Muutama ajatus keskiviikkoon

Viime päivät ovat olleet sateisen harmaita ja paluu Levin lumisista maisemista, sekä yhteisöllisyydestä ollut kohtuu rankka. Vaikka olen introvertti, nautin myös sosiaalisuudesta ja kaipaan elämääni tunnetta siitä, että olen osa jotain – kuulun johonkin. Ystävät ovat minulle se verkosto, joka nykyään luo yhteenkuuluvuuden tunteen ja siksi heidän kanssaan on ihana viettää aikaa ja reissata. Talvisin reissuja on esimerkiksi juuri Lappiin, kesällä käydään ulkomailla. Säännöllisesti vietetään myös illanistujaisia ja toki nähdään noin muutenkin arkena. Yhdessä vietettyjen päivien jälkeen on omalla tavalla ihana palata kodin rauhaan, mutta samaan aikaan tulee jotenkin tyhjä olo siitä, miten hauskat yhdessä vietetyt hetket ovat takanapäin. Toki ne jäävät muistoihin ja niitä tulee kyllä tulevaisuudessa lisää, mutta kuitenkin. Tunneihmisenä otan tällaisen ilmeisen raskaasti ja Helsingin vesisade ei ole yhtään parantanut asiaa.

Viime päivät ovat menneet toipuessa pitkään valvotuista illoista ja töihin keskittyessä. Muutaman päivän totaalinen irtiotto töistä teki erittäin hyvää ja huomasin jälleen, miten sitä pitäisi useammin lomailla – pitää vaikka kahden päivän somehiljaisuus ja irrottautua puhelimesta. Ei sitä aina välttämättä tarvitse edes viikon lomaa, vaan joskus parikin hassua päivää riittää. Viime aikoina on puhuttu paljon someahdistuksesta, jota itsekin huomaan potevani säännöllisesti. En niinkään ulkonäköpaineiden tai muun tuollaisen vuoksi, vaan ennemminkin hetkessä elämisen kannalta. Haluaisin nimittäin olla enemmän läsnä ja toisinaan vähemmän tavoitettavissa. Veikkaan että tähän syynä on juuri se, miten paljon sosiaalinen media on olemassa olevana joka paikassa ja pitää ihmisiä ikään kuin otteessaan. Aikana, jona storyja ei vielä ollut, oltiin esimerkiksi juuri Instagramissa vähemmän. Nykyään, kun uutta materiaalia tulee jatkuvasti, se sitoo ihmisiä ihan jo alitajuisesti. Ja aika mielenkiintoinen huomio, jonka tein Jodelin poistamisen jälkeen, on ollut se, että kun sovelluksia on yksi vähemmän, se ihan oikeasti vähentää ruutuaikaa! Toisaalta tämä koko aihe nousee jatkuvasti esiin ja rehellisesti, ei siihen tunnu löytyvän kauheasti ratkaisuja. Ellei ole valmis välillä irrottautumaan tai poistamaan joitain sovelluksia, kukaan muu ei tee sitä puolestamme. Eli lienee ikuisuuskysymys, jota jauhetaan paljon, mutta tehdäänkö asialle silti lopulta mitään yksilötasolla?

Toinen mielessä pyörinyt ajatus on myös Black Friday. Ihan jo työni puolesta se on ollut läsnä viime viikot ja toivoisin niin paljon, ettei kukaan osta mitään turhaan – vain ostamisen ilosta, vaan ainoastaan tarpeeseen. Eli lähinnä miettisi, mitä kaikkea kaapeista puuttuu ja hyödyntäisi niiden suhteen tarjoukset. Esimerkiksi kosmetiikka on asia, johon on fiksua nyt panostaa, mikäli luottotuotteita saa huomattavasti edullisemmin kuin normaalisti. Seuraavat päivät vaativatkin malttia ja oman ostokäytöksen tarkkailua. Toisaalta samalla tavalla omaa ostokäyttäytymistä on hyvä tarkkailla ihan noin muutenkin. Latasin taannoin Nordea walletin ja sen kautta olen välillä kauhistellut sitä, miten paljon rahaa menee kaikkeen pieneen! Vaikka et ostaisi jatkuvasti edes kosmetiikkaa ja vaatteita, silti rahaa hupenee yllättävän paljon. Aloitan muuten ensi viikolla kulutuspäiväkirjan pitämisen pienen tauon jälkeen, jonka kautta sitten jaan vähän aiheeseen liittyvää pohdintaa täälläkin.

Tällaisia mietteitä on mielessä pyörinyt viime päivät. Olisi vielä muutama henkilökohtaisempi ajatus, mutta ehkä jätän ne seuraavaan kertaan. Nyt tuntuu sille, että on pakko ottaa ihan pienet torkut, jonka jälkeen lähden käymään salilla. Tässä nimittäin tuli melkein viikon tauko treeneistä, joka sekin teki kieltämättä ihan hyvää. Joskus kontrollista luopuminen on muuten pelkästään hyvästä! Moni varmasti kriiseilee, jos jää treenejä väliin tai muuta, mutta itse huomaan vanhemmiten vapautuneeni tuosta, mikä on pelkästään positiivista. Kyllä sinne salille aina ehtii.

Oikein rentouttavaa iltaa! <3

Kommentit (2)
  1. Kuinka ihania kuvia, tuli tarpeeseen näiden kattominen nimenomaan näiden Helsingin sateiden keskellä… Samaistun muuten tuohon tiettyyn haikeuden tunteeseen kun yhteinen loma tai ilta ystävien kanssa on takana. Ystävien kanssa on tietynlaisessa ja erilaisessa euforisessa tilassa kuin kenenkään muun kanssa ja se kieltämättä tuntuu kun tulee kotiin. Mutta kuinka onnekkaita olemmekaan kun tiedämme että tällaisia hetkiä tulee loputtomasti lisää. <3

    1. Kiitos! 🙂 Joo, se on juuri noin! Euforia itse asiassa aika hyvä sana kuvaamaan sitä fiilistä, kun viettää aikaa läheisten kanssa ja nimenomaan hyvää sellaista. Mutta kuten sanoit, lohdullista on, että noita hetkiä tulee aina lisää! <3

      Ihanaa sunnuntaita sinne!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *