Torstain aatoksia
Tuntuu, että viikot hurahtaa ihan salamana. Ylihuomenna mennään jo marraskuun puolella ja enää vähän reilu viikko meidän Riikan reissuun. Juurihan minä sen varasin! Odotetaan molemmat kyllä todella paljon matkaa, nimittäin ei olla hetkeen missään käyty ja se alkaakin jo tuntumaan. Arki menee niin helposti oravanpyöräksi jota on hankala seisauttaa… Vaikka tietty rytmi ja rutiinit tuovat osaltaan turvallisuuden tunteen niin välillä on hyvä vähän vavisuttaa näitä rutiineja ja miettiä onko tapa tehdä asioita varmasti se paras.
Rakastan, siis olen -kirja herätti mussa taannoin monenlaisia fiiliksiä ja tiettyä heräämistä asioihin (postaus täällä). Tuon jälkeen olen muutenkin paljon mietiskellyt ajankäyttöäni ja käyttäytymistäni. Jollain tapaa meneillään on siis tsetutkistelun syksy. Harmi vaan, että vielä en ole kuitenkaan onnistunut sovittamaan noita mielessä pyöriviä aatoksia käytäntöön ja arkeen. Mikä siinä onkin niin hankalaa?! Tahtoisin käyttää enemmän aikaa rauhoittumiseen ja keskittymiseen, läsnäolemiseen. Nyt olen taas huomannut hösääväni paikasta toiseen ja pää on kokoajan täynnä aatoksia. Kun ihmiset puhuvat mulle, tuntuu etten ole läsnä. Jotkut sanovat, että meditaatio ja jooga olisivat hyviä harjoituksia tällaiseen keskittymiskyvyn puutteeseen mutta itse uskoisin ihan pelkkien keskittymisharjoitustenkin toimivan. Esimerkiksi laineiden liplatus taustalle ja sängylle pötkölleen. Moni varmaan muistaa ne koulun liikuntatuntien rentoutumis -harjoitukset? Sitten taas toisaalta tullaan tähän ”pulmaan”, että asutaan yksiössä jolloin ei ole sitä omaa tilaa kuin vaikka kaksiossa olisi. Ei ole huonetta johon mennä rauhoittumaan vaan toinen on kokoajan siinä vieressä. 🙂 Ehkä meidän pitäisi koittaa rentoutua yhdessä? Tiedä sitten.
Onko muilla samanlaisia vaikeuksia keskittymisen ja läsnäolemisen kanssa? Miten te rentoudutte? Teettekö jotain harjoituksia tms.?
