Hiusten kotivärjäyksen ABC

*Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä LÒrèal Paris

Heti alkuun oikein mahtista viikonloppua! Täällä vapaat ovat alkaneet rauhallisissa tunnelmissa, hyvää ruokaa, treeniä, sekä hiusten kevätpäivitystä. Kirjoittelin viikko sitten mietteitä hiusväristäni ja siitä, mihin suuntaan sitä nyt kesän lähestyessä lähtisin viemään. Musta vai mustanruskea? Päädyin lopulta kuitenkin LÒrèalin Prodigy-sarjan mustanruskeaan (3.0) sävyyn, joka ei mitenkään aivan hirveästi eroa mustasta, mutta sisältää kuitenkin ruskeaakin pigmenttiä. Ei ollut huono valinta!

Kuten viime postauksessa mainitsin, olen aika kokenut kotivärjäilijä. Aikanaan värjäsin aina poikkeuksetta hiukseni itse, tein raitoja ja milloin mitäkin. Monihan miettii kauhulla kotivärjäystä, ”enhän minä osaa” tai ”tukka menee kuitenkin pilalle” . Ymmärrän pelon, mutta loppupeleissä se ei mielestäni kyllä ole laisinkaan hankalaa. Harjoitus viimeistään tekee mestarin!

IMG_4796-002IMG_4801-002

Mitä tarvitset kotivärjäystä varten?

  • Hiusväri ja hanskat, tulevat väripaketin mukana.
  • Jos omistat pitkän ja paksun tukan, osta väripurkkeja kaksi.
  • Pyyhe harteille, mieluiten mahdollisimman suuri ja huono jottei lika haittaa.
  • Tilaa, raivaa esimerkiksi vessasta peilin edestä sopiva lääni värjäysprosessia varten.
  • Värjäyssivellin, jolla väri on helppo levittää tyveen (saa kampaamokaupoista).
  • Harva kampa, jolla värin voi kammata läpi ja tehdä jakauksia.
  • Kynsilakan ja meikinpoistoainetta mahdollisia ihotahroja varten.
  • Vanulappuja.
  • Huonot vaatteet (tai mahdollisimman vähäiset sellaiset).

IMG_4790-002IMG_4753-001

Alla kuvaa hiuksistani ennen värjäystä ja tietenkin luonnontilassa, ilman mitään tököttejä. Musta on hieman haalistunut ja kuten etenkin takaa voi huomata, sieltä puskee jotain vaaleampaa kohtaa läpi. Viime värjäyksestä on aikaa joku kolmisen viikkoa, joten tyvikasvuakin on hieman tullut. Latvaan on muuten laitettu väri viimeksi aika pitkän aikaa sitten, nimittäin viime kampaajakäynnilläkin laitettiin pelkkä tyvi ja latvaan vaan naamio. Eipä siis mikään ihme ettei siellä väri ole enää skarpeimmillaan…

Värjään muuten aina vaan ja ainoastaan puhtaita hiuksia, tyyliin edellisenä iltana pestyjä. Olen meinaan havainnut, että jos tukka on kovin rasvainen ei väri tartu yhtä hyvin. Tämä siis omien hiusteni kohdalla, eli ei mikään yleinen ohje.

IMG_4721-004IMG_4725-002

No sitten itse väristä ja värjäyksestä. Ensinnäkin olin todella positiivisesti yllättynyt tästä Prodigyn ammoniakittomasta kestoväristä. Ehdottomasti yksi parhaista kotiväreistä mitä olen kokeillut! Koostumus oli jollain tapaa erilainen, ei niin nestemäinen eikä sottaava. Väri tarttui hiuksiin kunnolla eikä sitä lennellyt ympäriinsä. Tavallisestihan mulla on tyyliin värit korvia myöten levytettynä… Tällä kertaa uskalsin jopa hengailla vaikutusajan ilman pyyhettä.

Värin imeytyvyys ja värjäävyys olivat nekin ihan omaa luokkaansa. Pelkäsin nimittäin alkuun tuleeko latvastakin aivan kauhean tumma, mutta väärässä olin. Väri otti kiinni vartissa juuri sopivan verran, eikä yhtään liikaa! Lopputuloksesta tuli myös kivan vivahteikas eikä sellainen perinteinen ”värikypärä”.

Jos jotain kiinnostaa itse värjäysprosessi, niin käyn hiukset siis läpi jakaus jakaukselta, ensin toisen puolen ja sitten toiselta. Ihan lopuksi levitän värin myös latvaan. Tuohon itse värjäysprosessiin mulla menee aikaa joku 10-15 minuuttia. Harjoitus on tosiaan varmaan tehnyt jonkun tasoisen mestarin, hehee.

IMG_4771-002

Ja sitten sitä lopputulosta. Mitään mega mega suurta muodonmuutostahan tässä ei tapahtunut, mutta kyllä väri selkeästi freesautui. Tyvi on taas saman värinen ja latvassa myös uutta eloa. Prodigyhan lupaa hiuksiin vivahteikkaan sävyn sisältämiensä mikroöljyjen ansiosta, joka tämä kyllä mielestäni näkyy värissä selkeästi! Ei ollenkaan sellainen kypärämäinen kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, vaan vivahteikkaan ja luonnollisen värinen. Oujee, todella tyytyväinen olen.

Mikäs on teidän tuomionne lopputuloksesta? 🙂

IMG_4816-002IMG_4841-002IMG_4829-001

Minä ja light-tuotteet

Moni blogiani pidempää seurannut tietää historiani makeutusaineiden kanssa. Paljon light-tuotteita, kuten Danonen juotavia jogurtteja, Pepsi Maxia, Läkeroleja ja ihan jauhomaista makeutusainetta suoraan maitorahkaan. Kun nyt mietin tuota makeutusaineiden kulta-aikaa omassa elämässäni, en voi kuin puistatella inhosta. Tuo oli sitä aikaa, kun light-tuotteet olivat trendikkäitä. Kauppojen hyllyt notkuivat ”rasvaa 0,01 %” purnukoita. Eihän kukaan ostanut tavallista jogurttia, kun pystyi ostamaan tuotteen, joka ei sisällä yhtään rasvaa. Tai ei ainakaan minun lähipiirissäni. Olin itsekin rasva- ja sokerikammoinen. Muistan esimerkiksi kuinka siskoni varoitteli minua aikanaan makeutusaine-jauheesta jota myytiin Alepoissa. Se oli lasinen pönttö, jossa oli sininen etiketti, olisiko ollut aspartaamijauhetta? Käytin sitä tosiaan ihan surutta maitorahkassa, teessä, kahvissa ja kaikessa mihin ikinä halusin makeutusta. Hän varoitti mutta minä nauroin. Osuipa vielä pilkka omaan nilkkaan.

Käytin light-tuotteita varmasti reilu 5 vuotta säännöllisesti sen enempää miettimättä, kunnes 2014 vuoden puolella heräsin siihen, kuinka hirveää kuraa olin elimistööni tunkenut. Tuohon viiteen vuoteen mahtuu siis myöskin paljon valmisruokia, keittoja ja muuta ällöttävää lisäaineskeidaa. En huolehtinut rasvojen saannista, tai miettinyt muutenkaan sen enempää onko syömäni ruoka ravinto-arvoiltaan minkälaista. Pääasia, että se oli rasvaton, sokeriton ja helppo vetää napaa. Kokkasin itse todella harvoin. Oikeastaan tuo ”heräämiseni” tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun vatsa alkoi oikuttelemaan. Kenen vatsa on oikeasti luotu kestämään eineksiä ja makeutusaineita? Ei varmasti kenenkään.

IMG_0588-001

Itse nään nykyään punaista jos bongaan tyypin juomassa esimerkiksi light colaa, tekisi mieli mennä ja ottaa se pullo pois. Tottakai jokainen päättää omasta kehostaan, eikä varmasti satunnainen light-tuotteiden käyttö ketään pilaa mutta silti. Itse en vaan enää pystyisi vetämään noita ällötyksiä. Ja uskokaa tai älkää mutta olen kyllä kokeillut. Olen juonut esimerkiksi light-batterya tuon päätökseni jälkeen ja ugh, tölkki jäi juomatta. Oma kehoni ei vaan pysty suodattamaan enää light-kamaa ja vatsa reagoi samantien. Ja vaikka keho pystyisi, on se henkinen kynnys aika korkea.

Vaikka nykyään olen totaalinen ei light-tuotteille, jollain tapaa ymmärrän miksi aikanaan niitä käytin. Olivathan ne niin paljon mediassa ja media tosiaan syötti sitä ajatusta, että light on parempi versio tavallisesta. Nyt media syöttää raakaruokaa, smoothieita, tuorepuristettuja mehuja, superfooja ja mitä vielä. Ruohonjuurella menee varmaan paremmin kuin koskaan. Ja varmasti moni toteaa, että jaahas, nyt sinä olet sitten mukana seuraavissa ”humputuksissa”. Kyllä, täällä ollaan kaikkien noiden edellä mainitsemien asioiden suosijoita! Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nämä nykyiset ”trendit” ovat huomattavasti terveellisempiä kehollemme. Tai ainakin minun keholleni ja tämän perustelen olollani. Jos vertaan makeutusaine-ajan olotilaa ja fiilistä nykyiseen, ollaan aika eri meiningeissä. Voin mielettömän hyvin, olen energinen, vatsani on pikkuhiljaa parantunut ja koen, että syön kehoni arvoista ruokaa. Enää en valitse yhden ainutta purkkia eineshyllystä, vaan laitan ruokaa itse ja käytän aineksia joita en ennen edes tuntenut.

En sitten tiedä onko tämä jotain iän tuomaa viisautta vai mitä, mutta olen alkanut ajattelemaan kehoani eri tavoin mitä aikaisemmin ajattelin. Pidän vartaloani temppelinäni ja mietin sitä ikäänkuin rakastavammalla tavalla. En halua, että se kärsii, on kipeä tai joutuu taistelemaan jotain vieraita huonoja asioita vastaan. Haluan, että se on seesteinen ja hymyileväinen.

Millainen on teidän suhtautumisenne light-tuotteisiin? Käytättekö vai oletteko totaalikieltäytyjiä? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä aiheesta. 🙂