Negatiivinen kommentointi
En ole tainnut koko blogihistoriani aikana kirjoittaa sanaakaan negatiivisesta kommentoinnista. Sitä, tekeekö kommentointi blogitekstistä jotenkin paremman, pohdin kyllä muutama kuukausi sitten täällä. Kiteytettynä, kommenttien määrä blogitekstissä ei kuulemma määrää sen laatua.
Bloggaamisen suhteen olen jossain määrin sitä mieltä, että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Kun avaa elämäänsä ja ajatuksiansa kaiken kansan nähtäväksi, on siinä tietenkin varjopuolensa. Aina on henkilöitä, jotka eivät pidä sinusta tai ajatusmaailmastasi. Joillekin pelkkä ulkoinen olemuksesi nostaa niskavillat pystyyn. Pelottavaa, mutta näin se vaan taitaa mennä.
Itse sain blogini alkutaipaleella todella paljon negatiivisia kommentteja. Kommentointi oli milloin ulkoiseen olemukseeni liittyvää ja milloin taas ihan jotain pikkuasioihin takertumista. Alkuun kritiikki tietenkin satutti mutta tänä päivänä kynnys siihen, että jonkun kommentti oikeasti pystyisi satuttamaan minua on hyvin korkea. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. Rakentava negatiivinen palaute on kuitenkin sellaista, jota saatan jäädä miettimään pidemmäksikin aikaa. Se ei -rakentava kommentointi taas menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Bloggerin alla jouduin seulomaan kommentteja huomattavasti enemmän. Täällä WordPressissä on ehkä edes jotain suojaa siitä, että kommentointi ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Edelleen saan kuitenkin kommentteja, jotka joudun deletoimaan. Kyse ei ole välttämättä siitä, että kommentti olisi negatiivinen mutta joistain asioista en vaan halua puhua blogissani. Onko se jotenkin outoa? Kun et hyväksy niitä tulee vastausta tyylillä ”Miksi nyt et vaan voi olla rehellinen ja myöntää asiaa, miksi valehtelet?”. Ööh, jos olen päättänyt etten kirjoita jostain aiheesta, niin silloin en siitä kirjoita. Ja se ei todellakaan ole valehtelemista.
Mielestäni bloggaajalta ei voida olettaa täyttä avoimuutta. Vaikka olenkin tietoisesti antanut teille sen linjan, että aika avoimia ollaan niin en minäkään täällä silti kaikesta kirjoita. Elämässäni on paljon asioita, joita en halua jakaa blogissani ja mielestäni se ei ole millään tapaa väärin, tai valehtelemista. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja yhtälailla siinä mielessä sananvapauteen, kuin tällä anonyymilla kommentoijallakin. Jos sinulla on oikeus kommentoida mitä tahansa, on minullakin oikeus vetää raja johonkin.
Moni bloggarihan haluaa myös pitää bloginsa ”siistinä” ja siksi ei julkaise negistelyjä. Tämänkin linjan ymmärrän oikein hyvin. Nimimerkillä, kokemusta löytyy siitäkin kuinka yksi negatiivinen kommentti saattaa kiihdyttää oikean roskaaallon. Siinä vaiheessa hommaa on enää hankala pysäyttää…
Some kokonaisuudessaan on aika raadollinen maailma. On niin helppoa arvostella toista ruudun takaa anonyymisti. Koskaan et voi tietää kuka siellä elämääsi arvostelee ja mitkä ovat hänen motiivinsa. Kaikki ihmisethän eivät ole yhtä vahvoja kestämään kritiikkiä. On esimerkiksi bloggareita, jotka ovat lopettaneet kirjoittamisen pääosin negatiivisen kommentoinnin vuoksi. Todella, todella ikävää. Herääkin kysymys mikä vaivaa ihmisiä, jotka haluavat sabotoida toista? Omaan ymmärrykseeni ei mene.
Jos jotain positiivista negatiivisuudesta halutaan löytää niin itse ainakin mietin, että mieluummin olen ihminen joka herättää tunteita, kuin ihminen joka ei niitä herätä.
Mitä mieltä te olette negatiivisesta kommentoinnista lukijan näkökulmasta katsottuna? Haluaisitteko, että kommenttiboxi olisi täysin siisti vai kannattaako mielestänne kaikki mahdollinen kommentointi antaa julki? Entäs kanssabloggaajat, julkaisetteko kaiken vai missä menee raja?