Naisten juttuja

Tämä postaus on pelkästään naisille, joten miehet älkää ehkä vaivautuko. 😉 Kirjoitin viime syksynä e- pillereistä ja pohdintaa niiden käytöstä omien kokemuksieni perusteella (postauksen voit lukea täältä). Jottei jokaisen tarvitse lukea vanhaa tekstiä uudestaan, pohjustan tätä hieman. Eli tilanne oli tosiaan se, että olin jo pidemmän aikaa kärsinyt iän myötä pahenevista pms- oireista. Näistä suurimpana pinnalla oli kiukkuisuus, mielialojen vaihtelut, itkeskely jne. Mielialani olivat välillä useamman päivän todella sekaisin ja saatoin itkeä ihan kaikesta. Tuttua? Kyseistä merkkiä olin syönyt jo kuuden vuoden ajan, joten yhtäkkinen pillerimerkin vaihdos toiseen tai muuhun ehkäisytapaan tuntui kyllä aika pelottavalle. Resepti oli muutenkin lopussa, joten varasin ajan gynelle ja sitä kautta sitten lähdettiin miettimään muita vaihtehtoja. 

Minulle suositeltiin erästä hyvinkin paljon esillä ollutta merkkiä, joka on aiheuttanut aika paljon mm. veritulppia. Ihmettelin tätä ja kyselin miksi hän tätä suosittelee, kuulemma maailman suosituin e- pillerimerkki ja tämän vuoksi juurikin tilastot sitten ovat niin korkealla veritulppien osalta. Jos en kuulu riskiryhmään niin pelkoa ei ole. Okei, myönnyin siis tähän kokeiluun ja täytyy sanoa, että not good. Kärsin päänsärystä todella monena päivänä viikossa, välillä tuli ikäänkuin sellaisia pistoksia sääreen ja mielialat olivat triplaten sekaisin. Kroppahan saattaa mennä sekaisin merkkiä vaihdettaessa mutta, että näin paljon. En suostunut jatkamaan tätä kokeilua kuukautta pidempään ja päänsärky oli kuulemma niin hälyyttävä merkki, että sainkin äkkiä uutta nappia kehiin.

No sitten minulle määrättiin vähemmän pahamaineiset minipillerit ja sillä tiellä olen edelleen. Minithän ovat miedompia, ne sisältävät keltarauhashormonia ja ainakaan näissä minun syömissäni ei ole estrogeeniä laisinkaan. Alkuun pelkäsin todella paljon miten sekaisin kroppani nyt meneekään mutta voisin melkein sanoa, että paras pilleri tähän astisista. Sopivat siis kropalleni ihan täydellisesti, itkukohtaukset ovat poissa (jäljellä enää ne naiseuteen kuuluvat ;)), ei ole menkkoja (eikä edes tiputtelua), ei päänsärkyjä tai masentunutta mieltä. Monet varoittelivat kuinka iho saattaa puhjeta kukkaan mutta oma ihoni on melkeinpä vaan tullut kuivemmaksi ja finneistä ei ole tietoakaan. Eli eipä oikeastaan mitään sivuoireita, tai ainakaan en osaa yhdistää mitään näihin nappeihin. 

On olemassa kuitenkin yksi seikka joka on mieltäni viime aikoina hieman vaivannut, nimittäin näiden pillereiden ehkäisyteho. Tyttöystäväni varoittelivat juuri viikonloppuna minua siitä kuinka epävarmat nuo ovat ja vieläpä, koska menkkoja ei tule et voi edes tietää mahdollisesta raskaudesta ajoissa… Aika kamalaa. Ei tokikaan sellaisille naisille, joille tämä raskaus on mahdollisesti toivottu tai jotka menevät fiiliksellä ”tulkoon jos on tullakseen”. Seurustelen kyllä ihmisen kanssa, jonka kanssa joskus lapsia haluaisin mutta en vielä. Ehdottomastikaan en. En ole millään tasoa valmis äidiksi ja tällä hetkellä se lapsen saaminen tuntuisi vielä ikäänkuin ”elämän loppumiselta”. Moni ystäväpiirissäni on tällä hetkellä raskaana ja osalla on jo lapsia. Ovathan lapset ihania mutta en halua itselleni vielä sitä vaipparulianssia, ei millään pahalla ketään kohtaan jokaiselle, kun on se oma aikansa.

Se miksi täällä nyt avaudun näinkin henkilökohtaisesta asiasta on mielenkiinto muiden kokemuksia kohtaan. Paljon tulikin kommentteja viime postaukseen ja siellä oli moni rohkea pillerit kokonaan lopettanutkin. Itse voisin sitäkin kyllä harkita jos tilalle löytyisi joku muu yhtä helppo vaihtoehto. Gynellä käynti sai kuitenkin muut ehkäisytavat tuntumaan kauhean vaivalloisille ja hankalille. Ainut mitä jäin miettimään on kierukka, tosin senkin asennusprosessi sun muu ei kuulostanut ihan hirveän houkuttelevalle… 

Löytyykö täältä monia minipillereiden käyttäjiä? Ovatko minit toimineet teillä pidemmän päälle hyvänä ehkäisykeinona? 

Pizzapäivä

Muhun iski tänään ihan auttamaton pizzan himo, erikoista. Ja koska ei olla vielä viikonlopussa, päätin tehdä hieman keveämmän pohjan pizzalle, eli tuon jo aikaisemminkin monta monituista kertaa väsäämäni kananmunapohjan. Koitin ulkomuistista muistella miten pizzan resepti menee vaikka olisihan se löytynyt täältä blogistakin alta aika yksikön… Viisi kananmunaa blenderiin ja sekaisin. Oooops, viisi kananmunanvalkuaista ja ne sekaisin, kun seos on vaahtomainen siihen voidaan lisätä keltuaiset. Meni siis hieman mönkään mutta eipäs tuo ainakaan pohjassa tuntunut millään tapaa. Vaahdotuksen jälkeen seos pellille ja uuniin noin 10 minuutiksi 200 asteessa. 

Pohjan ollessa uunissa aloin väsäämään täytteita, jauhelihan ruskistaminen, paprikan pilkkominen jne. Olen muuten löytänyt yhden uuden maustesuosikin jota isken melkein joka mestaan! Basilika, ihan paras niin kana  kuin jauheliharuokiin. 
Sitä siis upposi tälläkin kertaa aika suurehko määrä tuohon jauhelihaan ja vielä pizzan päällekin. 🙂
Kun pohja on ollut sen kymmenisen minuuttia ja näyttää hieman ruskehtavalle, sekä on kiinteä voidaan alkaa laittamaan täytteitä. Hieman tomaattimurskaa pohjalle ja sitten vaan kaikki muu siihen päälle nätisti. Ja älkää kysykö noista salaattijuustoista mitään, kyllä ne sopivat ja mielestäni ovat parempia jopa kuin feta! 😉 
Ja lopuksi vielä juustoraaste, miehen puolelle tuplamäärät tietenkin. 🙂 Täytteiden jälkeen pizza isketään jälleen uuniin noin vartiksi mutta tämäkin hieman riippuu uunista, joten kannattaa seurailla. Itse en perusta yleensä näihin aikoihin vaan seuraan silmämääräisesti, melkeimpä parempi tapa kuin orjallinen kellon kyttäys.
Ja tuli muuten ihan super hyvää! Pohja oli melkeinpä parempi vaikka koko setti vaahdotettiinkin samalla kertaa. 
Tätäkinhän voi keventää vielä huomattavasti valitsemalla vähärasvaisemmat täytteet ja juustot sun muut. 
Itse en vaan jaksa hifistellä kaikessa, tuo rasvainen salaattijuustokin on vaan niin super hyvää. 🙂


Onko kenelläkään muulla ollut tänään pizzapäivää? 😉