14 x random paljastusta minusta

Olen heikkona miehiin, joilla on pidemmät hiukset. Enkä tarkoita välttämättä niinkään pitkää hevilettiä, vaan pidempää polkkaa, jonka saa kivasti nutturalle. Itse asiassa juuri äärimmäisen suuri heikkous on ”man bun” takaraivolla ja aivan erityisesti, mikäli nuttura on miehellä, jolla on hyvä kasvojen luusto sekä leukaperät.

Herkuttelen useammin kuin moni ehkä kuvittelee ja monesti myös viikolla. Ja noin muutenkaan en syö 100 % puhtaasti tai optimaalisesti, enkä punnitse ruokia tai laske kaloreita. Olen hyvin pitkälti fiilispohjainen syöjä ja syön aina sitä, mitä mieli tekee. Toisaalta olen myös kovin nirso, eli ihan kaikesta en tykkää ja ruoassa melkeinpä jopa makua tärkeämpää, on sen visuaalinen olemus.

Hieman edelliseen liittyen, olen aina ollut hoikkarakenteinen, enkä kerää kiloja herkästi. Mikäli en treenaa ollenkaan (tällaisiakin ajanjaksoja on ollut toisinaan esim. 1-2 kk jaksoja putkeen) lihomisen sijaan laihdun lihasten lähtemisen vuoksi. Voihan se olla, että muutosta tulee vielä vanhemmiten tapahtumaan, mutta lähtökohtaisesti olen luontaisesti aika pienikokoinen ja ollut tällainen aina.

Seuraan hyvin vähän muotia enkä tee mitään hankintoja sillä ajatuksella, että tämä on IN juuri nyt. Silloin kun vielä hankin jatkuvasti vaatteita pikamuodin ketjuista, trendejä näki paremmin, mutta enää niitä ei oikeastaan näe kuin katukuvassa, blogeissa ja Instagramissa jonkin verran. Tästä huolimatta rakastan pukeutumista, mutta en muoti edellä. Pukeutumisella on itselleni muita merkityksiä kuin näyttää ulospäin, miten aallon harjalla kulloinkin olen.

Rakastan metsämansikan makuista kivennäisvettä! Erityisesti Pirkka brändinä on suosikkini ja raahaan sitä jatkuvasti lähikaupasta kotiin. Olen kokeillut myös muut maut, mutta aina palaan metsämansikkaan, joka on yksinkertaisesti paras!

Olen noin yleisesti ihmisenä suurpiirteinen, mutta joissain asioissa taas raivostuttavan pikkutarkka. Näitä asioita ovat esimerkiksi kaikki presentaatiot tai muut esitykset, joissa haluan kaiken olevan oikealla kohdalla ja keskitettynä. Myös excelissä häiritsee, ellei teksti ole keskitettynä tai taulukko on visuaalisesti sekava. Olen pyrkinyt päästämään tällaisista turhista fiksaatioista irti, sillä useimmiten excelit on vain minulle, jolloin niiden ulkoasulla ei ole oikeasti mitään merkitystä!

En viihdy ollenkaan yökerhoissa. Käynkin niissä vain harvoin – oikeastaan vain, jos seurue niin haluaa ja itsekin olen sen verran humalassa, ettei kova melu häiritse. Yökerhoja enemmän tykkään käydä karaokepaikoissa tai pienemmissä ja rennommissa baareissa. Vaikka loppupeleissä kyllä aina sanon, miten baarit ylipäänsä ovat aika turhia ja se paras aika illasta vietetään aina etkoilla.

Olen koukussa HYDRACOLOR sävyttävään huulirasvaan sävyssä 22. Toivon, ettei tuotteen valmistusta lopeteta ikinä, sillä muuten olen pulassa. Ostan tuubeja aina useita kerralla, sillä aina jokin niistä hukkuu, yksi päätyy pyykkikoneeseen ja huulirasvoja on oltava mm. vessassa, laukussa ja työpöydällä.

Olen se, joka ei ikinä tee tietokoneen tai puhelimen päivityksiä, vaan painaa kerta toisensa jälkeen ”muistuta huomenna”. Tykkään noin muutenkin siirtää asioita huomiseen, mikäli vaan mahdollista. Olenkin usein se, joka tekee epämiellyttäviä asioita viimetipassa…

Moni ehkä kuvittelee minut rauhalliseksi henkilöksi. Todellisuudessa olen kuitenkin hyvin tyypillinen kaksonen, eli toiselta persoonalta räväkkä, temperamenttinen ja vilkas. Se, millainen olen, riippuu täysin ”roolista”, jossa kussakin tilanteessa olen. Olen esimerkiksi työroolissa hyvin erilainen kuin vapaa-ajalla ystävieni kanssa. Paljon vaikuttaa myös yleinen mielentila, eli aamuisin en ole parhaimmillani ja mikäli mieltä painaa jokin, olen hyvin vaisu. Kaipaan myös paljon omaa tilaa ja noina hetkinä vetäydyn.

