenkin tehnyt käytännössä samoja asioita jo pidempään. Ja tietenkin se, ettei korona ole vaikuttanut negatiivisesti omaan työhön, on asia, josta pitää olla kiitollinen! Myös etätyön mahdollisuus näinä aikoina on etuoikeus, vaikka sekin välillä tympii, kun tulee oltua niin paljon kotona samoissa ympyröissä. Toki onhan työni kokenut muutoksia viime vuosina, sillä vastuuta on tullut lisää (työni on käytännössä täysin itsenäistä ja omatoimista) ja samalla myös paletti muuttunut siinä mielessä, että olen siirtynyt oman somen tekemisestä yhä enenevissä määrin toteuttamaan eri yrityksille vaikuttajamarkkinoinnin kampanjoita muualla kuin omissa kanavissa. Siinä ohessa on sitten valokuvaamista ja sisällöntuotantoa, joista niistäkin molemmista pidän, mutta ehkä eniten kuitenkin intressit ovat vaikuttajamarkkinoinnin kampanjoiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Katsotaan, mitä vuosi tuo tällä saralla tullessaan!

Parisuhde

Olen ollut parisuhteessa kohta puolitoista vuotta. Aika tuntuu tavallaan pitkältä ja siltä, että olisimme olleet yhdessä aina – tosin positiivisessa mielessä. 🙂 Arki on asettunut ja yhteinen elämä löytänyt sävelensä. Ollaan käytännössä oltu yhdessä tapaamispäivästä lähtien joka päivä, joten varmasti tämäkin vaikuttaa siihen, miten nopeasti suhde asettui ja miksi tuntuu kuin olisimme aina tunteneet. En ole koskaan ollut parisuhteessa näin tiiviisti toisen kanssa, mutta tässä suhteessa se on tuntunut alusta lähtien luontevalta. Olemme molemmat ”koti-ihmisiä” ja tykätään tehdä pitkälti samoja asioita, jonka vuoksi asioita myös jakaa paljon toisen kanssa. Kun aikaisemmin ajattelin, että parisuhteessa tule olla selkeästi oma elämä ja menot, joita itsekin koin paljon tarvitsevani, niin nykyään yhdessä asioiden jakaminen tuntuu luontevalta. Muistan aikaisemmin myös ihmetelleeni pariskuntia, jotka kulkevat joka paikassa yhdessä ja miettineeni, miksi lähes kaikki pitää tehdä yhdessä? Nyt ymmärrän tämänkin tyylin, sillä olen itse suhteessa, jossa olemme useammin kutsuttuja yhdessä kuin erikseen. 😁 Toki jokaisella pariskunnalla on varmasti oma linjauksensa asian suhteen ja ihmisillä erilaisia tarpeita, mutta omalla kohdalla tämä suhde on tässä mielessä aikaisemmista poikkeava. Toinen on yksi parhaista ystävistäni ja samalla myös ihminen, jonka seurassa haluan nähdä, tehdä ja kokea.

Parisuhde on yksi elämämme läheisimmistä ihmissuhteista. Omalla kohdalla suhde avopuolisoon on läheisin suhde, mitä minulla on kenenkään kanssa. Hänen kanssaan olen myös kokenut rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, jollaista en ole koskaan kenenkään muun kanssa kokenut. Läheisissä ihmissuhteissa myös käsittelemättömät traumat usein aktivoituvat ja näin on käynyt myös omalla kohdalla. Kokemukset, joista kuvittelin selvinneeni ja joiden yläpuolella luulin olevani, ovat nousseet pikkuhiljaa uudelleen pintaan ja ne ovat aikaansaaneet ahdistavia tunteita minussa. Näitä tunteita ovat mm. häpeä, pettymys itseen ja suru – miksi joudun jälleen näiden asioiden äärelle, vaikka ne eivät ole edes olleet valintani tai syytäni? Nykyään sitä osaa kuitenkin onneksi toimia rationaalisesti ja olenkin päättänyt, että tämä on taakka, joka minun tulee hoitaa. Eihän edellinen (elämäni ainut) terapia kestänyt kuin puolisen vuotta, mikä on liian lyhyt aika. Menneisyys elää minussa tahtomattani liiaksi ja se vaikuttaa tähän hetkeen, jonka vuoksi haluan asiaan muutosta. Siispä itsensä eheyttämisen vuosi/vuodet luvassa, jonka ajatteleminen aikaan saa minussa helpotuksen tunteen ja silmiin onnen kyyneleet.

Inspiroi eniten ja vähiten?

Nyt alkuvuodesta inspiraatio on ollut vähän hukassa, mitä sitä kieltämään. Ei ole ollut sellaista intoa ja draivia, kuten normaalisti, vaan päivät ovat menneet aika pitkälti samoissa tunnelmissa. Elämä on ollut kohtuullisen yksitoikkoista ja tasapaksua, sillä rajoitukset ovat sulkeneet sisältöä pois. Okei, kuten jossain vaiheessa totesin, korona on kyllä riisunut omaa elämää ja asettanut monet asiat perspektiiviin, mutta kyllä itse kaipaan elämääni kaikkea sitä ”turhaakin” jota normaalisti pystyi tekemään. Vapaus mennä, tehdä ja tulla on rajoittunutta, joka pitkällä aikavälillä alkaa yksinkertaisesti vaikuttamaan. Eli vähiten inspiroi tämä talvi, pimeys, korona ja uutiset (joita en muuten oikeastaan jaksa enää edes lukea) ja eniten kodin sisustus, pitenevät päivät, liikunta, kokkailu, mielekäs työ ja uudet sarjat (suosituksena Yellowstone, joka on meidän uusin koukutus!).

Mitä odotan?

Viimeiset vuodet ovat muuttaneet tulevaisuuden suunnittelua aika tavalla. Kun ennen oli jatkuvasti  kaikenlaisia suunnitelmia takataskussa, viime vuodet sitä on tullut suunniteltua vähemmän ja harvakseltaan – elämä on edennyt viikko kerrallaan. Sama pätee myös odotuksiin, eli jossain määrin sitä on vaan sopeutunut elämään vallitsevassa tilanteessa sen ehdoilla. Päivä kerrallaan. En ole matkustanut ulkomaille nyt reiluun pariin vuoteen, mutta tänä keväänä olemme lähdössä Alpeille. Tuo maaliskuun lopun matka katkaisee mukavasti kevättalvea ja toivon, ettei tässä tule mitään takapakkia. Tuon matkan lisäksi odotan toki ihan pelkästään jo kevään (ja aurinkoisien päivien) saapumista, uusia mielenkiintoisia työprojekteja ja sitä, että yhteiskunta aukeaisi jälleen ja elämä palautuisi täten normaalimmaksi. Olisi ihanaa nähdä myös ystäviä useammin ja tehdä yhdessä asioita. ❤️

Sellaisia kuulumisia noin päällisin puolin! Vähän ehkä tahmea vuoden alku, vaikka jotain muuta taisin odottaa, mutta eiköhän se tästä taas positiivisemmaksi muutu. Toivottavasti voitte hyvin ja vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin? 🙂