Opettele hyväksymään nämä asiat itsessäsi

Elämässäni on ollut lukuisia asioita, jotka olen oppinut hyväksymään vasta vuosien saatossa. Etenkin viimeisimmät vuodet ovat olleet henkisesti kasvattavia ja voi kuinka paljon olen oppinut itsestä sekä elämästä! Jos joidenkin asioiden äärellä välillä tuntuu ettei mikään etene, on oma henkinen kasvu ainakin se, jonka suhteen en voi ikinä noin ajatella. Olenkin viime aikoina pysähtynyt useampaan otteeseen sen ajatuksen äärelle, kuinka paljon olen oppinut itsessäni hyväksymään. Jos joskus koetin taistella vastaan ja olla hyväksymättä – nykyään hyväksyn ja vaadin myös muilta hyväksyntää sen sijaan, että pyytelen jo lähtökohtaisesti anteeksi olemassa oloani. Kirjoitin taannoin Instagramiin yhden viisaan ajatuksen, johon olen joskus netin syövereissä törmännyt ja se menee seuraavalla tavalla:

”When you learn how much you’re worth, you will stop giving people discounts”.

Tuo kyseinen lause kuvaa hyvin sitä, minkä olen oppinut – kunnioittamaan ja arvostamaan itseäni niin, etten anna jatkuvasti muille alennuksia, vaan kunnioitan omia rajoja ja toimin elämässä niiden pohjalta. Elämäni tärkein suhde on minäsuhde ja oikeastaan kaikki pohjautuu siihen, millainen on suhde itseen. Tänään haluankin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen, jotka sisäistämällä elämä helpottuu ja jotka suosittelen sinunkin itsessäsi hyväksymään. Minä olen prosessini aloittanut ja osan kanssa jo maaliinkin saakka päässyt, tosin osa on vielä vaiheessa mutta suunta on oikea!

Tunteitaan ei tarvitse hallita tai säädellä

Jokainen meistä tuntee niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita. Välillä on iloa ja suunnatonta onnellisuutta kun tulee hetki, että koko maailma sortuu ja koemme pahaa oloa sekä surua. Tunteiden kirjo kuuluu elämään eikä sitä mielestäni tulisi koskaan tukahduttaa. Itsehän olen tukahduttanut paljon tunteitani koska olen elänyt elämäntilanteissa, joissa tuo on ollut ainut selviytymiskeinoni – tai näin minä olen kuvitellut. Turta mieli on yhtä kuin helpompi tunteeton elämä? -Väärin. Tunteiden tukahduttaminen on pahinta mitä voimme itsellemme tehdä ja sen sijaan meidän tulisikin opetella hyväksymään myös negatiiviset tuntemuksemme. Tällä en kuitenkaan tarkoita riehumista päättömästi tunteiden vallassa vaan tiedostavaa tunteiden hyväksyntää, jonka kautta tunteitaan voi oppia käsittelemään. Kaikki tunteet kuuluvat elämään – tuo on ehkä yksi tärkeimmistä ”opeista” jonka olen sisäistänyt.

Menneisyys on elettyä elämää

Moni meistä elää menneisyyden kahleissa tai antaa menneisyyden määritellä itsensä. Pitkään minäkin häpesin joitain asioita menneisyydessäni, kuten nuoruuden naiiviutta ja ajattelemattomuutta. Olen toiminut monet kerrat tyhmästi ja olisin voinut valita toisin. Olen kuitenkin oivaltanut sen, että tämä hetki on tärkein. On aivan sama, mitä on tapahtunut vaikka viisi vuotta sitten, sillä siihen en voi enää vaikuttaa. En myöskään voi vaikuttaa tulevaan kuin tässä hetkessä, joten miksi eläisin jossain muualla tämän hetken sijaan? Jokaisella meistä on menneisyys ja se millainen tuo on, vaikuttaa meihin, mutta sen ei tarvitse määritellä nykyisyyttä. Jos joku esimerkiksi ajattelee että olen samanlainen ihmisenä kuin olin parikymppisenä ja määrittelee minut sen pohjalta, on tuo tämän henkilön omaa tyhmyyttä. Veikkaan että lähtökohtaisesti kaikki muuttuvat vuosien varrella edes jossain määrin – toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Epäonnistumme välillä

Jokainen meistä epäonnistuu. Nuorempana otin epäonnistumiset hyvin raskaasti, mutta nykyään suhtaudun tähänkin huomattavasti lempeämmin. Olen hyväksynyt sen, etten ole täydellinen enkä todellakaan aina kykene täydelliseen käytökseen tai tee elämässäni oikeita valintoja. Vaikka uskon että jokaisella valinnalla on tarkoituksensa, jokainen valintani ei siltikään ole ollut oikea. Saatan välillä myös epäonnistua esimerkiksi ihmissuhteissa ja kokea sen jälkeen oloni pettyneeksi. Sitä kyseenalaistaa miksi ei toiminut toisin tai tehnyt asioita eri tavalla? Tästäkin ajattelutavasta olen kuitenkin pyrkinyt eroon pääsemään, sillä ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Aina kaikki ei ole syytäni, vaikka usein syyllistän lopulta itseäni enemmän kuin vastapuolta. Elämä on kuitenkin onnistumisia ja epäonnistumisia täynnä ja joka kerta jos ottaa riskin suuntaan tai toiseen, ottaa riskin myös epäonnistumiseen. Toisaalta ellei ota riskejä, ei voi myöskään mitään saada.

Kukaan muu ei muuta asioita puolestamme

Olen puhunut paljon blogissani oman elämän vastuunkannosta ja siitä, kuinka jokaisen meistä tulisi ottaa vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta. Emme voi ikinä olettaa että joku toinen on vastuussa onnellisuudestamme, tai että siinä kohtaa kun saamme tämän tai tuon asian toisen tuomana, on lasi täynnä. Kukaan muu ei myöskään muuta asioita puolestamme, eli jos olemme johonkin tyytymättömiä, meidän kannattaa pyrkiä asioita muuttamaan. Usein jäämme kuitenkin tyytymättömyyden olotilaan, sillä se tuntuu helpommalle vaihtoehdolle, koska ei ole voimia tehdä muutoksia parempaa kohden tai rohkeutta muuttaa asioita. Tuo on ehkä se pahin skenaario elämässä, nimimerkillä kokemusta löytyy ja tuon kokemuksen vuoksi olen tämän asian suhteen hyvin herkillä. Välillä taidan vaatia elämältä jopa liikoja, sillä en missään nimessä halua sitä puolikuollutta nukkuvaa elämää. Tiivistetysti, onnellisuuden avaimet on käsissämme eikä kukaan muu avaa ovea meidän puolesta.

Emme tule koskaan miellyttämään jokaista

Olen jo ajat sitten hyväksynyt sen, etten tule koskaan olemaan kaikkien mieleen. Persoonani ärsyttää joitain, samoin ulkonäköni. On aivan sama mitä teen, miltä näytän tai miten toimin, en ikinä tule olemaan kaikkien mieleen. En nykyään enää välitä pidetäänkö minusta tai mitä minusta ajatellaan, sillä aivan sama. Itselleni tärkeintä on että lähipiirini ja ne minulle rakkaimmat ihmiset pitävät minusta ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Tai ei heidänkään aina tarvitse pitää minusta tai tavoistani toimia, mutta oletan heidän huomauttavan, mikäli toimin kyseenalaisesti tai väärin. No joka tapauksessa pointtini on siinä että elämä helpottuu huomattavasti siinä kohtaa, kun opettelee olemaan välittämättä. Ei tarvitse todistella, yrittää olla jotain muuta kuin on tai esittää yhtään mitään koska jo lähtökohtaisesti sisäistää sen, että kelpaan tai en ja jos en, niin so what!

Meillä on vain yksi vartalo, jota tulisi rakastaa ja kohdella hyvin

Tuntuu suoraan sanoen pahalta miettiä, miten moni vihaa vartaloaan. En itsekään ole aina siihen tyytyväinen ollut ja kehonkuvani on muuttunut paljon vuosien varrella. Eikä tässä ole aina välttämättä kyse lihavuudesta tai laihuudesta, sillä vartalokomplekseja voi olla kaiken kokoisilla. Omalla kohdalla on pakko sanoa että ikä on vienyt ajatusmaailmaa jatkuvasti enemmän ja enemmän pois pinnallisuudesta ja korostanut henkisen pääoman tärkeyttä. Enää vartalo ei näyttele samanlaista roolia kuin se nuorempana näytteli, vaikka toisaalta siinä saattaa olla kyse myös siitä että on paremmin sinut itsensä kanssa? Nykyään en treenaa sairaana, en pakota itseäni lenkille jos intoa ei ole ja syön vapaasti aivan kaikkea, mitä haluan. Se etten siitä huolimatta ole kymmenen kiloa fyysisesti suurempi, ei tarkoita etten olisi onnellinen kehossani. Moni nimittäin usein mieltää hoikkuuden kurinalaisuuteen ja siihen, ettei elämästä nautita. Vanhemmiten vartaloaan on alkanut miettimään enemmän myös ei pinnalliselta näkökantilta, eli mahdollisuutta liikkua ja käyttää kehoa arvostaa aivan eri tavalla kuin nuorempana arvosti. Huomaan tämän kaiken vaikutuksen myös henkiseen olotilaan, sillä kehorakkaus ja positiivisuus parantaa hyvin paljon mielialaa! Kun viihtyy nahoissaan, on olo monin tavoin parempi.

Näiden lisäksi on toki lukuisia asioita, jotka hyväksymällä voimme elää parempaa elämää. Omassa elämässäni nämä kuusi asiaa ovat kuitenkin olleet sellaisia, jotka hyväksymällä olen päässyt parempaan olotilaan itseni kanssa ja siitä syystä halusin tänään nämä asiat kanssanne jakaa. Jollekin varmasti itsestäänselvyyksiä, toiselle asioita, jotka oli juuri tänään hyvä kuulla.

Oikein ihanaa torstai-iltaa!

Kommentit (12)
  1. Nyt kolahti!

    Allekirjoitan jokaisen lauseen🙏🏼

    Asiaa Jutta!

    1. Hienoa kuulla että teksti kolahti! <3

  2. Tosi viisaita ajatuksia, ja varmasti tuttuja monelle! Itse työskentelen vielä mm tuon epäonnistumisen sietämisen kanssa, siihen liittyy kai mun kova ankaruus itseäni kohtaan. Sen oivaltaminen, että mennyt jätetään taakse ja vain omaan suhtautumiseen ja tulevaan voi vaikuttaa, on tehnyt musta paljon positiivisemman. 🙂

    ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Kiitos Ida ihana! 🙂 Ja täälläkin tosiaan työstetään edelleen monia asioita, mutta elämä taitaa olla ikuinen oppimisprosessi. Aina on kuitenkin ihanaa oivaltaa uutta ja on hyvin palkitsevaa jos asioista pääsee eteenpäin ja näkee oman kehityksen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *