Näissä asioissa olen muuttunut x 17

Kirjoitin taannoin postauksen asioista, jotka muuttuivat kolmekymmentä täytettyäni. Hieman samaiseen aiheeseen liittyen päädyin eilen illalla pohtimaan asioita, joissa olen muuttunut verrattuna aikaisempaan. Vertaan tänään itseäni siis 5-10 vuoden takaiseen, josta on luonnollisestikin tultu eteenpäin elämänkokemuksen kartuttua ja arvomaailman muututtua. Lisäsin joukkoon myös kevyempiä juttuja, joiden suhteen oma ajatusmaailma on kokenut muutosta.

Sitten mennään…

Hermoilen vähemmän – Nuorempana minulla oli äärimmäisen lyhyt pinna ja hermostuin hyvin pienestä. Nyt kun mietin, oli tuo hermoilu turhaa kiukuttelua ja mielensä osoittamista, joka on äärimmäisen itsekästä ja lapsellista. Nykyään hermoilen harvoin ja oikeastaan vain, mikäli siihen on aidosti aihetta. Toki temperamenttini ei ole mihinkään kadonnut, mutta jossain määrin sekin pysyy nykyään kyllä hallinnassa.

Mustavalkoisuus on vähentynyt ja ymmärrys lisääntynyt – Kuten olen maininnut, olin aikaisemmin aika mustavalkoinen ja minun oli hankala tajuta joitain asioita kanssaihmisten käytöksessä. Eikä sillä, edelleenkään en hyväksy tiettyjä asioita, mutta pyrin nykyään ymmärtämään sen sijaan, että kauhistelen tai esimerkiksi arvostelen. Se etten minä toimi tavalla x ei tarkoita, etteikö joku toinen voisi hyvin tuolla tavalla toimia. Eikä kaikkea tarvitse aina edes ymmärtää ja joskus asioiden voi antaa olla.

Koko karkkipussin sijaan olen tyytyväinen vähempään – Olenkin tästä joskus blogissani kirjoittanut, mutta nuorempana kärsin jonkin asteisesta sokeririippuvuudesta. Söin karkkia usein ja paljon kerrallaan. Ajattelin aina, etten varmasti koskaan muutu henkilöksi, joka on tyytyväinen parin suupalan jälkeen, mutta toisin kävi. Olen tässä mielessä nykyään hyvin tyypillinen ”aikuinen”, eli kokonainen karkkipussi uppoaa vain harvoin ja syön makeaa aina siten, ettei siitä tule huono olo.

Olen varautuneempi, enkä luota ihmisiin helposti – Tämä on samaan aikaan sekä hyvä, että huono, nimittäin en luota ihmisiin enää samalla tavalla avoimesti kuin nuorempana luotin. Olen saanut aika monet kerrat elämäni aikana ”turpaan” hyväuskoisuuteni vuoksi, joka on koulinut minusta varovaisen. Erityisesti ihmissuhteissa olen varovainen ja tämä varmasti on yksi syy siihen, etten ole suhteessa. En luota ihmisiin ja pelkään jo lähtökohtaisesti sitä, että luottamukseni petetään.

Annan anteeksi nopeammin – Kun aikaisemmin olin pitkävihainen ja katkeruuteen taipuvainen, nykyään annan anteeksi aika nopeasti ja varmasti pitkälti siksi, että ymmärrän paremmin vastapuolen käytöstä. Tiedän myös, miltä tuntuu olla katkera ja vihainen toiselle vuosia, jonka vuoksi en enää tuohon olotilaan koskaan halua. Tämä ei tokikaan tarkoita, että anteeksiannon jälkeen luottaisin normaalisti tai unohtaisin, vaan kuten mainittu, jokainen pettymys nostaa herkästi sitä kuorta, joka estää luottamasta ihmisiin.

Olen enemmän kissa- kuin koiraihminen – Jos jonkun lemmikin ottaisin, olisi se ehdottomasti kissa! Rakastan kissoja ja olen juuri se ”hullu kissanainen”. Tällä hetkellä olisi kieltämättä aika ihanaa, jos omistaisi lemmikin, mutta noin muuten eläimen ottaminen on iso päätös.

