Diorit ja Versacet

Vieläkö muistatte, kun joku aika sitten kirjoitin tilanneeni kahden uudet silmälasit? Lasit ovat olleet nyt käytössä jo suunnilleen kuukauden päivät ja tykkään molemmista yhtä paljon kuin ostotilanteessakin. Kerrankin näin! Yleensä olen sitten sovitusvaiheessa nähnyt lasit hieman eri tavoin kuin ekalla kertaa… Näissä olen tyytyväinen etenkin kehysten huomiota herättävyyteen, molemmat ovat hyvin vahvat ja näkyvät varmasti. Jos lasit päässä kulkee niin mitäs niitä peittelemään. 🙂 

Mutta sitten itse silmälaseihin. Toiset ovat tosiaan Versacen kehykset ja toiset Diorin. Näissä Versaceissa tykkään eniten tuosta pienestä kissamaisuudesta ja siitä, että kehykset ovat hyvin vahvat kasvoilla. Dioreissa parasta ovat nuo sangat, aivan ihanat! Mustat lasit ovat aina aika vahvat ja tekevät ilmeestä helposti ”opettajamaisen”. Onneksi siis valitsin toisiksi hieman neutraalimmat, ilmeeltään taiteelliset ja boheemit kehykset. Joka tilanteeseen jotain! 

Kummat ovat teidän suosikkinne? 🙂

Valokato

Se bloggaajan pahin vihollinen on täällä taas, nimittäin syksy ja valonpuute. Viikonloppuna siirrettiin kelloja tunnilla taaksepäin ja vasta tänään tuo iski oikein kunnolla vasten kasvoja. Himassa kello 17 ja täysin pimeää. Miten ihmeessä selvisin koko viime talvesta? Onneksi meiltä löytyy kuitenkin tuo lisäsalama ja kotona on aika kirkkaat lamput. Vaikka sinällään pidänkin himmeästä valaistuksesta niin kuvien oton kannalta on paras ostaa keinovaloihin aina ne kirkkaimmat yksilöt. Asukuvien kanssa tulee olemaan hankalaa… Pakko koittaa ajoitella niitä jotenkin päiviin jolloin pääsee lähtemään hieman aikaisemmin ja tietysti sitten viikonloppuihin. Nämä on näitä pimeän vuodenajan suuria miinuksia!

Kaivoin Picasan kuvavarastoa ja törmäsin muutamiin julkaisemattomiin kotikuviin. Kuvien teemaan liittyen ajatellin höpötellä hieman kotijuttuja… Meille on tulossa useamman kuukauden ”elämänmuutos” tammikuun alusta. Taloyhtiössämme on käynnissä laaja putkiremontti ja myös meidän asuntomme joutuu osaksi remppaa. Se on siis tammikuun alusta neljäksi kuukaudeksi evakkoon. Alkuun tuo kesto yllätti meidät ihan täysin, koska oltiin varauduttu tyyliin kuuteen viikkoon kuten sen piti alunperin olla. Neljä kuukautta poissa on jo aika pitkä aika. Onneksi meillä kävi tuuri ja eräs ystävämme vuokraa meille kalustettua asuntoaan Töölöstä, joka on tällä hetkellä asumattomana. Ainoat asukit ovat kolme kissaa, joista tuleekin sitten meidän kämppiksiä! 😀 Sinällään ihan mukava muuttaa hetkeksi melkein keskustaan mutta onhan tuossa aina tietysti hommansa… 

Asuntoomme tullaan tekemään jonkun verran remonttia tuon putkihomman yhteydessä, esimerkiksi kaakeleita vaihdetaan myös keittiöstä ja lattia laitetaan uusiksi jos tuon laminaatin alta sattuu löytymään hyvää puuta. Tarkoitus on siis laittaa keittiö täysin valkoiseksi (ainut mikä jää tummaksi on pöytätasot) ja keittiön lisäksi myös tosiaan lattia vedetään valkoiseksi jos hyvä tsägä käy. Vessa/suihkuhan menee täysin uusiksi ja sinnekin mahdollisimman paljon vaaleaa. Sinällään ei tiedetä vielä kuinka pitkään tullaan tässä asunnossa rempan jälkeen asumaan mutta kiva kuitenkin tehdä muutoksia vaikka sitten seuraavaa asukastakin varten. Oikeastaan vasta ihan viime kuukausina asunnon pieni koko on alkanut tuntumaan… Ongelma on etenkin iltaisin jos toinen haluaa nukahtaa aikaisemmin kuin toinen. Niin ja aamuisin, koska luonnollisesti silloinkin sitten herätään eri aikoihin. Tässä tilanteessa se erillinen makkari olisi niin luxusta! Noh, katsotaan. Voi olla ettei rempan jälkeen ainakaan halua muuttaa enää mihinkään. 😉

Onko joku teistä samassa tilanteessa putkirempan tai muun remontin vuoksi?