Olet just hyvä noin
Tänään vietetään jälleen vuotuista Syömishäiriöliiton ”Älä laihduta -päivää”. Jo viikonloppuna törmäsin teeman mukaisiin julkaisuihin pitkin somea ja haluan ehdottomasti ottaa siihen itsekin blogipostauksella kantaa! Vaikka minulla ei olekaan sitä aivan liian yleistä syömishäiriötaustaa, kyllä olen itsekin nuorempana syönyt mitä ihmeellisempien hullutuksien mukaan ja esimerkiksi vältellyt sokeria ja rasvaa siinä toivossa, etten ainakaan kokoa kasvaisi! Olen nähnyt paljon laihduttamista ympärilläni ja seurannut sivusta myös syömishäiriökäytöstä. Vaikka aihe ei olekaan itselleni niin henkilökohtainen tai omassa elämässä tunteita herättävä, pidän sitä silti erittäin tärkeänä! Mielestäni kaiken kokoisten ja näköisten vartaloiden tulee olla hyväksyttyjä, eikä ketään saisi arvottaa ulkomuodon perusteella.
Se mihin paljon törmää, on kuinka moni ajattelee ylipainon olevan aina jollain tavalla asia, joka ei ole henkilön oma valinta. Ylipaino liitetään useimmiten sairauksiin tai ylipäänsä siihen, ettei henkilö itse varmasti haluaisi olla tuon kokoinen, mutta on sitä nyt kuitenkin syystä tai toisesta. Kyllä itsekin myönnän, että saatan miettiä hyvin ylipainoisen ihmisen nähtyäni, onkohan hänellä hyvä olla kehossaan? Tuo on niin herkästi sellainen automaattinen reaktio, joka tulee jostain takaraivosta. Ikinä koskaan ei kuitenkaan pitäisi lähteä ruotimaan toisen kehon elopainoa saatikka kyseenalaistamaan sitä. Uskon että osa on ylipainoisia haluamattaan, mutta osa myös vallan omasta tahdostaan – ja sama pätee muuten toiseenkin suuntaan, kuten olen usein maininnut. Hoikka ihminen ei ole automaattisesti laihdutuskuurilla tai pieniruokainen. On ylipäänsä hassua, miten paljon teemme ihmisten arvottamista ulkomuodon perusteella – liian laiha tai lihava, ruma tai kaunis. Koviakin adjektiiveja käytetään, vaikka todellisuudessa tärkeintä on aina se, mitä sisältä löytyy, klisee tai ei.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikenlaiset dieetit ja laihdutuskuurit ovat sellaisia, joista ei välttämättä ole paluuta enää entiseen. Mikäli kerran laihdutat, todennäköisesti olet laihdutuskuurilla lopun elämää tai ainakin tarkkailet syömisiäsi, sillä tiedät kalorit, mikrot, makrot ja muut. Tästä syystä kannustan aina ihmisiä pysyviin elämäntapamuutoksiin, mikäli halutaan tavalla tai toisella muuttaa elämän suuntaa. En usko laihdutuskuurien voimaan enkä siihen että ylipäänsä laihduttamalla johonkin tiettyyn elopainoon, ihminen on sen onnellisempi. Vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan, vahvasti olen nähnyt sen, miten laihdutus ei ole tehnyt kenestäkään ympärilläni sen onnellisempaa. Oikeastaan päinvastoin, se aiheuttaa aina pettymyksiä ja liiallista itsekritiikkiä, sillä jatkuvalla laihdutuskuurilla ei voi meistä kukaan loppuelämäänsä elää. Tähän voisin toisaalta verrata omaa kokemustani treenaamisesta. Kun treenasin kuusi kertaa viikossa ja olin tiukka treenien noudattamisen suhteen, olin huomattavasti onnettomampi ja jopa huonommassa kunnossa kuin nykyään. Kroppa oli jatkuvassa stressissä ja olin jatkuvasti erilaisissa flunssissa. Nykyään sen sijaan kun treenaan rennommin ja lepään riittävästi, olenkin huomattavasti paremmassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti. Eli automaattisesti kovaa treenaaminen tai tässä tapauksessa laihduttaminen, ei ole parempaan terveyteen tähtäävää toimintaa, vaan se voi jopa sairastuttaa.
Itsehän olen sitä mieltä että kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset ovat samalla viivalla – tai näin ainakin tulisi olla. Olen vartalopositiivisuus -aatteen kannattaja eikä minua häiritse jos osa ihmisistä on ylipainoisia tai alipainoisia, mitä väliä? Olen aina oikeastaan miettinyt, miksi se häiritsee joitain niin kovin? Kyse ei kuitenkaan ole omasta elämästä saatikka terveydestä? Sen verran olen minäkin somea seurannut ja huomannut, kuinka nämä #bodypositivity ”lähettiläät” saavat jotenkin aivan erityisen paljon lokaa niskaansa, enkä oikein ymmärrä miksi? Mielestäni on hienoa että kaikenlaisten vartaloiden arvokkuutta korostetaan, eivätkä esimerkiksi bikinikuvat ole pelkästään hoikkien etuoikeus! Jokainen keho on arvokas ja jokainen ihminen on hyvä sellaisenaan. Ihan sama onko muhkuroita vähän vai hieman enemmän. Ja sama aate tulisi mielestäni päteä myös yleisesti ihmisiin. Todella paljon kuulee arvostelua jos näyttää yhtään erilaiselta tai eroaa tavalla tai toisella massasta. Tämä taas rajoittaa monia herkkiä ihmisiä olemasta omana itsenään rohkeasti, sillä arvostelun pelko on niin kova. Onneksi nykyään erilaisuutta arvostetaan huomattavasti enemmän eikä kaikkien tule enää mahtua samaan muottiin! Suomessakin ollaan menty tässä eteenpäin etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa näkee jos jonkinlaista tallaajaa.
Korostan tänään Syömishäiriöliiton teemaa; ”Olet just hyvä noin”. Haluan sanoa tämän myös itselleni, sillä vaikka minua ei ylipainosta arvostella, olen silti saanut kuulla elämäni aikana paljon negatiivista kommentointia ulkonäöstäni. Välillä tuntuu että etenkin tietyn tyyppisillä miehillä on jonkinlainen halu päästä lyttäämään itsetuntoani ja nuorena se todella osui ihon alle. Nykyään sitä on onneksi vahvempi ja itsevarmempi, eikä anna turhanpäiväisten tyyppien arvostelun saada itsessä aikaan toimia suuntaan tai toiseen! Olen hyvä juuri näin ja sinä olet hyvä juuri noin, muistetaan se!
Ihanaa, aurinkoista ja vartalopositiivista viikkoa kaikille!