Pidän matkustelusta, mutta en koe enää jatkuvaa tarvetta matkustaa – Rakastan matkustaa erilaisiin kulttuureihin ja olen kiinnostunut erityisesti Euroopan ulkopuolella matkustamisesta. Haluaisin siis edelleen käydä paikoissa, joissa en ole vielä käynyt ja nähdä maailmaa lisää. Samaan aikaan en koe enää jatkuvaa tarvetta matkustamiselle, eli ajatus siitä, ettei tiedossa ole reissua ulkomaille, ei enää ahdista kuten se joskus ahdisti. Olen myös innostunut Suomen sisällä matkustamisesta ja Lappi onkin suosikkini.

Treenaan 4-5 kertaa viikossa aikaisemman kuuden treenikerran sijaan – Treenikerrat ovat tosiaan vähentyneet ja lepopäiviä pidän viikossa vähintään kaksi. Mielestäni treenien suhteen less is more ja toimii ainakin omalla kohdalla varsin hyvin. Miksi ajaa itsensä ylikuntoon, jos voi paremmin, kun treenaa vähemmän?

Syön aivan kaikkea, mitä kroppani sietää – Nuorempana lähdin kaikenlaisiin ruokavaliovillityksiin mielenkiinnosta mukaan, mutta nykyään pyrin syömään aivan kaikkea ilman rajoituksia (lihaa lukuunottamatta). Eli se kaikki, mitä kroppani vaan sietää ja mistä pidän, uppoaa.

Kuuntelen muutakin kuin rockia – Olin nuorempana aikamoinen rock-tyttö ja se näkyi niin musiikkimaussa kuin pukeutumisessakin. Suosikkejani olivat mm. Mötley Crue, AC/DC, Hanoi Rocks, Dr. Feelgood, Hurriganes, Queen, Nirvana, Kiss, Bryan Adams… Edelleen kuuntelen rockia säännöllisesti, mutta en päivittäin ja itse asiassa moni nykyään minut tunteva ei välttämättä edes tiedä taustastani rockin suhteen. Tästä syystä myös käyttämäni bändipaidat eivät ole pelkästään trendijuttu, vaan tavallaan osa minua ja historiaani.

Kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan on kadonnut – Mietinkin Jumalaan liittyviä asioita nykyään todella harvoin, enkä niistä mielelläni keskustele. Siitä on jo reilu kymmenen vuotta, kun lähdin seurakuntapiireistä, enkä tuon jälkeen ole enää koskaan saanut kiinni siitä, mihin joskus niin palavasti uskoin. Nykyään hengellisyyteni rajoittuu lähinnä siihen, että uskon kohtaloon, intuition voimaan ja jokseenkin myös horoskooppeihin. Tavallaan uskon, että on jotain suurempaa, mutta en koe tarpeelliseksi määritellä, mitä tuo jokin on. Uskonto jätti itseeni myös jonkinasteisia traumoja, jonka vuoksi en koe näitä asioita kohtaan mitään kovin hyviä fiiliksiä…

Olen harkitsevaisempi – Vaikka edelleen saatan tehdä joitain päätöksiä lyhyelläkin harkinnalla, mietin silti tarkemmin tulevaa. Hyvä esimerkki tästä on se, miten esimerkiksi alkuvuodesta mietin monenlaisia siirtoja, mutta en tehnyt niitä, koska niiden jälkeen olisin jäänyt hyvin epävarmaan tilanteeseen. Nyt en voi kuin olla kiitollinen siitä, etten tehnyt mitään hätiköityä, sillä olisin äärettömän tiukilla tämän koronan keskellä. Eli joissain asioissa on vaan parempi pelata varman päälle, vaikka elämä ei aina niin ruusuista olisi.

