Uusi tukka + kuulumisia

Oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Blogissa on ollut tällä viikolla hieman tavallista hiljaisempaa johtuen muista töistäni ja niiden määrästä. Ei ole liioin ollut aikaa blogille – tai oikeastaan olen priorisoinut muut hommat tärkeämmiksi, ja siinä rinnalla halunnut viettää myös vapaa-aikaa. Aikaisemmin podin tällaisesta jäätävän huonoa omaatuntoa ja tingin jopa yöunista, jotta sain blogiin päivittäin sisältöä. Näin jälkikäteen mietittynä meininki oli paikoitellen aika sairasta, joten onneksi nykyään osaan suhtautua tähän kaikkeen rennommin. Vuoden 2020 tavoite onkin vetää töiden tekemiseen riittävät rajat ja erottaa vapaa-aika entistä paremmin työnteosta. Tämä ei tapahdu sormia napsauttamalla, mutta olen oppinut ottamaan huomattavasti iisimmin, ja ennen kaikkea priorisoimaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Yksi asia, josta haluan tänään kirjoittaa, on uudistuminen. Olen nimittäin jo viime vuoden lopusta lähtien huomannut kaipaavani jonkinlaista puhdistusta ja uudelleenjärjestelyä elämääni. Tätä olen tehnyt töiden, ihmissuhteiden, vapaa-ajan, kodin sisustuksen ja jopa ulkonäön saralla. Erityisesti kaksi viimeisintä ovat olleen viime viikkoina agendalla, eli koti on mennyt osittain uuteen uskoon (ihan jo järjestystä vaihtamalla saa muuten paljon aikaan) ja samoin muuten ulkonäkö! Minua Instagramissa seuraavat saattoivat huomata, että leikkasin eilen otsatukan, josta olen haaveillut salaa jo pitkään. Myös pituudet kevenivät huomattavasti, sillä ne pätkittiin ja kerrostettiin, joka piristää ilmettä mukavasti. Hiukseni ovat olleet pitkään hyvin raskaat, joten tämä kevyempi ilme paitsi tuntuu, myös näyttää omaan silmään hyvin raikkaalta! Lisäksi ripsienpidennyksistä luovuin jo tammikuussa ainakin joksikin aikaa ja vaatekaappia olen tyhjentänyt kaikesta sellaisesta, joka kyllästyttää. En tiedä johtuuko tämä uudistumisen tarve keväästä, uudesta vuosikymmenestä, iästäni, vai yksinkertaisesti siitä, että nyt on jonkinlainen murrosvaihe elämässä? Olen ladannut vuoteen 2020 paljon paukkuja ja tavoitteena on kyetä vuoden lopussa toteamaan, kuinka tämä kyseinen vuosi on ollut vuoteni. Näinhän tietysti jokaisen vuoden alussa aina ajatellaan, mutta nyt olen tosissani. Aion nimittäin tehdä kaikkeni, jotta tänä vuonna tapahtuu paljon hyviä asioita. Toivottavasti affirmaatio toimii… 😉

Tätä uudistumisen tarvetta on selkeästi havaittavissa myös ympärilläni, mikä on varmasti motivoinut myös itseä! Huomaan, että uudistumisen ilmapiiri lisää rohkeutta uudistua ja jollain tapaa myös motivoi. Tykkäänkin siitä meiningistä, joka lähipiirissäni nyt vallitsee, sillä sen avulla päästään elämässä eteenpäin ja ennen kaikkea saavutetaan hyvinvointi, joka on monesti radikaaleja valintoja. Itselleni yksi tärkein asia elämässä, on olla onnellinen arjen tasolla. En halua elää lomille tai viikonlopuille, vaan kyetä nauttimaan jokaisesta päivästä ja tähän pyrin kaikilla valinnoillani. Pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan myös sille, että arki on jälleen viime vuoden lopun raskaan vaiheen jälkeen kivaa ja inspiroivaa. Olen päässyt tekemään mielenkiintoisia projekteja ja niiden kautta saanut uutta intoa omaan tekemiseen. Eipä ole siis tuulesta temmattua, kuinka onnistumiset kasvattavat omaa inspiraatiota ja piristävät!

Jos takaisin maanpinnalle ja arkisiin juttuihin, tällä viikolla tulivat myyntiin Flow-lippujen kaikki päivät, joten pe-la liput lähtevät jälleen ostoskoriin. Viime vuoden Flow oli minulle ensimmäinen, mutta kokemuksena sen verran huikea, että sinne on päästävä uudestaan! Tänä vuonna odotan erityisesti Koffeeta, Mabelia, Gettomasaa, Jesse Markinia ja Bon Iveria. Tällä ikää en ole enää mikään suuri festarihirmu, mutta Flow on helppo, sillä pääset yöksi kotiin ja tapahtuma on vieläpä suhteellisen lähellä. Tällä viikolla olen viimein päässyt myös kunnolla treenien makuun, eli salilla on tullut käytyä huolella ja treenit kulkeneet erinomaisesti. Kuluneella viikolla olen myös juossut 5 km lenkkejä juoksumatolla, joka on keventänyt oloa mukavasti. Huomaan, ettei minulle riitä pelkkä salitreeni, vaan kaipaan siihen rinnalle aerobista, jotta olo on optimaalinen. Pidän parhaillaan treenipäiväkirjaa, jonka jaan kanssanne muutaman viikon kuluttua, kun treenit ovat kirjattuna.

Muutoin tänne ei kuulu sen erikoisempaa kuin sitä tyypillistä ”ihan hyvää”. Viikonloppuna ajattelin nähdä ystäviä, treenata viikon treenit pakettiin ja huomenna teen vielä jonkin verran töitä, sillä tänään vietin päivän siskoni kanssa. Niin ja viikon Salkkarit – ne pitää ehdottomasti katsoa! Uusin sarja, johon olen koukussa, on Rantabaari. En tajua, miten sarja on mennyt itseltäni aikaisemmin vallan ohi ja vasta nyt olen sen löytänyt…

Eipä muuta kuin ihanaa viikonlopun alkua!

PS. Kuunnelkaa Antti Tuiskun uusin levy! On muuten aika mielenkiintoinen (ja mieletön) kannanotto… Ja saipa levy minut itkemään ”Häitä ja hautajaisii” -kappaleen kohdalla. Biisit ovat aina tulkinnanvaraisia, mutta tässä kipaleessa on niin paljon sellaista, johon samaistun ja siksi se kosketti syvästi.

Puheenaiheet Hyvä olo Ajattelin tänään Höpsöä

Anteeksianto on usein vaikeaa, mutta se vapauttaa

Keskiviikon kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne ajatuksia anteeksiannosta ja sen vaikutuksista ihmismieleen. Nimittäin yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen elämässä sisäistänyt, on se, ettei viha, katkeruus tai kaunan kantaminen hyödytä meitä koskaan millään tavalla. Impulsiivisena ihmisenä olen hyvin tunteikas ja koen tunteet vahvasti – myös ne negatiiviset. Jos minua loukataan, satutetaan tai luottamus petetään, tulen aina hyvin surulliseksi siitä. Edelleen yksi huonoimmista piirteistäni on tietynlainen ehdottomuus ja kovuus. Olen joidenkin asioiden suhteen niin ehdoton, etten aina salli virheiden tekemistä itselle saatikka muille. Pohjaan tämän arvoihini, eli odotan muilta ja itseltäni tietynlaista käytöstä, joista ehkä tärkeimpänä rehellisyys. Haluan kyetä luottamaan ihmisiin ja olla heidän luottamuksensa arvoinen.

Anteeksianto On my way

Seikka, jonka olen matkan varrella oppinut, on että ihmiset tekevät virheitä – niin minä ja muut. Koskaan ei kannata perustaa elämäänsä muiden varaan tai odottaa muiden käyttäytyvän, kuten itse haluaisi. Ihmiset näkevät maailman aina omasta perspektiivistä ja se mikä on minulle ok, ei ole aina sitä toiselle. Toki lähtökohtaisesti odotan, että esimerkiksi parhaat ystäväni ovat luottamuksen arvoisia ja jos he sen pettävät, en pysty suhtautumaan ystävyyteen enää samalla tavalla. Jotain menee rikki, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö voisi silti mahdollisesti antaa anteeksi tai jatkaa elämää ilman raskasta katkeroitumista. Tiedän nimittäin katkeruudesta jonkin verran ja se vasta onkin äärimmäisen raskas taakka kannettavaksi! Katkeruus vaikuttaa ihmisessä niin monin tavoin ja syö sisältäpäin elämäniloa. Uskon myös siihen, että juuri viha, katkeruus ja muut negatiiviset tunteet, joita ei käsitellä, johtaa pitkällä tähtäimellä mielen sairastumiseen ja masennukseen.

Anteeksianto onkin yksi tärkeimmistä taidoista elämässä. Se ei ole aina helppoa, mutta mikäli siihen kykenee, vapauttaa se omaa energiaa parempaan käyttöön. On niin turhaa keskittyä elämässä vihaamaan asioita tai ihmisiä, jos energiansa voi fokusoida hyvään – johonkin sellaiseen, joka vie meitä eteenpäin! Kuten mainitsin, aina tämä ei todellakaan ole helppoa, mikäli tulee esimerkiksi petetyksi tai toinen tekee meille jotain sellaista, jota emme koe pystyvämme antamaan anteeksi. Myös itse saatamme loukata meille rakasta ihmistä, jonka seurauksena katkeroitua itseä ja elämää kohtaan. Tämä on muuten mielenkiintoinen aspekti, sillä monesti ne, joilla on paha olla itsensä kanssa, purkavat pahoinvointia ympäristöön. Monesti on kyse myös siitä, ettei kyetä antamaan anteeksi, vaikka miten haluttaisiin. On nimittäin aivan eri sanoa antavansa anteeksi kuin tehdä se aidosti ja kokonaisvaltaisesti. Toisinaan anteeksianto onkin vuosien prosessi – taistelu itsensä kanssa, mutta siinä kohtaa, kun tajuaa olevansa vapaa, on tunne mieletön!

Viime vuosina olen miettinyt myös sitä, miten paljon olen valmis antamaan anteeksi? Kun aikaisemmin ajattelin, etten voisi ikinä antaa esimerkiksi pettämistä anteeksi (en itselle enkä toiselle), nykyään en ole enää niin ehdoton. Aika kauhea sanoa näin, mutta elämä on pitkä ja siihen mahtuu lukuisia kohtaamisia. Parisuhteessa on aina erilaisia vaiheita ja joskus nyt vaan voi käydä köpelösti. Toisaalta en kyllä tiedä, miten tuollaisen tapahtuman jälkeen käy? Jääkö se kalvamaan ja pääsisikö siitä koskaan ylitse? En kuitenkaan enää halua nähdä asioita niin mustavalkoisesti ja teenkin jatkuvasti töitä sen suhteen, että ymmärrän paremmin niin itseä kuin muita ja ihmisten erehtyväisyyttä. Harva asia, kun tapahtuu tyhjästä, vaan taustalla on aina jotain. Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi oikeus vaatia ihmissuhteilta asioita, jotka koemme tärkeiksi. Juuri tämän vuoksi itsensä kannattaa ympäröidä tyypeillä, jotka lähtökohtaisesti jakavat samaa arvomaailmaa. Kun arvot ovat yhteiset, todennäköisyys tulla satutetuksi on huomattavasti pienempi kuin ihmisten kanssa, jotka ajattelevat kanssamme päinvastaisella tavalla.

Vaikka elämässä tulee välillä eteen vaikeita tilanteita, näen silti, että anteeksianto kannattaa aina. Mikäli siihen ei ajatuksen tasolla nyt pysty, kannattaa tuohon silti pyrkiä – pikkuhiljaa, itselleen aikaa antaen. Välttämättä ei tarvitse jatkaa meitä pettäneen ihmisen kanssa taivalta eteenpäin, mutta ainakin tehdä töitä itsensä kanssa sen eteen, ettei katkeroidu. On helpompaa elää elämää hymyillen, kun rakastaa vihaamiseen sijaan.

**

”Forgiveness liberates the soul. It removes fear. That is why it is such a powerful weapon.”

–Nelson Mandela

Suhteet Mieli Ajattelin tänään Syvällistä