Muutama ajatus rakkaudesta

Viikonloppuna juhlitut ystävän häät herättivät itsessäni paljon tunteita ja ajatuksia. En tiedä, onko se enemmän sääntö kuin poikkeus, kuinka juuri häät saavat miettimään rakkautta ja sitä, miten hienoa on, kun kaksi ihmistä menee naimisiin rakkaudesta toisiinsa. Naimisiin voidaan toki mennä monista syistä, mutta tiedän, miten tämä kyseinen pari meni naimisiin nimenomaan rakkaudesta ja tuo on jotain sellaista, jonka jopa tuntematonkin voi aistia. Juuri tuollainen rakkaus on sitä, josta minäkin unelmoin ja tuosta unelmasta haluan pitää kiinni. Olen aina sanonut, että olen vaikka mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vääristä syistä. Tunneihmisenä koen hyvin tärkeäksi yhteyden toisen kanssa ja  rakkauden tulee olla suhteessa vahvasti läsnä. Toki vuodet tekevät monesti tehtävänsä ja rakkaus muuttaa muotoaan, mutta siitä huolimatta tärkeintä on, että se suhteen ydin on tallella. Mielestäni parisuhteessa ei ole mitään järkeä, mikäli rakkautta ei ole, tai se yksinkertaisesti loppuu. Joskus näinkin voi käydä ja toisinaan on mielestäni jopa rohkeaa lähteä siinä kohtaa, kun rakkaus muuttuu ystävyydeksi.

Uskoni rakkauteen on ollut monet kerrat elämässä koetuksella. Oli vaihe, kun en uskonut sen olemassa oloon omalla kohdalla enää ollenkaan, enkä siihen, että itse voisin vielä rakkauden kokea. Olen nähnyt aika paljon läheltä ja kaukaa erilaisia ihmissuhteita, sekä toki käynyt niitä omassakin elämässä muutamia läpi. Samaan aikaan, kun edelleen toivon vielä rakastuvani ja saavani sen kaiken, josta unelmoin, olen kiitollinen siitä, mitä olen jo saanut kokea. Vaikka kaikki muistot eivät ole aina näyttäytyneet itselleni kauniina, nykyään pystyn näkemään useammat niistä hyvässä ja opettavaisessa valossa. Jokainen ihmissuhde on aina omanlaisensa taival, jonka aikana kasvetaan ja opitaan niin toisista kuin elämästä. Jokaisessa ihmissuhteessa on aina paljon kaunista, vaikka valitettavan usein eron jälkeen muistetaan vaan ne rumat asiat. Jokainen ihmissuhde ei myöskään ole tarkoitettu loppuelämän mittaiseksi, eli joidenkin ihmisten on tarkoitus rakastaa meitä lyhyen hetken verran, kun taas toisten loppuelämä.

Uskon että siihen, miten rakkauteen suhtautuu, vaikuttaa hyvin moni asia ihan jo lapsuuden mallista lähtien. Me ihmiset ollaan myös erilaisia rakastamaan. Osa on tunteellisempia kuin toiset ja osalle rakkaus on paljon muutakin kuin vahva yhteen kuuluvuuden tunne. Joillekin se on puhtaasti päätös olla toisen kanssa, vaikka tunteet eivät edes olisi erityisen vahvat. Itsehän en halua tuomita kenenkään tapaa rakastaa, mutta henkilökohtaisesti koen tärkeäksi juuri vahvat tunteet ja sen, miten päätöksen lisäksi rakkaudessa tulee olla mannapuuroa ja mansikkaa – vahvaa kemiaa, arvostusta ja iloa. Toisesta tulee kyetä puhumaan kunnioittavasti ja toinen tulee nähdä tasavertaisena kumppanina. Olen myös se henkilö, joka realistisesta luonteesta huolimatta rohkenee uskoa siihen, miten rakkauden voimasta kaikki on mahdollista. En näe, että mikään voisi tulla kahden ihmisen tielle, jos he todella rakastavat. Tiedän, vähän elokuvamaista ja ehkä kaukana realismista, mutta toisaalta olen kokenut vastaavan aikanaan itsekin, jonka vuoksi uskon, ettei rakkauteen liity mitään rajoituksia.

Rakastan kuulla muiden rakkaustarinoita ja kykenen pyyteettömästi iloitsemaan toisten onnesta! Ehkä useammin kuin omasta rakkauselämästä tai suhteista, nautin puhua muiden rakkaudesta ja kuulla, miten ihmissuhteet ovat saaneet alkunsa. Tämä lienee myös hyvä kikka kääntää keskustelu pois itsestä… Häissä näkyi useita onnellisia pareja, joiden lomassa hieman naureskeltiin ystäväni kanssa, kuinka olemme toistemme avecit – todennäköisesti ainoat henkilöt, jotka olivat siellä ilman kumppania. Silti uskon rakkauteen ja olen iloinen siitä, kuinka nykyään taas uskon! Jännä juttu, miten elämällä on tapana korjata ja aika parantaa haavat. Vaikka jossain kohtaa sitä ajattelisi, ettei koskaan tapaa ketään, saattaa yksi hetki muuttaa kaiken. Elämällä on omat suunnitelmansa meidän varalle, joita on joskus itse hankala ymmärtää.

Sellaista ajatusvirtaa tänään, ihanaa maanantai -iltaa kaikille!

PS. Ethän sinä ole viime aikoina rakastunut tai kohdannut ”sitä oikeaa”?

Kommentit (4)
  1. Hei oikeesti onks olemassa suhteita, jossa kaikki on mannapuuroo ja mansikkaa?
    Mitä rakkaus on ees?
    Sä kuvasit mun mielestä tossa rakastumisen, joka on psykoosiin verrattava olotila. Rakkaus on musta paljon normimpaa kuin olla aallon huipulla.

    1. Hei, muistutan, kuinka jokainen meistä voi ja saa kokea rakkauden haluamallaan tavalla. Tokikaan mikään elämässä ei ole jatkuvaa juhlaa, mutta mielestäni juuri tuo vertaus kiteyttää sen, mitä itse rakkaudelta toivon. Ja muistutan, kyllä minäkin olen ollut pitkässä parisuhteessa ja tiedän, mitä on kokea suhteessa ylä- ja alamäkiä. Rakkaus muuttaa toki vuosien saatossa muotoaan, mutta pitkälti siinä on myös kyse päätöksestä valita toinen joka päivä uudestaan ja uudestaan.

      Voi olla, että ajatukseni rakastamisesta ovat aika tunteikkaita, mutta siihen varmasti vaikuttaa ihan jo luonteeni. Olen tunteikas ihminen ja minulle tunteiden kokeminen on tärkeää. Sinä saat myöskin ajatella rakkaudesta haluamallasi tavalla, vaikka vähemmän tunteellisesti. Sekin on täysin ok. 🙂

  2. Sumuisten vetten prinssi
    23.9.2019, 22:58

    Upeaa ja rehellistä tekstiä, suoraan sydämestä ❤️

    ”Matkalla kotiin… halki poltetun maan, kautta seitsemän talon… ja tapaan Sinut!”
    Rakkaus on kaikki… kaikki muu on turhaa.

    P.S. En ole kohdannut sitä oikeaa… vielä.

    1. Kiitos! 🙂 Rakkaus on todella kaikki ja jos ihmiset rakastaisivat enemmän, ei olisi pahuutta. Klisee tai ei, niin faktaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *