Oli kyseessä sitten ihmissuhde, suurempi elämänmuutos, valintatilanne tai ihan vaan tutun boksin ulkopuolelle kurkistaminen, pelkäämme usein heittäytyä. Liian moni kulkee vuodesta toiseen tiettyjen normien sisäpuolella uskaltamatta koskaan tehdä mitään, mikä ei sopisi omaan imagoon tai olisi ”tyylistäni”. Määrittelemme itsemme tietynlaisiksi ja sen pohjalta saatamme rajoittaa hyvin pitkälti omaa tapaa elää ja toimia. Pelkäämme liikaa myös sitä, mitä muut meistä ajattelevat, miltä näytämme, tuomitaanko meidät, tai nolaammeko itsemme tavalla tai toisella. Kaiken tulisi olla pitkälle harkittua, jotta se näyttäytyy meille turvallisena ja varmana. Spontaani heittäytyminen asioihin nähdään herkästi ajattelemattomuutena, toisinaan jopa tyhmyytenä. Fiksu ihminenhän harkitsee jokaisen siirron, jotta ei varmasti tekisi virheitä. Voin silti kertoa, että jokainen meistä tekee virheitä, jopa he, jotka harkitsevat kaiken tarkkaan.

Viime kuukausina asian ollessa ajankohtainen, olen miettinyt jälleen heittäytymistä ja sitä, miten tarkkaan kaikki pitää suunnitella etukäteen ennen kuin tekee päätöksiä. Tuleeko kaiken olla valmista, vai voisiko niitä sittenkin tehdä, vaikka kaikki ei ole viimeisen päälle hiottua? Miksi heittäytyminen pelottaa välillä niin paljon – etenkin suurien valintojen äärellä? Siihen, miten muutoksiin suhtautuu, vaikuttaa paljon paitsi persoona, myös opitut toimintatavat sekä elämänkokemukset. Huomaan kohdallani, että ne elämän osa-alueet, joissa en ole saanut turpaani yhtä usein, ovat niitä joiden suhteen heittäytyminen ei pelota yhtä paljon kuin asiat, joiden saralla olen paljon kompuroinut. Kun samaan aikaan olen monen asian suhteen heittäytymiskykyinen, spontaani ja rohkea, joihinkin juttuihin heittäytymistä pelkään ärsyttävän paljon.

Ihailen ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja tekevät jopa hieman hulluja päätöksiä onnellisuuden puolesta! Haluan itsekin olla tuollainen ja kuten olen elämässä muutamaan otteeseen todennut, aina tehdessäni jonkin suuremman ratkaisun, olen saanut tilalle jotain paljon parempaa. Ja oikeasti tiedän, ettei tämä ”parempi” olisi tullut eteeni ilman riskiä lähteä jostain sellaisesta, joka ei enää hyvältä tunnu. Ajattelen elämässä aika monesta asiasta niin, että aikansa kutakin. En ole ihminen, joka uskoo juurikaan lopullisuuteen tai siihen, että asiat kestävät ikuisuuden. Oli kyse sitten parisuhteesta, työstä tai vaikka asuinpaikkakunnasta, näen, että ihmisten ja elämäntilanteiden muuttuessa, muutosta tapahtuu jatkuvasti. Muutos on luontaista ja siksi mielestäni on täysin normaalia ettei asia, joka on tuntunut hyvältä pari vuotta sitten, välttämättä tunnu hyvältä enää tänään. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että tämä asia olisi ollut meille huono, vaan ennemminkin osa elämänkaarta, kasvua ja kehitystä.

Veikkaan, että pohjimmiltaan heittäytymisessä pelottaa kontrollin menetys ja se, ettei kaikki ole täysin omassa hallinnassa. Voimme joutua elämään hetken verran epävarmuudessa, joka saattaa stressata ja tuntua vastenmieliseltä. Myös aina ottaessa askeleen johonkin uuteen, on riski epäonnistua. Ainakin ikäiselläni ihmisellä lienee monien asioiden suhteen jonkinlainen pelko myös siitä, toistuuko aikaisempi negatiivinen kokemus? Huomaan tämän etenkin ihmissuhteissa, joiden suhteen olen pelokas siinä kohtaa, kun tiedän tuntevani enemmän. Totuus on kuitenkin se, ettei menneisyyden tulisi antaa vaikuttaa tulevaisuuteen. Se, että on joskus epäonnistunut jossain, ehkä valinnut omasta mielestään väärin, ei tarkoita että tulevaisuus toistaisi vanhaa kaavaa. Onkin taito kyetä unohtamaan menneet ja tehdä rohkeasti päätöksiä siitä huolimatta, että sama asia olisi menneisyydessä epäonnistunut.

Kun mietin heittäytymistä huomaan, miten paljon itsensä psyykkaaminen auttaa asiaan. Kun valaa itseensä rohkeutta ja uskoa siitä, miten minä pystyn ja voin, on olo henkisesti vahvempi. Myös se, jos ihmiset lähellä uskovat sinuun ja kannustavat tekemään valintoja hyvinvoinnin puolesta, on asia, joka vaikuttaa positiivisesti kykyyn heittäytyä. Jokainen on vastuussa omasta elämästä, mutta tavallaan tieto siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka tukevat sinua, oli lopputulema mikä tahansa, voimaannuttaa. Siispä ainakin minä toivon, että vuonna 2020 kykenen heittäytymään mahdollisimman monen asian suhteen rohkeasti ja sen asetankin itselle yhdeksi tavoitteeksi. Tässä kohtaa elämää on turha jossitella, pelätä tai miettiä liian pitkään.

”Nothing lasts forever. So live it up, drink it down, laugh it off, avoid the drama, take chances & never have regrets, because at one point, everything that you did was exactly what you wanted.” –Marilyn Monroe