Tarve materiaan on vähentynyt – Enää sitä ei tarvitse joka viikkoa uusia vaatteita, vaan materian tarve on vähentynyt. Tiedostan myös sen, mistä johtuu jatkuva ostosten tekeminen ja esimerkiksi se, jos on viikoittain hankittava jotain uutta ”mieltä piristämään”. Ja oikeastaan tässä maailman tilanteessa tämä korostuu aivan erityisellä tavalla. Millään materialla ei ole merkitystä, kunhan vaan saisimme takaisin normaalin elämän. <3

Kierrätän ja suhtaudun ilmastonmuutokseen vakavasti – Tätä en todellakaan tehnyt aikaisemmin, vaan ladoin kaiken samaan roskikseen ja kulutin jatkuvasti pikamuotiin. Jälkimmäiseen liittyen muuten suosittelen katsomaan Yle Areenasta Verta hikeä ja T-paitoja – on aika pysäyttävä dokkarisarja!

Teen vähemmän töitä ja vaalin enemmän vapaa-aikaa – Tai oikeastaan tein, kunnes korona ajoi tilanteen jokseenkin entiselleen. Mutta jos ei nyt mietitä viimeisintä viikkoa, on työntekoni vähentynyt viime aikoina selkeästi ja olen priorisoinut enemmän muihin asioihin. Kun jossain kohtaa ihailin kovaa työntekoa, nykyään ihailen ihmisiä, jotka osaavat nauttia elämästä muutoinkin kuin töiden kautta. Kannattaa kysyä välillä itseltä, mistä haaveilee? Mikäli jokainen haave liittyy uraan, voi olla syytä miettiä, kannattaisiko muihinkin elämän osa-alueisiin liittää unelmia? Tämä voi olla monelle aika pysäyttävää, sillä veikkaan useamman haaveiden liittyvän työhön, sillä se on meihin suomalaisiin niin sisään rakennettua…

En sano asioita ihan joka käänteessä niin suoraan – Tämä on yksi niistä piirteistä, jonka vuoksi olen paljon kärsinyt. Olen nimittäin äärettömän suora ja inhoan kaikenlaisia ”kulisseja” tai valheita. Pakko on ollut kuitenkin opetella sitä, ettei kaikkea tarvitse sanoa toiselle suoraan – ei etenkään asioita, jotka eivät minulle kuulu. Osa ihmisistähän ei ymmärrä suoria ihmisiä ollenkaan, kun toiset taas rakastaa suoraa puhetta. Itse pidän piirrettä sekä hyvänä että huonona, sillä joskus totuuksien ääneen sanominen saattaa pysäyttää sen totuuden äärelle, mutta toisinaan taas loukata, mikä ei ole tarkoitukseni. Itsehän myös odotan muilta suoruutta, koska olen itse sellainen ja tämänkin hyväksyminen, etten voi olettaa kaikkien ihmisten toimivan samoin kuin itse toimin, on ollut hyvä oppi.

Inhoan korkokenkiä, rakastan tennareita – Muistan, miten joskus jaksoin vaihtaa baarin narikassa aina korkokengät jalkaan, kun taas nykyään liikun oikeastaan joka paikassa tennareilla tai maihareissa. Nykyään menen mukavuus edellä, kun taas nuorempana sitä jaksoi ajatella aina, missä näyttäisi parhaimmalta. Epävarmuuttahan tuokin oli. Kun olo on itsevarma, on aivan sama mitä silloin on päällä.

Oliko joukossa jotain, johon voitte samaistua? Oikein ihanaa lauantain jatkoa! 🙂

Kommentit (4)
  1. ”Kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan on kadonnut – Mietinkin Jumalaan liittyviä asioita nykyään todella harvoin, enkä niistä mielelläni keskustele.”

    Veikkaan että moni sun tavalla ajatteleva muuttaa mieltään näistä asioista koronan aikana. Ihmiset alkavat kiinnostua hengellisistä asioista kun heiltä viedään raha, terveys tms pois. Kun asiat on hyvin, niin helposti unohtuu hengelliset asiat.