Haluaisin kyllä naimisiin, mutta todennäköisesti olen vela, eli vapaaehtoisesti lapseton. En ole oikein koskaan nähnyt itseäni äitinä ja olen odottanut, tuleeko se vauvakuume, mutta eipä sitäkään ole näkynyt? Tokikaan ei ole ajankohtaista itselleni juuri nyt, mutta siitä huolimatta näitäkin asioita on tullut mietittyä. Ja pakko tietysti myös sanoa, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan, sillä elämä voi yllättää ja mieli muuttua! Mitä jos se onkin niin kliseisesti, että sitten kun oikean ihmisen kohtaa, niitä lapsia haluaakin? Mutta jos nyt kysytään, niin todennäköisesti en halua koskaan lapsia.

Käytän hyvin vähän värillisiä huulipunia. Näin siksi, ettei minulle mielestäni sovi kuin kirkkaan punainen, oranssi ja koralli. Tosin muilla ihailen aina kaikenlaisia murrettuja ja räikeitä sävyjä, mutta itse en ole kotona kuin jo mainitsemissani värisävyissä tai nudeissa.

En tykkää popcorneista. Sipseistä olen oppinut tykkäämään vuosien saatossa, mutta popcorneista en välitä. Olen enemmän makean ystävä, eli jäätelö, suklaa ja karkit maistuu.

Käytän hyvin paljon samoja vaatteita, vaikka vaatekaapissani onkin mukavasti valinnanvaraa. Toisinaan mietin, ajattelevatkohan jotkut ihmiset, ettei kaapistani löydy muuta, kunnes saan itseni naurettavista ajatuksista kiinni. Miksi ihmeessä samoja vaatteita ei voisi käyttää paljon, jos niistä pitää? Tämä ajatus on kai peruja ajoilta, jolloin aina piti olla jotain uutta. Onneksi nykyään on cool olla vaatteiden suhteen minimalisti ja vaatteiden pitkäikäisyys on ainoastaan hyvä juttu.

Tällaisia random paljastuksia tällä kertaa! Olen tehnyt näitä postauksia tässä vuosien varrella useita, joten toivottavasti ei ollut saman toistoa. 🙂

Yllättikö joku kohta tai samaistutteko?

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Vaikeat ihmissuhteet kasvattavat

Näin sunnuntain kunniaksi olisi luvassa hieman ihmissuhdepohdintaa. Aihe on nimittäin ollut enemmän tai vähemmän agendalla jo pitkään ja olen keskustellut siitä eri ihmisten kanssa ja saanut asioihin erilaisia näkökulmia. On nimittäin hyvin yleistä, että meistä jokaisella on, tai on joskus ollut elämässä jokin tavalla tai toisella vaikea ihmissuhde. Aina nämä ihmissuhteet eivät ole täysin meidän valittavissa, eli ongelmia saattaa olla työpaikalla, harrastuksissa tai lähisukulaisen kanssa. Myös kumppanin puolelta elämään saattaa tulla ikään kuin tahtomatta ihmisiä, joilla on meihin negatiivinen vaikutus. Näitä tilanteita on ihmisillä yllättävän paljon ja harva säästyy täysin vaikeilta ihmissuhteilta.

Puhuin eilen sosiaalisen median konmarittamisesta ja samalla tavalla elämästä kannattaa poistaa mahdollisuuksien mukaan myrkylliset ihmiset. En oikeastaan ajattele niin, että jotkut ihmiset ovat suoraan myrkyllisiä ja läpeensä pahoja, vaan monella on ongelmia itsensä kanssa. Kun on ongelmia itsensä kanssa, valitettavasti tuo heijastuu myös ympäristöön ja aikaan saa käytöstä, joka myrkyttää ilmapiirin. Jokainen meistä vastaa vain itsestään ja tämän vuoksi vaihtoehdoksi jää miettiä tarkkaan, millaisten ihmisten antaa vaikuttaa itseensä ja millä tavalla? Monesti näissä vaikeissa ihmissuhteissa on kyse siitä, kuinka petymme toiseen ja siihen, ettei hän ollutkaan sitä, mitä odotimme. Itsehän odotan ihmisiltä tiettyjä asioita ja olen huomannut, ettei jokainen vastaa odotuksiini. En tarkoita tällä sitä, että ihmisten tulisi olla tahtomani kaltaisia, mutta tietyt arvot ovat niitä, joita kaipaan tunteakseni oloni turvalliseksi. Jos en saa näihin tarpeisiini vastakaikua, en kykene ihmissuhteeseen – en pintaa syvemmällä tasolla. Tämä toki kertoo omaa tarinaansa minun traumoista ja peloista.

Kuten mainittu, aina emme voi vaikuttaa ihmissuhteisiin ja niiden olemassa oloon, mikäli kyse on vaikka lähisukulaisesta. Veikkaan, että useampi katkaisee välit tai ottaa etäisyyttä, mutta ainahan tämäkään ei ole mahdollista. Noissa tapauksissa on tärkeää miettiä, miten ihmiseen jatkossa suhtautuu tai onko tällä ihmissuhteella kenties jokin tarkoitus minun henkistä kasvua ajatellen? Monesti nimittäin juuri nämä vaikeat ihmiset opettavat meille jotain itsestä, elämästä ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä. Saatamme oppia, mitkä ovat henkilökohtaiset rajamme tai sen, miten paljon arvostamme itseämme. Mielestäni kyky arvioida ihmissuhteita kertoo meidän henkilökohtaisesta suhteesta itseemme. Jos siedämme huonoa kohtelua, todennäköisesti emme kunnioita itseä riittävästi, sillä emme vaadi arvoisiamme asioita. Tämä nyt vaan huomiona omasta elämästä ja henkilökohtaisesta kasvusta, jonka myötä itsekin olen oppinut vaatimaan ihmissuhteilta enemmän.

”Älä välitä” on neuvo, jonka kuulee usein vaikeiden ihmissuhteiden kohdalla. Miten ihmeessä olla piittaamatta paskaakaan ja muodostaa sellainen suojakuori, että ignooraa täysin vaikeat tyypit? Tuollaiseen ei jokainen meistä pysty ja se vaatii tietynlaisesta asennoitumista – usein myös kovaa työtä itsensä kanssa. Toisaalta kaikkea voi aina harjoitella. Paljon olen itse esimerkiksi miettinyt, mille asioille annan elämässäni sijaa? Miksi keskittyisin johonkin sellaiseen, joka vie minusta enemmän mehuja kuin antaa? Elämä on niin pitkälti asioiden arvottamista ja  ihmissuhteet sellaisia, joihin ei kukaan muu pysty meidän puolesta vaikuttamaan. Joskus se, ettei piittaa laisinkaan, onkin palvelus itselle ja omalle elämälle. Kun päättää, ettei anna toisen vaikuttaa pintaa syvemmälle, saattaa pakollinen kanssakäyminen helpottua.

Ja toisinaan vaikeat ihmissuhteet saattavat parantua ajan myötä. Esimerkiksi lähisukulaisista puhuttaessa neuvoisin miettimään, voisiko vaikeaa ihmissuhdetta jotenkin parantaa tai pyrkiä työstämään, mikäli halu on molemminpuolista? Heitä kun emme voi niin helposti ignoorata kuin ne ihmiset, jotka ovat läsnä elämässämme vain pakollisten asioiden tiimoilta tai kenties hetkellisesti. Joskus tämä voi kannattaa, mutta toki on olemassa tapauksia, joissa yritystä ei palkita eikä se toimi, elleivät molemmat tosissaan yritä. Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja toimiakseen vaativat molemmilta fokusta. Toisinaan voi toimia myös tuumaustauko ja etäisyys. Itsehän olen aika läheinen siskoni kanssa, mutta on meilläkin aikoinaan ollut ongelmamme. Joskus on oltu jopa kuukausia olematta toisiin yhteydessä, kunnes on taas lähennytty. Tosin en nyt tarkoita että sisarsuhteeni olisi vaikea, mutta  joskus niissä hyvissäkin ihmissuhteissa voi olla vaikeutensa. Ero hyvien ja huonojen ihmissuhteiden välillä on kuitenkin se, että niiden hyvien puolesta haluaa taistella, vaikka niissäkin olisi ongelmansa!

Klisee tai ei, pyrin aina loppupeleissä ajattelemaan, että ne vaikeatkin ihmiset ovat tai ovat olleet elämässäni vain ja ainoastaan opettaakseen minulle jotain. Ainahan näin ei ole helppoa ajatella ja toisinaan merkitykset näkee selkeästi vasta jälkikäteen.

Miten te suhtaudutte vaikeisiin ihmissuhteisiin? Tai miten toimitte tilanteissa, joissa elämässänne on jokin vaikea ihmissuhde?

Kuvat: Iines Aaltonen

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään