Huhhuh, onneksi on viikonloppu! En tiedä mikä tässä viikossa on oikein ollut vikana mutta se on vaan tuntunut ihan super pitkälle ja raskaalle. Nyt sinä joka haet blogistani motivaatiota, skippaa tämä valituspostaus. Vielä ehdit sen tekemään. 😉

Ei tosiaan mitään poikkeavaa duunissa eikä himassa mutta silti, raskasta! Me ollaan itseasiassa mieheni kanssa molemmat oltu todella uuvuksissa ja yksi ilta pohdittiinkin miksi näin on. Minähän vaadin unta vähintään seitsemän tuntia ja tällä viikolla unet ovat olleet 6,5 tunnin luokkaa vaikkei ole edes ollut mitään kiireitä tai menoja (osasyy siis siinä). Mieheni on oikea yökukkuja mutta eilen hän totesi jo 20.30, että haluaa petiin. Ennenkuulumatonta! 😀 Omalla kohdallani illat ovat menneet pääosin niin, että mitään en ole saanut aikaiseksi ja sitten iltamyöhään hirveällä paineella alkanut postauksia vääntämään, tiskaamaan, pyykkäämään, treenaamaan jne. Eli ihan päin prinkkalaa. Tietysti tuollaiset lyhyehköt yöunet eivät kovin pitkälle kanna ja kostautuvat mutta onhan noita lyhyitä öitä tullut ennenkin nukuttua, eivätkä ne näin raskaille ole tuntuneet? Aina on helppo laittaa vuodenajan ja pimeyden piikkiin mutta en haluaisi oikein sitäkään tehdä. Olen kuitenkin tavallisesti energinen ja tosiaan päiväunia en nuku koskaan.

Mitään muuta syytä en oikeastaan keksinyt kuin muuttostessin purkautumisen, paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Vaikka alkuun ajattelin, että eihän tällainen puolittainen muutto ole mikään ongelmallinen mutta kyllä siitä yllättävän paljon stressiä koitui. Kaikki se järjestely jne. Muutot ovat kuulemma yksi ihmisen elämän suurimmista stressitekijöistä. Muutettuamme naaraskisulla pamahti heti kiima päälle mikä taas vei meiltä yö-unet lähes viikoksi. Itse aloin nukkumaan tulpilla, koska muuten en olisi nukkunut ollenkaan. Tuokin stressasi aika paljon, koska ei ollut moiseen tottunut. En ole myöskään moneen päivään nähnyt ketään kavereita, koska en vaan ole työpäivän jälkeen jaksanut. Tiedän, että aika moni ihminen elää pääosin duunille kaikki työviikot ja relaa vaan viikonloppuisin mutta itse en halua sellaista elämää. Siksi olen tietoisesti työnikin valinnut, että se ei ole sellainen 24/7 kiinni duuni. Haluan, että elämässäni on paljon hauskoja juttuja, iltaisin energiaa ja aikaa tehdä asioita, nähdä ystäviä, käydä leffassa jne. Ei ihmisen pidä olla ”kuollut” viikot ja elää vain viikonloppuisin. Jos noin on, menee elämästä suurinosa hukkaan! Tosin, tämä on minun mielipiteeni ja valintani elämän suhteen. Ymmärrän hyvin myös päinvastaisia valintoja, jokaisella on langat omaan ajankäyttöönsä. 🙂

Huomenna lähdetään Tampereelle mieheni siskon perhettä moikkaamaan, joten siellä meneekin sitten koko viikonloppu. Toivottavasti ehditään vähän lepäämäänkin sillä tämä tyttö on tosiaan rentoutumisen tarpeessa. Ihan alkuun ajattelin kuitenkin kiskoa itseni tästä sohvalta ylös ja suunnata raikkaaseen ulkoilmaan juoksemaan, sen jälkeen pieni coretreeni ja rentoutumista. Eiköhän tämä tästä taas energisemmäksi muutu! Kävin taas ostamassa pussillisen appelsiinejakin jotta saa vähän extra c:tä. 😉

Onko kenelläkään muulla ollut raskas viikko tai ylitsepääsemätöntä väsymystä? Empatia kohtalontovereilta ei nyt olisi ollenkaan pahitteeksi. 🙂