Puuterilempparit

Vaihteeksi taas meikkijuttuja. Viime aikoina on tullut jotenkin panostettua enemmän ns. painavempiin aiheisiin ja aika pitkälti hömpän pömppä on jäänyt pois. Tuntuukin nyt vähän typerältä kirjoitella jostain meikeistä, kun edelliset postaukset ovat olleet pohtivampia. Haluan kuitenkin säilyttää tietyn keveydenkin blogissani, joten välillä näitä turhamaisiakin postauksia on edelleen luvassa. Itsehän siis rakastan kauneusjuttuja, vaikka pidänkin syvällisyydestä. Onneksi kummankaan ei tarvitse poissulkea toista!

Ajattelin vinkata teille muutamista meikkipussini kulmakivistä, tällä kertaa siis erilaisista puutereista. Ilman niitä meikki ei olisi mitään. Miettikää nyt meikki ilman aurinkopuuteria? Itse sen suurkäyttäjänä en osaisi kuvitellakaan ettei meikkipohjani sitä sisältäisi. Kasvothan olisivat pelkkää ”massaa” jos sen karsisi kokonaan. Kyseisellä puuterilla saa korostettua kasvoja ja tehtyä varjostuksia. Helppo, nopea ja halpa tapa freesata lookki uusiin ulottuvuuksiin.

IMG_2391-003

Itse käytän arskapuutereista kahta sävyä, toinen on vaaleampi ja toinen tummempi. Vaaleammalla teen ns. pohjan, eli levitän sitä otsaan, nenänvarteen, leauan- ja poskiluiden alle. Kuitenkin suhteellisen kevyesti. Viimeistelen ”varjostukset” tummemmalla puuterilla, jolla korostan etenkin poskiluiden alusia. Ihan paras kikka saada ns. lommoposket. No kuulostipas friikille mutta jos haluat korostaa poskiluitasi niin tämä kikka kyllä toimii.

Omat aurinkopuuteri-suosikkini ovat Lumenen Arctic Sun, sävy 1 Päivän hehku (saatu) ja GOSH:in sävy 02 Natural Glow. Nämä kaksi ovat molemmat mattapuutereita. Itse inhoan glitterin kimalletta kasvoilla, koska se tekee lookista vähän tunkkaisen ja pyöristää kasvoja. Jaksan edelleen ihmetellä kuinka niitä löytyykin vielä markkinoilta? Eikö ne glittertouhut olleet joskus 2000-luvun alussa?!

IMG_2406-002

Ja koska pelkällä aurinkopuuterillahan ei pärjää, tarvitaan rinnalle myös hohdepuuteri, sekä irtopuuteri. Irtopuuteri on mielestäni maailman paras puuteri sitomaan pohjameikin sellaiseksi, että aurinkopuuteri ei vedä siihen ns. läikille tai railoille. Levitänkin aina meikkivoiteen jälkeen Lumenen irtopuuterin kasvoille kauttaaltaan. Tuon jälkeen on hohdepuuterin vuoro.

Kyseinen tuote on löytynyt meikkipussukastani jo useamman vuoden ajan ja tästähän en luovu! Aivan super hyvä keino saada kasvoille luonnollista valonhohdetta. Itsehän rakastan kuulasta ihoa joka ikäänkuin hohkaa ”nuoruuttaan”. Tähän hommaan tämä MAC:in hohdepuuteri on aivan ykkönen! Käytössä itselläni on kahdesta sävystä se tummempi. Tämän kanssa kannattaa kuitenkin olla maltillinen ja sutia sitä vain otsaan, yläluomen ja kulmakarvojen väliin, sekä ohimoille. Jos koko kasvot sivelee saa aikamoisen palloefektin. Tälle pointsit myös riittoisuudesta, sama putilo riittää todella pitkään! 🙂

Mitkä ovat teidän puuterisuosikkeja joista ette luovu? Onko moni löytänyt meikkipussiinsa tuon hohdepuuterin? 

Vuodet vieriä saa

Tulevana viikonloppuna hyvä ystäväni täyttää kolmekymmentä. Itseasiassa yhä useampi ympärilläni täyttää jatkuvasi pyöreitä ja/tai saa jälkikasvua. Varmaankin merkki siitä, että tässä ollaan jo oikeasti aikuisia. Aina tällaisten juhlien lähestyessä tulee pysähdyttyä miettimään ikääntymistä. Itse täytän kesäkuussa 28-vuotta, jep. Vielä kymmenen vuotta sitten pidin tämän ikäisiä ikäloppuina ja olin ihan varma, että parikymppisenä olen naimisissa ja minulla on muutama mukula. Hassua, miten elämän edetessä asiat saattavatkin mennä aivan toisin ja ajatusmaailma muuttuu. Nyt en pidä edes 40-vuotiaita vanhoina.

Tällä hetkellä olen jotenkin jo sillä mielellä, että olen 30-vuotias. Aina välillä pitääkin muistutella itselleen, että siihenhän on se reilu pari vuotta. Kahdessa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Suurinosa lähimmistä ystävistäni on kuitenkin itseäni vanhempia, joten kai olen jollain tapaa sellainen vanha sielu. Viihdyn vanhemmassa seurassa ja ajatusmaailmani on aika aikuismainen, kuulostaapa tylsältä. Toisaalta olen tietyllä tapaa ”irrallinen”, kaihdan ajatusta punaisesta talosta, perunamaasta ja mukuloista. Asuntolaina kauhistuttaa. Eli ehkä tältä osin tämä ajatusmaailmani kapinoi jollain tapaa sitä perinteistä aikuistumista vastaan?

IMG_2498-001IMG_2499-002

No mites sitten se ikäkriisi? Pahin kriisi oli itselläni 24-25-vuotiaana. Tuolloin sitä jollain tapaa tajusi sen, ettei ole enää 19-vuotias ja se ei tuntunut kivalta. Nyt jos multa kysytään, en enää mistään hinnasta haluaisi olla nuorempi. Voisin oikeastaan jämähtää tähän, tässä on hyvä olla. Ryppyjä ei vielä juurikaan ole ja muutenkin aineenvaihdunta, sekä elimistö pelaa. Paikat eivät reistaile ja minä olen nuori, tai ehkä paremmin sanottuna nuori aikuinen.

Tällä hetkellä ehkä ainut ikääntymisessä ärsyttävä seikka on juurikin niiden velvoitteiden lisääntyminen. Ura, perhe ja se asuntolaina. Nuohan toki ovat stereotypioita ja jokainen käy oman tiensä. Itse olen oivaltanut sen, että vaikka kuinka monet ystäväni tekisivät asiat tietyllä kaavaa, ei minun tarvitse toimia samoin. Voin vapaasti miettiä lasten hankintaa myöhemmin, olla nykyisessä työssäni, koska viihdyn tässä ja asua vuokralla, vaikka muilla olisikin satojen tuhansien lainat. Jokainen käy oman elämänsä polun ja jokaisella on vapaus valita millaisia jälkiä jättää. Kuitenkaan en tule välttymään kysymyksiltä ”koska lapsia” tai ”koska oma asunto” jne. Moni vaan olettaa ikäiseni olevan jo valmis tuollaisiin päätöksiin. Kaikki eivät kuitenkaan ole samassa tilanteessa samaan aikaan, ikä ei loppupeleissä kerro juuri mitään. Ja vaikken tekisi noita edellä mainitsemiani asioita missään vaiheessa, en ole sen huonompi ihminen. Tämä on minun elämäni, eikä kenenkään muun.

Miten te koette ikääntymisen? Onko paineita tai kriisejä?

IMG_2493-001IMG_2495-001IMG_2496-001

Housut Zara / Paita Zara / Takki ostettu käytettynä (ei merkkiä) / Nahkahanskat KappAhl / Laukku LV Vintage/ Kello MK