Terveisiä Lapista ja lomakuulumisia!

Iik, en edes muista koska viimeksi olisi vierähtänyt viikko, etten ole avannut blogin kirjoitusalustaa kuin kommentit hyväksyäkseni! Siis ihan oikeasti, tästä on vuosia ja teki muuten aika hyvää. Toki blogi päivittyi viime viikon lopulla ja vielä uudenvuoden aattona, mutta nuo postaukset olin kirjoittanut jo joulun pyhinä ja ajastanut teille julkaistavaksi. Päätin siis tietoisesti, että nyt pidän oikeasti viikon loman – loman, jolloin en tee yhtään töitä, vaan elän hetkessä ja nautin kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Olin todella tämän lomaviikon tarpeessa ja tänään avatessa kirjoitusalustaa, tuntui sille kuin mieli olisi uudistunut! Kun ennen joulua myös blogissa saattoi näkyä henkinen väsymys ja jonkinlainen ahdistus tulevaa kohtaan, nyt koen näkeväni asiat jälleen selkeämmin. Tiedän, tätä varten lomat ovat ja tämän vuoksi ihmiset pitävät lomaa! Nyt muistan itsekin sen, ettei työ ole ikinä niin tärkeää, etteikö siitä voisi viikkoa hengähtää.

Olin tosiaan lähestulkoon kaksi viikkoa pois Helsingistä. Lähdin reissuun aatonaattona ja palasin eilen, lauantaina. Lähtiessä en tiennyt tarkkaan koska palaan, enkä oikeastaan edes välittänyt tietää. Lopulta homma meni niin, että vietin useamman päivän Himangalla Keski-Pohjanmaalla ja loput ajasta sitten Levillä ystävien kanssa mökillä. Levillä vierähti siis kokonainen viikko ja tuohon viikkoon mahtui äärettömän paljon ihania juttuja! Puhuttiinkin mökkiporukan kanssa siitä, miten hyvä yhteishenki meillä on ja kuinka hauska reissu kokonaisuudessaan oli. Vaikka ihmiset tulevat ympäri Suomen erilaisista elämäntilanteista ja ikähaitari on noin 20-85-vuotta, silti meillä bondaa äärettömän hyvin! Itsehän rakastan sitä, että ympärillä on kirjo erilaisia ihmisiä, jotka ovat yhdessä hetkessä täysin samalla viivalla statuksesta tai iästä riippumatta. Vaikka kaikki onkin erilaista arjessa, rakastan elää välillä pienessä kuplassa, jossa todellisuus sekoittuu johonkin epätodelliseen. Lieneekö sitten tunteikasta elämää rakastavan ihmisen mieltymys, tiedä häntä?

Levillä oli nyt äärimmäisen paljon lunta, jonka vuoksi tuli talviurheiltua ihan kunnolla. Hiihtoladut tulivat tutuiksi, vaikka toisaalta myös Vinkkarin afterit ja Ihkun karaoket! Mannapuuroa ja mansikkaa tuli laulettua muutamaan otteeseen, siispä reissu oli sopiva sekoitus sporttailua ja juhlaa. Revontulia en tällä kertaa nähnyt, mikä hieman harmittaa. Viime yönä ne olivat kuulemma loistaneet upean vihreinä, mutta valitettavasti olin jo etelän leveyksillä. Pakko kuitenkin myöntää, että mitä useammin Lapissa vierailen, sitä enemmän paikkaan rakastun. Sanoinkin eilen ystävilleni, että haluaisin kokea yhden talven Levillä niin, että asuisin siellä kokonaisen kauden ajan. Tiedän, ehkä hieman hullu ajatus, mutta äärimmäisen kiehtova! Voisin tehdä ihan vaan jotain tavallista duunia ja viettää hetken elämää, johon ei liittyisi sosiaalinen media niin vahvasti. Tai sitten vastaavasti liittää tuohon kauteen jotain projekteja, jotka voisin toteuttaa Leviltä käsin. Mitä vanhemmaksi tulen, huomaan kaipaavani elämääni jollain tavalla lisää askeettisuutta ja tietynlaista rentoutta. Helsingissä elämä on niin suorituskeskeistä ja siihen liittyy jatkuvaa painetta. Myös ala, jolla olen, on äärimmäisen nopeatempoinen. Maalla meininki on rennompaa – ihmiset rentoja, ystävällisiä ja heihin tutustuu helpommin. Toki samat ongelmat ovat läsnä, mihin tahansa matkustaa, mutta elämänrytmi on erilainen esimerkiksi Lapissa verrattuna hektiseen Helsinkiin. Ja toki tiedän tämän myös omakohtaisesti, sillä en ole alkuperäinen helsinkiläinen.

Siispä odotan jännityksellä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan! Jollain tavalla haluaisin, että vuosi olisi elämässäni muutosten vuosi ja nimenomaan hyvässä mielessä. Haluaisin kyetä rohkeisiin päätöksiin ja sen lisäksi antaa elämälle paljon mahdollisuuksia! En halua pelätä, vaan haluan heittäytyä – kuunnella sydäntä ja tehdä kenties jopa hieman hulluja valintoja. Tällä hetkellä fiilis on äärimmäisen hyvä ja odottava, joten olen varma, että vuodesta tulee timanttinen.

Noin muuten vielä huomisen aion rentoutua kotosalla matkalaukkua purkaen ja pyykkiä pesien, jonka jälkeen sitten kunnolla töiden pariin. Päätin myös pitää tipattoman kuukauden (ehkä jopa kaksi), joten nyt tammikuussa keskitytään sitten miettimään paremmin, mitä seuraavaksi? Lisäksi lataan salikortille aikaa ja vaihdan ruokavalion terveellisempään suuntaan. Reissussa tuli syötyä hyvin hiilihydraattipainotteisesti, joten nyt takaisin ”ruotuun”.

Toivottavasti myös sinulla on ollut ihana loma! <3 

Kommentit (2)
  1. Wilhelmiinam
    7.1.2020, 10:09

    Hassua kuinka samoja ajatuksia mulla tulee aina Lapissa. Ja sama kävi taas tänä vuonna! Jotenkin tuntui raskaalle palata sateiseen Helsinkiin ja mietin tosissani voisko sitä asua jonkun talven Levillä. Lumi ja luonto toimii mulle siellä vähän samaan tapaan kuin aurinko ja saan ihan hirmusti voimaa! Tää ikuinen syksy ei ihan samalla tavalla toimi. Mut ihanaa uutta vuotta! Ihana toi pelko tekstikin miettinyt paljon niitäkin asioita 😊ehkä pitäis mennä vaan pelkoja kohti ja olla edes miettimättä miten käy ja luottaa et kaikki menee lopulta hyvin.

    1. No sepä, sanos muuta! Täällä etelässä tämä talvi on kyllä aika surullisen ankea. 🙁 Lumesta ja Lapista saa kyllä energiaa, siellä on ihan oma tunnelmansa. <3

      ja kiitos, samoin sinulle! Jep, pelkoja kohden pitäisi kyllä enenevissä määrin mennä ja niin aion ainakin itse tänä vuonna tehdä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *