Joulu lähenee, samoin monilla myös stressi lahjoista. Mitä ostaa siskolle, äidille tai ystävälle ja miten ylipäänsä osata ostaa jotain, josta toinen aidosti pitää? Itsekin vuosia tuossa lahjojen hankintarumbassa olleena muistan elävästi, millainen stressi joululahjoista oli! En nyt tarkkaan muista, oliko vuosi 2016 sellainen, ettemme ostaneet enää kuin yhden joululahjan perheen kesken jokaiselle, tai näin sovimme. Yhdestä tuli kuitenkin lopulta kaksi tai kolme, sillä homma lähti aina kuitenkin pienesti hanskasta. Jouluna paketteja availlessa kaikki totesivat, että eikö meidän pitänyt hankkia yksi lahja kullekin, mutta tässä niitä paketteja on nyt kuitenkin useampi? Lisäksi koin, että on typerää pyytää vanhempaa hankkimaan minulle jotain, jonka voin ostaa itsekin Helsingistä. Etenkin, kun jouluun kuuluu aina matkustamista, on vähän absurdia raahata junalla viiden tunnin matka kotiin jotain, jonka olisin saanut parinkymmenen minuutin matkustusajalla keskustasta.

Kaksi viimeisintä joulua meidän perheessä onkin menty täysin lahjattomalla linjalla. Nolla tarkoittaa todella nollaa, eli emme osta toisillemme mitään ja näin on äärimmäisen hyvä. En näin aikuisena oikeastaan edes ymmärrä lahjojen hankkimista – en etenkään tässä maailmantilanteessa, kun paikat hukkuvat tavaranpaljouteen. Toisaalta en myöskään tuomitse lahjojen hankintaa, mutta haluan kyseenalaistaa niiden hankkimisen. Ja kyllä, olen silti tunteellinen ja myös romanttinen ihminen, mutta näen, ettei romantiikan ja tunteiden ei tarvitse liittyä aina materiaan, eli paras lahja, jonka voi läheiselle antaa, on aika ja läsnäolo. Ja läsnäololla tarkoitan aitoa kommunikointia ilman älypuhelinta tai muita sosiaalisen median ärsykkeitä ympärillä. Itsehän esimerkiksi koen, että aika, jonka vietän ystävieni kanssa ilman jatkuvaa puhelimella olemista, on elämässäni aina aikaa, josta jää parhaita muistoja! Se on aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta, eikä sitä useinkaan ole liikaa.

Olen kirjoittanut kuluneen vuoden aikana moneen otteeseen kiireestä ja siitä, miten kiire on usein pakokeino vaikeiden tunteiden ääreltä. Kun hukuttaa itsensä kiireeseen, ei kirjaimellisesti ole aikaa ajatella, saatikka prosessoida. Tätä näkee valitettavasti hyvin paljon ja olenhan siihen itsekin sortunut. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin ymmärtänyt sen, ettei elämän kuulun olla pelkkää suorittamista ja to do -listojen purkamista. Ihmisille ympärillä tulee antaa aikaa, eikä kommunikointi pelkkien viestien avulla korvaa aitoa kohtaamista. Välillä olen nimittäin havahtunut siihen, etten ole nähnyt jotain ystävistäni aikoihin, vaan kaikki kommunikointi on käyty viestein. Vaikka ystävyydelle ei kuulu asettaa vaateita ja sen kuuluu mielestäni sujua rennosti, omalla painolla, kyllä silti vannon kasvotusten näkemisen nimeen! Ihmisten tulisikin viettää aikaa enemmän toistensa seurassa, sillä älypuhelimen kautta käyty kommunikointi ei hoida samaa asiaa. Toisen ihmisen läsnäolossa on kummallinen voima ja ainakin minä saan aidosta ihmisten kohtaamisesta aivan eri tavalla hyvää energiaa verrattuna siihen, että jatkuvasti vaan viestitellään. Tästä syystä haastan itseni ja myös teidät vuonna 2020 näkemään läheisiä entistä enemmän!

Tekstin pääpointti on, kuinka yksi hyvä – tai oikeastaan loistava lahjaidea tähän jouluun, on antaa omaa aikaa toisille ja olla läsnä läheisilleen. Mitäpä siis, jos unohtaisimme konkreettisen lahjoista hössöttämisen ja sen sijaan keskittyisimme siihen, että olemme aidosti toisille läsnä? Mihinkään somepimentoon ei tokikaan tarvitse kadota, enkä itsekään ajatellut blogia pyhien ajaksi sulkea, mutta somen käytön vähentäminen auttaa huomattavasti keskittymään itse hetkeen ja siihen minä itseni haastan, oletko mukana?

Ostatteko te joululahjoja, vai vannotteko lahjattoman joulun nimeen?

Kuvat: Iines Aaltonen