Kun luin tänään ratikassa tämän kirjoituksen, sai se minulle melkein vedet silmiin. Aivan upea teksti joka on koskettanut ilmeisesti aika moniakin, niin naisia kuin miehiä. Itse koin kirjoituksen jotenkin todella ihanana ja todenmukaisena. Kuinka usein meistä naisista tuntuukaan ettemme riitä tai ettemme ole tarpeeksi hyviä. Milloin olemme rumia, läskejä tai muuten vaan jollain tavalla ällöttäviä. Se on oikeasti aika karua miten tämä maailman aika sysää meille täydellisyyttä joka puolelta, pitäisi olla kaunis, fiksu, ihana, mukava, rento, seksikäs, äitihahmo ja mitä vielä. Miksi emme riitä varsinkaan itsellemme sellaisina kuin olemme?

Vaikka henkilökohtaisesti koenkin karistelleeni aika paljon ulkonäköpaineita vuosien saatossa niin onhan niitä naisen elämässä lähes päivittäin! Jos kuitenkin vertaa tätä päivää esimerkiksi parikymppisen Jutan elämään niin aika eri meiningillä silloin mentiin. Musta tuntuu nykyään, että nuo paineet ovat muuttuneet enemmän ns. kokonaisvaltaisiksi. Kun ikää tulee pitäisi saavuttaa asioita, luoda uraa, hankkia pysyvää omaisuutta, mennä naimisiin, hankkia lapsia jne. Niin ja tietenkään ei saa rupsahtaa. 

Toisaalta kuten tekstin kirjoittanut nainen kirjoitti, usein näemme itse itsemme paljon huonommassa valossa kuin olemme. Näemme itsessämme vikoja ja virheitä joita muut eivät näe ja vertaamme itseämme esimerkiksi Instagramissa toinen toistaan kauniimpiin naisiin. Mun on ainakin pakko myöntää, että niitä nihkeitä aamuja jolloin tuntuu vaan yksinkertaisesti rumalta on kuitenkin ihan säännöllisesti. Lisäksi musta on aina yhtä hassua, kun mies kutsuu maailman kauneimmaksi naiseksi, koska mielestäni se ei ole realistista. 😀 Toteankin aina, että sulla on ne vaaleanpunaiset ruusulasit päässä. Mutta tavallaan, kyllähän mäkin pidän omaa miestäni maailman komeimpana. Hän on sitä minulle ja sehän riittää. 🙂 

Asia joka tästä tekstistä jäi päällimmäisenä ajatuksiini on se, että minä olen kaunis. Vaikka kaikki eivät niin ajattelisi niin minä haluan ajatella. Olen kaunis niin sisältä kuin ulkoa.

Herättikö teksti teissä millaisia fiiliksiä? Onko teidän helppo nähdä itsenne kauniina?