Ystäviltäni opittua

Koska tänään on ystävänpäivä, halusin kirjoittaa tekstin ystävyydestä. Koen olevani tällä elämän osa-alueella siunattu, sillä minulla on useampi hyvin läheinen ystävä, joiden kanssa olen tekemisissä jatkuvasti. Tämän lisäksi elämässäni on muutama ystävä, joita en näe niin usein, mutta meillä on silti aina yhteinen sävel, josta jatkamme kun näemme. Kuten olen blogissa kirjoittanut, aina näin ei ole ollut ja olen kokenut elämässäni myös yksinäisyyttä. Elämässäni on ollut myös hyvin pinnallisia ystävyyssuhteita, joita en näin myöhemmin enää edes ystävyydeksi luokittelisi. Olen itse asiassa nykyään hyvin tarkka siitä rajasta, joka erottaa ystävyyden kaveruudesta ja havainnut, ettei kaikilla ihmisillä ole samanlainen käsitys ystävyydestä. Toisille ystävä on sama kuin kaveri, kun minulle se ei sitä missään nimessä ole. Mikään tapa ei ole väärä tai oikea, mutta minulle ystävät ovat niitä, joihin luotan sataprosenttisesti ja joista pidän, vaikka koko maailma kääntyisi heitä vastaan. Ystävät ovat niitä, jotka tietävät minusta eniten ja heille voin kertoa kaiken.

Olen kirjoittanut blogissani jonkin verran ystävyydestä ja jotta en toistaisi samaa kaavaa, haluan tänään kertoa teille asioista, joita olen ystäviltäni viime vuosina oppinut. Puhun siksi viime vuosista, sillä ne ovat olleet minulle itsetutkiskelun aikaa ja samalla ajanjakso, jolloin olen peilannut omia vahvuuksia ja heikkouksia. Yksi ehkä tärkein asia, jonka olen ystävieni kautta oppinut, on ystävyys ja se mitä tuo voi parhaimmillaan olla.

Olen lapsuuden ja nuoruuden elänyt juurettomasti ja ihmissuhteet elämässäni ovat tulleet ja menneet. Vasta vanhemmiten olen juurruttanut tietyt ihmiset elämääni ja kun aikaisemmin ajattelin, ettei niin väliä miten toimin tai mitä teen, sillä ihmiset kuitenkin aina lopulta lähtevät, enää en ajattele noin. Toki tiedostan, miten elämä on pitkä ja siihen mahtuu paljon vaiheita. Kun kasvamme, toisinaan kasvamme erilleen joistain ihmisistä, kun taas samaan aikaan lähennymme toisten kanssa. Tämä on luonnollinen osa elämää, mutta silti ajattelen, että parhaat ystäväni ovat tuossa vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Eli lähtökohtaisesti en ajattele heidän lähtevän, enkä itsekään ole lähdössä. Pysyvyyden lisäksi olen oppinut myös luottamuksesta – oikeasta ja väärästä, anteeksiannosta ja siitä, miten me ihmiset ollaan erehtyväisiä, eikä edes ystävyys tarkoita täydellisyyttä. Ystävyys on monella tapaa kuin parisuhde, eli siihenkin kuuluu satunnaiset riidat, erimielisyydet ja se, ettei aina ymmärretä heti toisen tapaa toimia, mutta siitä huolimatta pyritään ymmärtämään.

Pidän ystäviäni aika hyvinä peileinä. Koen, että heidän kanssaan vallitsee avoimuuden ilmapiiri, eli voidaan puolin ja toisin sanoa, mikäli toisen toiminnassa jokin huolestuttaa, ihmetyttää tai jopa ärsyttää. Mielestäni tuo on hyvin tärkeää, sillä myös erimielisyydet vahvistavat ihmissuhteita ja lähentävät niitä. Tarkkailen myös siinä määrin ystävieni käytöstä, että mikäli huomaan heidän reagoivan johonkin minun toimintatapaan negatiivisesti, pyrin aina tarkastelemaan itseä tuon reaktion kautta. Olen oppinut ystävieni välityksellä todella paljon myös hyväksyntää ja voisin sanoa, että olen nykyään pehmeämpi kuin olin aikaisemmin. Edelleen minussa on tietynlaista ehdottomuutta ja jyrkkyyttä, mutta ymmärtäväinen seura on selkeästi laajentanut näköpiiriäni! Tämä on yksi ehkä parhaista asioista, sillä haluan todellakin olla se tyyppi, joka ymmärtää laajalti erilaisuutta, enkä se joka on ensimmäisenä tuomitsemassa!

