Ajattelin kirjoitella tänään aika randomisti aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin. Olen nimittäin huomannut, kuinka monet ovat kameran edessä vaikeina, eivätkä oikein tiedä, miten poseerata. Joko liikutaan hermostuneesti aivan liikaa tai ei kyetä löytämään asentoja, jotka olisivat luontevia. Vaikka melkein kaikki, joita kuvaan, ovat minulle tuttuja ystäviäni tai blogikollegoita, silti joidenkin kohdalla aistin hermostuneisuuden ja sen, ettei kuvattavana oleminen ole mieluisaa. Eikä siis sillä, en sano olevani itsekään mikään poseeraamisen ammattilainen, mutta sen voin myöntää, etten jännitä kameraa yhtään tai koe edes uusien kuvaajien edessä oloani kiusalliseksi. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan kaikki on harjoituksen tulosta!

Kymmenessä vuodessa on tosiaan oppinut aika paljon ja etenkin viime vuosina, kun olen kuvannut kollegoiden kanssa enemmänkin, olen joutunut harjoittelemaan sitä, mikä näyttää kuvissa hyvältä ja mikä ei. Mikäli ei ole paljon kuvattavana, ei esimerkiksi välttämättä tule ajatelleeksi, miten samat asennot, jotka toimivat luonnossa, eivät näytä välttämättä valokuvassa hyvältä ja asut, jotka ovat upeita peilistä katsottuna, saattavat näyttää kuvissa täysin päinvastaiselta! Myös meikillä on merkitystä, eli sama meikki, joka on arjessa täydellinen, ei välttämättä näytä kuvissa miltään, jos valo ei ole sille otollinen. En tokikaan suosittele ketään miettimään liiaksi habitustaan kameran linssin läpi, mutta myönnetään, itse sitä jonkin verran teen etenkin päivinä, kun tiedän olevani kuvattavana.

Toisaalta vaikka kameran edessä osaisi olla luontevasti, ei se todellakaan tarkoita 100 % onnistuneita kuvia. Paljon on niitä ruutuja, joissa on silmät kiinni, asennon vaihto käynnissä tai muuten vaan epäedullinen ilme. Nykyään pyrin kuitenkin siihen, ettei kuvaamiseen menisi kauaa aikaa ja siksi olen opetellut tiettyjä kikkoja, joiden avulla 20 ruudusta onnistuu edes 10 ruutua! On varmasti myös maneereja, joita toistan, mutta toisaalta näin on meistä useammalla! Jokaisella meistä on oma tapa poseerata ja mielestäni on hauskaa, ettei nykyään kuvien tarvitse olla niin täydellisiä. Monesti parhaita ovat ne, jotka olisin aikoinaan laittanut suoraan roskakoriin, mutta nykyään juuri se hieman epätäydellinen kuva saattaa päätyä julkaisuun. Myös makumieltymykset kuvien suhteen ovat yksilölliset, eli toiset tykkäävät pirteästä, valoisasta meiningistä, kun taas toisia viehättää melankolia. Itsehän lukeudun jälkimmäiseen ja rakastan kuvissa surumielisyyttä ja haikeutta, jota toteutan osassa kuviani.

Tänään jakamani vinkit ovat etenkin teille, jotka ette koe onnistuvanne kuvissa. Nämä eivät ole sellaisia vinkkejä, joita on pakko noudattaa onnistuakseen, mutta niistä voi olla apua. Kuten sanoin, nykyään epätäydellisyys on uusi musta, eli mitään kohta kertomaani ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti ja parasta onkin, jos kameran edessä uskaltaa revitellä! Moni ei kuitenkaan uskalla ja jo ihan perinteinen poseeraus saattaa olla kiusallista. Siispä toivottavasti näistä on jotain hyötyä ja saatte napattua jokusen vinkin talteen seuraavaa sessiota varten!

Löydä sinulle luontevat asennot ja ilmeet

Asentoja ja ilmeitä on helppo harjoitella peilin edessä tai yksinkertaisesti hakeutumalla kuvattavaksi. Kun näkee omat asennot kuvien kautta, oppii pikkuhiljaa sen, mikä toimii ja mikä ei. Vinkkini asentoihin ovat seuraavat:

• Seiso ryhdikkäästi ja aseta toinen jalka eteen. Paino asettuu tällöin automaattisesti jommallekummalle jalalle.
• Välttele suorana seisomista niin, että jalat ja kädet ovat kuin tulitikut, ellet sitten erikseen hae nukkemaista efektiä.
• Vaihtele asentoa, mutta kuitenkin sen verran hitaasti, että kuvaaja pysyy mukana. Liian nopea liike saa kuvat herkästi tärähtämään ja tekee sen, että joukossa on monta epäonnistunutta ruutua.
• Tee käsillä jotain, laita ne esimerkiksi taskuihin tai vyötärölle, koske hiuksia, kasvoja tai nosta toinen käsi pään taakse jne.
• Mikäli kasvosi edestä päin kuvattuna eivät miellytä, katso sivuille, alas tai katso kameraan, mutta nosta leukaa kevyesti ja kallista päätä sivulle (tämä toimii yleensä aina, eikä muuten tule kaksoisleukaa!).
• Jos haluat kuviin liikettä, kävele hitaasti muutaman askeleen verran tai liiku muutoin sinulle luontevalla tavalla.

Myös ilmeitä voi harjoitella ja niiden suhteen ohessa muutama vinkki:

• Vakavassa ilmeessä avaa suuta kevyesti sen sijaan, että pitää huulet tiukasti yhdessä (tämä unohtuu itseltäni edelleen usein!).
• Hymyillessä puolestaan kannattaa hakea luontevaa hymyä tai jos se ei tunnu hyvältä, voit kokeilla ns. puolihymyä, joka on monelle helpompi kameran edessä.
• Katse on valokuvissa tärkeässä roolissa, joten mikäli haluat kuvista iloisia, hymyile silmillä ja jos taas vakavia, ole vakava ja katso silmillä kameraan siristäen niitä hieman.
• Harjoittele ilmeitä peilin edessä ja löydä sitä kautta näköisesi!

Mieti, mitä haluat kuvillasi viestiä ja rentoudu

Tärkeintä on mielestäni se, mitä kuvien kautta halutaan viestiä! Jos kuvataan valokuvaa CV:seen, haetaan usein täysin erilaista fiilistä kuin omaan Instagramiin kuvattaessa. Kuvien viestiä kannattaa miettiä sen kautta, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mitkä asiat ovat itselle kuvissa tärkeitä. Uskon, että silloin kun oma visio on selvillä, on kuvattavana oleminen helpompaa! Myös rentoutuminen kuvissa on äärettömän tärkeää, jotta lopputulos ei ole jäykkä ja jännittynyt. Tähän hyvä tapa voi olla positiivisten asioiden ajattelu ja hymyileminen. Älä mieti liikaa miltä näytät vaan keskity olemaan hetkessä.

Pyydä kuvaajaa huomioimaan kuvauskulmat

Yksi tärkeimmistä asioista kuvattaessa on se, mistä kulmasta henkilöä kuvataan. Mikäli olet ihan hukassa sen suhteen, mikä olisi hyvä kuvakulma, ota screenshotteja Instagramissa niistä kuvista, jotka näyttävät mielestäsi hyvältä ja näytä nämä henkilölle, joka ottaa sinusta kuvia. Itsehän neuvon aina toista sen suhteen, mistä kulmasta haluan kuvat, vaikka muuten annan täysin vapaat kädet. Tykkään enemmän siitä, kun toinen saa toimia vapaasti sen sijaan, että koko ajan neuvon tai ohjeistan. Monesti rennolla otteella syntyy myös ne parhaimmat kuvat!

Jos itse kuvauskulmiin muutama vinkki, niin kokovartalokuvat aina alhaalta ylöspäin ja kuvassa alas vähemmän tilaa kuin ylös. Lähemmissä kuvissa taas reisiä mukaan kuviin, jotta ne eivät katkea hassusti kylkiluiden kohdalta. Kun istutaan, saattaa toimia sekä henkilön tasolta, että ylhäältä päin kuvatut kuvat. Tämä on pitkälti makuasia, joten kannattaa kokeilla molempia tyylejä ja leikitellä.

Asulla ja meikillä on väliä

Meikin ja asun merkitys on ilmeinen, kuten alussa mainitsin. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että pitäisi olla kuvissa eri näköinen kuin muuten, mutta erityisesti kylmä ja kova valo syö meikkiä, jonka vuoksi kuviin voi lisätä meikkiä hieman enemmän kuin normaalisti. Hyvänä vinkkinä huulten rajaaminen, huulipuna ja kulmat skarpeiksi.

Asu puolestaan kannattaa valikoida sen mukaan, mitä haluaa tyylillään viestiä ja missä olo on luontevin. Jos tyylisi on musta ja pidät ylisuurista mekoista, silloin olet kuvissa niillä! Eli itseään ei tarvitse todellakaan muuttaa, mutta JOS et tykkää lopputuloksesta kameran ruudulla, mieti asua uudemman kerran ja korosta siinä kohtia, joista itsessäsi pidät. On vaan karu totuus, etteivät kaikki vaatteiden leikkaukset toimi kuvissa ja monesti itse huomaan, miten joku kokonaisuus on ihana tosielämässä, mutta kuvassa se näyttää vähän hassulta… Esimerkiksi hameen katkeaminen keskeltä säärtä saattaa toimia tosielämässä, mutta kuvissa näyttää oudolta.

Kuvat oikeassa valossa ja lokaatiossa!

Ehkä tärkein vinkki onnistuneisiin kuviin ja kuvattavana olemiseen, on oikeanlainen kuvausvalo. Mikäli sinusta tuntuu, ettet onnistu kuvissa tai näytät niissä kamalalta, on usein kyse valosta, joka korostaa silmäpusseja tai luo kasvoihin merkittävät varjot. Vastavalo on paha, samoin suora auringonpaiste tai keinovalo. Parasta kuvausaikaa on joko nouseva tai laskeva auringonvalo ja lokaatio, jossa tilaa valolle on suhteellisen paljon. Ylipäänsä lokaatiolla on suuri merkitys ja se kannattaakin valita sen mukaan, mitä kuvilta hakee. Valkoinen tausta voi kuulostaa parhaalta mahdolliselta valon kannalta, mutta mielestäni se on usein pahin mahdollinen! Värit toimivat, jos haet pirteää ilmettä – jos taas synkempää, hakeudu raffimpiin paikkoihin. Kaikki on jälleen kerran kiinni siitä, mitä sinä haluat ja millaisia kuvia haluat.

Vielä loppuun haluan kuitenkin korostaa, etten itsekään aina onnistu kuvissa ja minulla on päiviä, joina kuvatut ruudut haluaisin tuhota muistikortilta! Tämä vaihtelee niin äärettömän paljon sen mukaan, mikä on oma fiilis kuvista ja millainen valo kuvaushetkellä on ollut. Huonossa valossa kuvatut kuvat ovat usein huonoja, eikä niitä pelasta edes jälkikäsittely. Eli vaikka valokuvattavana osaisi olla luontevasti, eivät kuvat siltikään aina onnistu. Ja onhan tämä koko homma kiinni paljon myös siitä, tykkääkö kuvattavana olemisesta! Kaikki eivät opi siitä ikinä pitämään, vaikka miten harjoittelisivat. Uskon kuitenkin kaikessa tekemisessä siihen, miten harjoitus tekee mestarin ja tämä asia on yksi niistä. Mitä enemmän olet kuvattavana tai kuvaat, sitä parempi sinusta tulee.

Lohdullista on myös se, ettei nykyään kuvattavana oleminen ei ole niin vakavaa ja jokainen meistä voi olla oman elämänsä supermalli! Jos jotain hyvää some on aikaan saanut niin ainakin sen, ettei vain malleilla ole ”oikeus” poseerata kameralle. Kaiken näköiset ja kokoiset ihmiset ovat niitä, jotka voivat näyttää upeilta kuvissa!

Millaisia fiiliksiä kuvattavana oleminen teissä herättää? Onko se hankalaa vai mieluisaa?