Suomen alkoholipolitiikka on ollut aika kuuma peruna viime aikoina, joten aloin jo miettimään voinko enää edes kirjoittaa tätä postausta. Voiko bloggari kirjoittaa, että käytti alkoholia leivonnaisissaan? Minä en tiedä mutta kirjoitan nyt kuitenkin.

Sain lokakuussa mielenkiintoisen kirjan juurikin blogini kautta. Kyseessä on Paasilinnan eepos nimeltään Aikuisten kakut. En ole koskaan ollut mikään leipuri hiiva vaikka olen tykännyt leipomisesta. Musta on esimerkiksi aivan ihanaa yllättää toinen lämpöisillä leivonnaisilla tai piirakalla pitkän duunipäivän päätteeksi, oli se leipomusten lopputulos sitten mikä tahansa. Ajatus on tärkein, eikö? Jännitänkin oikeastaan aina leipoessani, että kuinkahan homma tällä kertaa onnistuu. Vaikka noudattaisin ohjetta pilkulleen, harvemmin teokseni onnistuvat täydellisesti. Toisaalta jos teen jotain samaa leivonnaista kerta toisen perään, on se jokaisella kerralla aina paremman makuinen. Toi on positiivista, eikö! 🙂 Onneksi mieheni useimmiten kuitenkin kehuu leipomuksiani, kunhan ne vaan sisältävät tarpeeksi rasvaa ja sokeria, hahah. Yleensä se ensimmäinen kysymys onkin, että kai nämä sisältävät kaikkea ”normaalia”. Viittaa tällä siis näihin mun maidottomiin ja gluteenittomiin setteihin. 🙂

Jokatapauksessa, kun sain tämän kyseisen kirjan käsiini olin hyvin innoissani. Todella paljon aikuisten leivonnaisia joita olisi ihana tehdä juhliin. Mieheni kolmekymppiset kiikarissa valitsin helpoimmasta päästä olevan reseptin, eli Hyytelökakkushotit joita aloin työstämään. Mielestäni aivan loistava idea juhliin, pieniä shottikakkuja joissa on hieman sitä aikuisten juomaa ja samalla leivonnaisen tuomaa makeutta. Tekovaihe oli hyvin simppeli mutta shottien ulkomuoto ei mennyt kuitenkaan ihan nappiin. Kirjaa hommasta ei voi kuitenkaan syyttää, nimittäin en ole varmaan koskaan lukenut näin selkeää reseptikirjasta. Annokset, kellonajat, kakkutyypit jne. havinnollistettu vieläpä oikein kuvin. Myös tekovaiheista on useampia kuvia mikä ainakin itseäni visuaalisena ihmisenä helpottaa huomattavasti. Lisäksi kirja on kirjoitettu selkokielellä jota vähän huonommankin leipurin on helppo lukea.

Vaikkei tällä kertaa shottikakkuset onnistuneet kuten olisin niiden toivonut onnistuvan niin ensi kerralla onnistun! Vähän mua jäi myös kutkuttamaan aikuisten browniet ja kunnon pralinin kakku. Seuraavat juhlat ovatkin sitten ne pikkujoulut, joten niitä silmällä pitäen kirja on enemmän kuin hyvä lisä kirjahyllyssämme. 

Millaisia leipojia te olette? Onnistutteko aina vai onnistutteko niiden epäonnistumisien kautta?