    1. Enpä usko, että olen ”kuka tahansa” näin ajatteleva. Minulla on tosiaan vahvasti hengelliset taustat, eli olen ollut näiden asioiden kanssa läheisesti kosketuksissa puolet elämästäni. Ollut osa seurakuntayhteisöä (vapaaseurakunta ja helluntai) ja elänyt uskovaisen elämää. Tiedän siis näistä asioista paljon ja ne ovat minulle hyvin tuttuja. Toki edelleen joskus mietin näitä asioita tai oikeastaan pelkään, mitä jos joudun sinne helvettiin, kun en ole enää uskovainen ja olen tehnyt väärän valinnan lähtiessäni yhteisöstä? Eli hengelliset asiat näyttäytyvät itselleni enemmän pelon kuin turvan valossa.

      Sanoisin, että olen siinä mielessä ehkä vähän eri tilanteessa kuin sellainen henkilö, jolle hengellisyys on aina ollut hieman kaukainen juttu tai lähennä tarkoittanut sitä, että käydään pari kertaa vuodessa kirkossa… Mutta toki jos sairastuisin vaikka pahasti, en tiedä palaisinko siinä kohtaa uskoon tai miten suhtautuisin näihin asioihin? Hankala sanoa. Ihmisellä kun on luontainen tarve kokea olonsa turvatuksi ja juuri sairaana varmasti moni turvautuu Jumalaan, koska kaivataan jotain, joka luo turvaa. Eikä sillä välttämättä ole tekemistä edes sen kanssa, onko Jumala ihmiselle todellinen vai ainoastaan fiktiivinen turvaa tuova ”hahmo” pahassa tilanteessa…

      Toisaalta, olen ollut uskosta lähdönkin jälkeen haastavissa elämäntilanteissa, esimerkiksi masentunut, mutta en ole silti hakenut turvaa enää Jumalasta, vaan järkevien ratkaisujen kautta (lue terapia). Jumala tuntuu kaukaiselta ja kuten sanottu, liittyy johonkin menneeseen, joka samaan aikaan jollain tavalla myös ahdistaa. Hankala edes selittää, sillä jos et ole itse uskossa koskaan ollut, tuskin ymmärrät todella, miten ajattelen ja mitä ajan takaa…

      Ihanaa sunnuntaita sinne! 🙂

      1. Itsellä siis ei ole samanlaisia kokemuksia enkä siksi ymmärrä, mutta yritän ymmärtää. En tunne siis Helluntai- tai Vapaakirkkopiirejä.
        Tuntuu absurdilta ajatus, että uskonto voi traumatisoida ihmisen. Yhdistän itse hengellisyyden ja hengelliset asiat positiivisina ja elämään voimaa tuovina asioina. Juuri se, että kyseessä on monelle voimavara nousta just addiktioista tai saada elämänsä muuten raiteilleen.
        Myös ajatus, että on olemassa itseä korkeampi voima, jota voi lähestyä rukoilemalla tuntuu jopa terapeuttiselta.

        Hyvää sunnuntaita itsellesikin! 🙂

        1. Niin, ymmärrän että voi olla hankala ymmärtää, jonka vuoksi halusin tuoda myös tämän näkökulman aiheeseen. Paljon vastaavaa on esimerkiksi lestadiolaisuuden piirissä, eli mikäli uskonnolla rajoitetaan ihmisen perusoikeuksia tai vapautta toimia, saattaa se aiheuttaa mielenterveyden ongelmia tai jopa traumoja. Moni joka ei tiedä aiheesta, ei ehkä ajattele että kolikolla tosiaan saattaa olla myös se kääntöpuoli. 🙂

          Siksi ymmärrän sinun tapasi ajatella ja oikeastaan tämän vuoksi harvemmin keskustelen aiheesta ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä seurakuntapiireistä tai nimenomaan vapaista suunnista riittävästi. Siellä on paljon sellaista, jota on hankala selittää ihmisille, jotka eivät ole tuota todeksi eläneet. Oikeastaan vain seurakunnassa kasvaneet ja he, jotka ovat olleet uskonnoissa sisällä, ymmärtävät toista vastaavaa kokenutta.

          Ja melestäni on ihanaa, jos Jumala näyttäytyy pelkästään hyvänä, voimaa tuovana elementtinä! Itsekin toivoisin, että voisin ajatella asiasta juurikin noin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *