Jotenkin vaikeaa aloittaa tämä postaus luontevasti, niin ettei se kuulostaisi tönköltä. Ajatuksena oli kirjoittaa siis mietteitä ja omakohtaisia kokemuksiani alkoholin käytöstä. Alkoholi on monelle varmaan ihan viikottainen, luonnollinen juttu. Ei sen juomista sen koommin mietitä, toisille taas juominen on huomattavasti suunnitellumpaa ja jengi päättää milloin, mitä ja missä juo. Itse lukeudun kutakuinkin tuohon kakkos kategoriaan.

Join ensimmäiset ns. kunnon perussuomalaiset kännit vasta 18 vuoden paremmalla puolella. Koko lapsuuden olin se luokan treenityttö, joka harrasti urheilua ja pysyi hyvin kaukana sieltä Shellin kulmilta norkumasta. Tätä menoa jatkui yläasteenkin ja jopa vielä tuo ammattikouluaikani Seinäjoella. Kuten moni ehkä on blogistani lukenutkin, (ainakin rivien välistä) niin olen nuoruuteni viettänyt seurakuntapiireissä, joten alkoholi ei ole kuulunut millään tapaa elämääni. Ei edes ruokajuomana. Jostain kumman syystä en koskaan edes kyllä haikaillut juopottelun perään vaikken yhtään tiennyt mitä se on tai miltä humala tuntuu. Ehkä siihen siis vaikutti aika paljon samankaltainen ystäväpiiri, oli siis paljon helpompaa välttää kiusaukset, kun pyöri porukoissa joissa alkoholia ei käytetty. Vasta Helsinkiin muutettuani aloin todella kyseenalaistamaan asioita. En tahtonut enää elää kuten minulle sanellaan ja aloinkin rikkomaan normeja, kokeilemaan asioita itse. Olin hyvin kyllästynyt varoitteluun ja sääntöihin ja kyllähän te tiedätte, jos nuori kokematon tyttö lähtee kokeilemaan menee homma usein aika överiksi.

Alkoi siis hyvin villi kausi. Joka viikonloppu ja välillä jopa viikollakin runsasta alkoholin käyttöä yhdistettynä juhlintaan. Runsaalla tarkoitan oikeasti lähestulkoon kompurointia kotiin, muistin menettämistä jne. Join yleensä ihan hirveitä määriä ja vielä kunnon vahvaa viinaa. Viinaa lantrattuna cokikseen, hyi ehkä ällöin juomamuistoni. Persoonani muuttuu aika paljon jos käytän väkeviä viinoja, muutun räjähdysalttiiksi, olen todella suorasanainen, haastan riitaa, temperamenttini kärjistyy jne. Meni aika kauan kunnes tajusin jättää väkevät kokonaan pois. Yök, ihan ällöttää, kun muisteleekin noita sekavia aikoja. Toisaalta ymmärrän hyvin käyttäytymismalliani ja halua kokeilla asioita, tosin tälläkin kertaa piti sitten vetää oikein kantapään kautta. Noh, ainakaan ei tarvitse kolmen kympin paremmalla puolella enää baareja samaan malliin koluta. 🙂

No mites sitten tänä päivänä? Suhteeni alkoholiin on aika paljonkin normalisoitunut ja käyn ulkona pari kertaa kuussa, välillä useammin ja toisinaan harvemmin. En käy ulkona ellei ole jotain erityistä. Siihen siis vaaditaan vähintäänkin tyttöjenilta, synttärit, joku tilaisuus tms. Ulkona käymisellä tarkoitan siis sosialisointia johon kuuluu osana myös alkoholi. Usein päätän etukäteen jo aijonko juoda alkoholia enemmän vai lähdenkö baariin ollenkaan. Jos menen baariin en todellakaan mene sinne ilman alkoholin nauttimista. Kuulostaa ehkä oudolle mutta mielestäni baarit ovat ehkä pahin paikka pyöriä ilman, että on yhtään humalassa. Jengi tönii, ihmiset jauhaa samoja juttuja, saat bisset mekolle jne. Koettu on usein ja todettu, että ei kiitos. Olen muuten myös niitä ihmisiä, jotka eivät tissuttele, en käy juuri koskaan lasillisella tai nauti alkoholia yksin kotona. Miehenikään kanssa ei nautita koskaan alkoa ns. huvikseen ellei olla lähdössä jonnekin jatkamaan iltaa.

Moni teistä varmaan miettii, että kuinka voin käyttää alkoholia useammankin kerran kuussa vaikka treenaan ja puhun täällä terveellisistä elämäntavoista. Siinäpäs sitä ristiriitaa onkin kerrakseen. Toisaalta rakastan freesiä oloa, terveellistä ruokaa, salin jälkeistä hyvää oloa mutta sitten toisaalta pidän myös sosialisoinnista, erilaisista tilaisuuksista ja hauskanpidostakin. Näihin juttuihin liittyy usein baarit ja alkoholin nauttiminen viikonloppuisin. Täytyy sanoa, että nykyäänhän krapulat tulevat yli viidestä alkoholiannoksesta ja ne ovat huomattavasti pahempia kuin nuorempana. Nehän sitten taas vaikuttavat siihen kuinka saa kropan jälleen treenimoodiin kiinni, kompromissien tekoa. 

Välillä mietin elämää ja sen lyhyyttä. Elämästä nauttimiseen voi olla hyvinkin monia tapoja mutta itse koen, että tällä mustavalkoisella ajattelutavalla tämä nykyinen elämäntyyli ”Lähden ulos jos huvittaa ja nautin alkoholia jos huvittaa” pitää sen tietyn osan elämästäni tasapainossa. Urheilen kuitenkin paljon, vietän paljon myös viikonloppuja ihan rauhallisissa merkeissä, välillä on kausia, että käyn ulkona todella harvoin jne. En halua siis elää liian kurinalaisesti ja kieltää itseltäni asioita joita haluan kuitenkin vielä tehdä. Voi olla, että viiden vuoden päästä itseäni ei kiinnosta ulkona käyminen tai alkoholi tippaakaan. Ja sitten se on niin. Mielestäni elämässä on todella tärkeää nauttia hetkestä ja varsinkin vielä, kun jaksaa ja on energiaa niin pitää tehdä asioita. Kokoajan sitä huomaa, että monikaan juttu mikä on kiinnostanut parikymppisenä ei kiinnosta enää samalla tavoin, ajatusmaailma ja mielenkiinnonkohteet muuttuvat jatkuvasti aikuisemmiksi.