Ajatuksia psyykkisestä palautumiskyvystä
Ajattelin kirjoitella tänään resilienssistä, eli psyykkisestä selviytymis- ja palautumiskyvystä. Perehdyin aiheeseen aikoinaan, kun huomasin palautuvani hyvin hitaasti tunnepuolen pettymyksistä. Ihmettelin pitkään, miksi minä en kyennyt samalla tavalla nopeasti ”unohtamaan” kuin monet muut, kunnes luin psyykkisestä palautumiskyvystä, joka on yksilöllistä. Kyse on tosiaan ominaisuudesta, johon vaikuttaa kasvatus, henkilökohtaiset elämänkokemukset, ympäristö (ihmissuhteet, negatiiviset ja positiiviset) sekä biologia. Olemme eri tavalla herkkiä jokainen ja kun toinen kokee jonkun asian vain hieman kuormittavana, toiselle tuo saattaa olla äärimmäisen raskasta. Aihe sopii sinällään hyvin myös tähän hetkeen, sillä tämänhetkinen tilanne on sellainen, jonka koemme eri tavoin raskaaksi.
Resilienssi on ominaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten otamme hankalat asiat vastaan, kuinka selviämme haastavista tilanteista ja miten ylipäänsä suhtaudumme elämän eteen tuomiin muutoksiin. Tässä yhteydessä saatetaan puhua myös psyykkisestä vahvuudesta tai heikkoudesta, joka ei tosin ole niin mustavalkoista kuin mille kuulostaa. Myös lähtökohdiltaan psyykkisesti vahva ihminen voi masentua ja ajautua huonoon jamaan itsensä kanssa. Eli kyse ei ole vain biologiasta, vaan psyykkinen vahvuus saattaa muuttua matkan varrella. Tästä syystä tärkeää olisi vahvistaa omaa resilienssiä jatkuvasti.
Resilienssiä voi tosiaan vahvistaa läpi elämän ja yleensä se vahvistuu vanhemmiten, kun elämä on tuonut eteen vastoinkäymisiä, joista on selviydytty ja joiden keskellä löydetty selviytymiskeinot. Toki resilienssiä pystyy kehittämään jatkuvasti esimerkiksi tiedostamalla omat vahvuudet ja heikkoudet sekä kipukohdat. Kun olemme tietoisia niistä, voimme löytää toimivia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Aikaisemman elämän muisteleminen on hyvä lähtökohta, josta voimme löytää omia selviytymismalleja ja tarkastella niitä. Sieltä kun löytää hyviä ja huonoja toimintamalleja, voi niistä oppia jatkoa ajatellen. Myös optimismin ja positiivisen ajattelun vahvistaminen on tapa selvitä elämän vaikeuksista ja näen sen ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä seikoista. Tosin missään nimessä en tarkoita tällä sitä, että masennus voitetaan positiivisella ajattelulla, mutta kenties voisimme estää sen syntyä kohtaamalla kaikki tunteet hyvän kautta?
Kuten jo alussa myönnän, kohdallani psyykkinen palautumiskyky ihmissuhteiden saralla on heikohko ja ollut ongelmallinen viimeisten vuosien ajan. Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet pettymykset ihmissuhteiden saralla ja se, miten niiden seurauksena minusta on tullut pelokas ja ahdistuva. Toisaalta jos kiinnostun riittävästi, nämä muurit kyllä murtuvat, mutta siihen vaaditaankin hieman enemmän. Kaikkien ei ole tällaista helppo ymmärtää, koska omat toimintamallit saattavat olla täysin toisenlaiset – kun petytään ihmissuhteissa, siirrytään lennosta seuraavaan, eikä tunnu missään. Toisaalta ymmärrän tuonkin tavan toimia, sillä itselleni muut elämän haasteet eivät näyttäydy yhtä haastavassa valossa. Eli selviän helpommin yli oikeastaan kaikista muista pettymyksistä ollen sitkeä ja taistelutahtoinen, mutta ihmissuhteiden saralla joudun tekemään paljon duunia päästäkseni eteenpäin voittajana.
Kun psyykkisen resilienssin persoonakohtaisen erilaisuuden ymmärtää, ymmärtää paremmin myös kanssaihmisiä, jotka ottavat asiat raskaasti ja saattavat junnata joissain jutussa mielestämme liian pitkään. Tämä auttaa myös itseä tarkastelemaan omaa käytöstä ja ainakin minua helpottaa, kun tiedän, miksi olen jo mainitsemallani osa-alueella luontaisesti niin herkkä ja ”hidas toipumaan”. Juuri nyt teen kuitenkin parhaani ja olen ottanut viime kuukausina askelia eteenpäin, joiden uskon tuottavan tulosta. Hahah, onpa hassusti sanottu ihmissuhteista puhuttaessa, mutta suomennettuna uskon siis siihen, että voin vielä tuntea suuriakin tunteita hyvässä. Menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Tässä aiheessa tullaan oikeastaan jälleen sen tärkeän asian äärelle, miten jokaisen tulisi harjoittaa psyykettä samalla tavalla kuin fyysistä kuntoa. Liian usein pidetään fyysisyydestä huolta, mutta henkisen hyvinvoinnin saralla ikään kuin ajatellaan, ettei mitään ole tehtävissä – ollaan sellaisia kuin ollaan ja suhtaudutaan asioihin kuten suhtaudutaan. Todellisuudessa omaa mieltä voi vahvistaa, jonka seurauksena siedämme paremmin pettymyksiä ja ikäviäkin asioita. Enkä tarkoita tällä kieltämistä tai hälläväliä asennetta, vaan päinvastoin – asioiden rehellistä kohtaamista ja sitä kautta niistä eteenpäin pääsemistä. Mikäli keinoja ei tunnu omasta takataskusta löytyvän, myös terapia voi tässä kohtaa olla merkittävä avuntuoja.
Herättääkö aihe teissä ajatuksia tai koetteko, että kykynne selviytyä on jollain elämän osa-alueella heikompi kuin toisella?