Kuten alussa mainitsin paras asia, jonka ystäväni ovat minulle opettaneet, on ystävyys ja se mitä tuo sana tarkoittaa käytännössä. Olen oppinut paljon aidosta välittämisestä, vastavuoroisuudesta, luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Kuten parisuhteessa, myös ystävyydessä tulee väkisin opittua myös epäitsekkyyttä, sillä ystävyys on kompromissien tekemistä, eikä aina voi mennä omat halut edellä. En nuorempana osannut edes kuvitella, että voisin saada elämääni hyvin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa nauretaan samoille asioille. Tämä on niin suuri rikkaus, sillä kaikkien ihmisten kanssa tuota tunnetta ei todellakaan tule. Olen oppinut viime vuosina myös sen, mitä ystävyyden ei tarvitse olla. Mielestäni ystävyyden ei kuulu olla yksipuolista, eikä kummankaan osapuolen kuulu olla ns. jätesanko, johon oksennetaan jatkuvasti oma pahoinvointi. Toki elämä tuo välillä eteen vaikeuksia, mutta hyvässä ystävyydessä tuetaan toisia vastavuoroisesti, eikä käytetä toisen empatiakykyä hyväksi. Tällaiset asiat ovat niitä, jotka monesti oppii vasta kantapään kautta ja sen myötä, kun oppii arvostamaan itseään.

Siispä kiitos ystäväni, olen oppinut teiltä niin paljon!

Haluan tekstilläni muistuttaa myös siitä, kuinka ystäviä on mahdollista saada elämäänsä vasta aikuisiällä. Vuonna 2019 esimerkiksi ystävystyin ihmisen kanssa, joka on nykyään yksi parhaista ystävistäni. Eli yli kolmekymppisenäkin voi löytyä se yhteinen sävel, joka ei tosiaan katso ikää, parisuhdestatusta tai elämäntilannetta!

Mietin pitkään, miten tämän postauksen kuvitan ja päädyin kasaamaan vanhoja kuvia Facebookista ja Instagramista. Laatu ei siis todellakaan ole priimaa, mutta jokaiseen kuvaan liittyy ystävän kanssa jaettu muisto ja niissä on mielestäni kiva fiilis. Kuvista puuttuu muutama minulle tärkeä ihminen ihan vaan oikeastaan siksi, ettei minusta ole kaikkien kanssa samalla tapaa yhteiskuvia! Ne on ne tietyt henkilöt, joiden kanssa aina kuvia räpsitään ja niitä luonnollisesti sitten arkistoihin kerääntyy. 😀

Ihanaa ystävänpäivää sinulle ja rakkaimmillesi! <3 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

8 kuukautta yrittäjyyttä takana – miten menee?

Kirjoittelin viime vuoden puolella useamman postauksen yrittäjyydestä ja jaoin kanssanne fiiliksiä yrittäjyyden alkutaipaleelta. Tänä vuonna en ole aiheeseen vielä kertaakaan pureutunut, joten ajattelin tänään jakaa kanssanne fiiliksiä kuluneen kahdeksan kuukauden ajalta. Hurjaa, miten nopeasti aika kuluu, sillä tuntuu kuin tuo hetki olisi ollut vasta! Tämä kertonee siitä, miten hyvin olen yritykseni kautta työllistynyt ja onnistunut olemaan töiden suhteen mukavan yltäkylläisessä tilanteessa. Ajanjaksoon yrittäjänä on mahtunut pääasiassa paljon hyvää, mutta myös jotain huonoa. Näistä aiheista siis lisää tänään tässä postauksessa.

Pääasiassa taipaleeni virallisena yrittäjänä, on sujunut erinomaisesti. Olen pelannut kaiken suhteen hyvin varman päälle, eli kesällä arvioin loppuvuoden tulot jopa hieman yläkanttiin siksi, etten halunnut saada vahingossakaan mätkyjä. Kirjanpidon suhteen olen ollut huolellinen ja alkuun jopa ehkä liiankin tarkka. Tässä matkan varrella minulle on selvinnyt mm. se, miten yrittäjänä on mahdollista saada päivärahaa ulkomailla vietetyistä työpäivistä ja työhuonevähennys, mikäli oma koti toimii  työskentelytilana, kuten se kohdallani on. Vähennysten kanssa on ollut välillä epävarmuuksia sen suhteen, mitä voi vähentää ja mitä ei, josta hyvänä esimerkkinä HSL julkiset kulkuvälineet. Tiedän, ettei kaikki kiinnosta niin tarkkaan se, mikä verotuksessa menee läpi ja mikä ei, vaan kaikki kuitit heitetään tiskiin, mutta itseäni tämä jokseenkin kiinnostaa. Myönnän rehellisesti, etten ollut juurikaan perehtynyt ennen yrittäjyyttä näihin käytännön asioihin, mutta pikkuhiljaa kaiken on oppinut. Tästä syystä olen edelleen sitä mieltä, ettei yrittäjäksi ryhtyminen vaadi täyttä tietotaitoa käytännöstä, mikäli on vaan hyvä kirjanpitäjä, joka pitää sinusta huolen. Jää yrittäjän omalle vastuulle, haluaako hän tietää omasta yritystoiminnasta enemmän, vai keskittyä hoitamaan pelkästään sitä tärkeintä, eli työtään.

Käytännön puoli on siis toiminut loistavasti ja tällä hetkellä yritykseni tili on Holvilla (ei ole enää maksettu mainos) ja maksan heille kuukausittain siitä, että järjestelmässä kuitit ovat järjestyksessä ja voin laskuttaa sitä kautta. Järjestelmä on äärimmäisen yksinkertainen, jonka vuoksi halusin pitää siitä kiinni myös yhteistyön jälkeen. Kirjanpitäjän sen sijaan vaihdoin vuoden alusta ja katsotaan, miten meillä lähtee rullaamaan! Toisaalta en oikeastaan koe hankalaksi kuin tulojen arvioinnin, joka on aina yhtä arpapeliä kaltaiselleni yrittäjälle, jonka tulovirta ei ole tasaista. Onneksi ennakkoveroihin voi hakea muutosta kesken vuodenkin, joten tulojaan pitää vaan seurailla, jotta ongelmia ei tulisi. Ylipäänsä koen, että yrittäjyys on ehdottomasti kannattavampaa kuin kevytyrittäjänä laskuttaminen, sillä yrityksen menot voi laittaa vähennyksiin. Niitä tulee helposti jopa kokoiselleni pienyrittäjälle kuukaudessa satoja euroja, kun mietitään työvälineitä, business tapaamisia/lounaita, kuvausrekvisiittaa, matkakuluja, YEL-veroa ja mitä vielä. Eli mikäli joku vielä miettii toiminimen perustamista ja kevytyrittäjästä yrittäjäksi siirtymistä, tämä todella kannattaa! Itsehän olen miettinyt myös osakeyhtiötä, mutta tässä kohtaa se ei ole minulle kannattavaa, sillä toimintani on kuitenkin pientä ja työllistän vain itseni.

Mietin tänään asioita, joiden suhteen olen kokenut yrittäjyydessä haasteita ja ainut asia, jonka koen haastavaksi, ovat työajat – tai oikeastaan niiden puuttuminen. Tämä on yrittäjille hyvin tyypillistä ja veikkaan monen yrittäjän olevan ”aina töissä”. Toisaalta työaikojen puuttuminen luo myös vapauksia, mutta samalla tietyn tyyppisissä ihmisissä saattaa aiheuttaa stressiä ja loppuun palamista. Itsehän olen elänyt jo vuosia yrittäjähenkisesti (aikaisemmin freelancerina ja kevytyrittäjänä) ja taistelen näiden asioiden kanssa edelleen. Koen asian suhteen olevan sekä hyviä, että huonompia kausia. Vaikka osaan tällä hetkellä priorisoida paremmin, silti välillä menetän yöunet ja olen hyvin stressaantunut. Päätinkin vuodenvaihteessa, etten enää halua haalia liikaa asioita pöydälle, vaan mikäli jokin osuus töistäni ottaa suuremman siivun, karsin ajan jostain muusta, mutta en vapaa-ajasta! En halua olla aina töissä, sillä vaikka työ on minulle tärkeää ja se hallitsee pitkälti arkeani, haluan myös muuta elämää. Haluan treenata, voida hyvin, olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muidenkin kuin työhön liittyvien ihmisten kanssa – kenties joku päivä antaa aikaani parisuhteelle ja ylipäänsä elää muutoinkin kuin töiden kautta. En halua roikkua jatkuvasti somessa tai katsoa asioita kameran linssin läpi. En jaksa jatkuvasti keskustella vaikuttajayhteistöistä tai sosiaalisesta mediasta ja sen ilmiöistä.

Siitä huolimatta, että koen yrittäjyydessä olevan joitain haasteita, olisi minulla äärimmäisen korkea kynnys palata tavalliseen palkkatyöhön. Se ei ole juttuni ja tämän huomasin jo nuorena, kun halusin tehdä keikkatyötä yhteen paikkaan sitoutumisen sijaan. Pisin työsuhteeni palkkatyössä onkin ollut kolme vuotta, josta viimeisen vuoden haudoin jatkuvasti lähtöä. Olen jokseenkin aika levoton sielu, enkä ole oikein koskaan ole ollut täysin varma siitä, mitä haluan tehdä ”isona”. Se, mitä nykyään teen ei todellakaan ole mikään nuoruuden haave, vaan oikeastaan yksi asia on johtanut toiseen ja sitä kautta olen ajautunut tekemään töitä sosiaalisen median parissa. Välillä kyseenalaistan tämän kaiken, kunnes taas mietin, mitä muuta haluaisin tehdä? Tiedän, kuinka saatan vielä lähivuosina muuttaa kurssia, jonka vuoksi yrittäjyys on minulle siksikin paras vaihtoehto.

Jos minulta kysytään, mikä yrittäjyydessä on parasta ja pahinta, vastaan ehdottomasti sen, ettet tiedä varmaksi mitä kuukauden päästä tapahtuu. Tuo voi olla samaan aikaan sekä onni, että kirous. On hyvin pitkälti kiinni siitä, miten tähän kaikkeen suhtautuu. Itsehän olen opetellut luottamaan elämään, enkä oikeastaan vaadi enää tietää, missä olen puolen vuoden päästä tai edes parin kuukauden. Antaa elämän viedä ja kenties jopa yllättää!

Onko täällä muita yrittäjiä, joilla tulee kohta vuosi täyteen? Oletteko te kohdanneet haasteita ja mikä on puolestaan ollut parasta?

Työ ja raha Raha Työ Ajattelin tänään