Iso osa ikäisistäni voi varmasti myöntää käsityksensä hyvinvoinnista muuttuneen vuosien varrella. Tämä johtunee ihan puhtaasti henkisestä kasvusta, virheiden tekemisestä ja niistä oppimisesta, sekä trendeistä. Viimeisen kymmenen vuoden sisään on ollut yhtä ja toista hyvinvointiin liittyvää trendisuuntausta, jotka ovat ainakin minuun vaikuttaneet. Nuorempana olin hyvin altis kokeilemaan kaikkea uutta mielenkiintoista, joka nousi framille ja siksi täällä on mm. karpattu, syöty sokerittomasti ja rasvattomasti, treenattu pelkästään aerobista suurien lihasten pelossa, harkittu bikinifitnestä ja vielä mitä! Näin jälkikäteen ajateltuna, hyvinvoiva olo olisi löytynyt huomattavasti helpommin. Loppupeleissä hyvinvoinnissa, kun ei ole kyse mistään rakettitieteestä, eikä se vaadi äärettömiä ponnisteluja toteutuakseen. Tosin valintojen tekemistä se vaatii ja nimenomaan valintojen, jotka tuntee oikeiksi!

Nykyään katson hyvinvointia kokonaisuutena, johon kuuluu sekä henkinen, että fyysinen puoli. Mikäli voin henkisesti huonosti, en jaksa treenata ja jos olen fyysisesti heikossa kunnossa, kärsii mieli. Parikymppisenä tällaista kokonaisuutta ei tullut edes ajatelleeksi, vaan kaikki on tullut opittua kantapään kautta. Olin aikaisemmin hyvin ulkonäkökeskeinen, mitä tulee omaan vartaloon ja katsoin kuntoa pelkästään peilin kautta. Vaikka olenkin aina ollut rakenteelta hoikka, enkä kärsinyt ongelmista painon kanssa, silti minuakin vaivasi pitkään riittämättömyyden tunne omasta kehosta. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuo oli maailman typerintä, mutta silloin minulle niin todellista. Katsoin itseäni kriittisesti ja se sama katse heijasteli myös ulospäin minusta. Vanhemmiten olen muuttunut niin paljon lempeämmäksi sekä itseäni, että muita kohtaan.

Varmasti tänä päivänä parikymppiset ovat huomattavasti tiedostavampia hyvinvoinnin suhteen, sillä maailma on mennyt eteenpäin ja valloillaan on hyvinvointiin keskittynyt trendi. Enää ei erotella niin selkeästi hyviä ja huonoja tapoja treenata tai syödä, vaan kaikessa korostetaan yksilöllisyyttä. Tämä on erittäin tärkeä osa hyvinvointia ja mielestäni jokaisen tulisi löytää olotila, jossa on hyvä olla. Emme mahdu kaikki samaan muottiin – emme ulkoisesti, emmekä sisäisesti. Minä olen löytänyt oman balanssin sallivuudesta. En enää kiellä itseltäni mitään, enkä ajattele, kuinka hyvä fyysinen kunto olisi asia, joka katoaa viikossa tai edes kuukaudessa. Mainitsin jossain postauksessa taannoin myös siitä, kuinka en koe morkkiksia siitä, jos syön roskaruokaa, en ehdi treenaamaan tai juon alkoholia. Pyrin pitämään hyvän balanssin aivan kaikessa, eli treenaamaan, pitämään huolen omasta mielenterveydestä, sekä vaalimaan myös sosiaalisia suhteita ja nauttimaan elämästä. Elämästä nauttiminen ei ole minulle kurinalaista tehtävien suorittamista, vaan vapaata menemistä ja tekemistä sen suhteen, mikä tuntuu milloinkin hyvältä! Huomaan, että elämä menee myös jonkinlaisissa sykleissä, eli välillä tulee riekuttua enemmän yössä ystävien kanssa, kun taas tulee ajanjakso, joka on hyvin pitkälti treeneihin keskittynyt.

Tällä hetkellä treenaan viitisen kertaa viikossa ja pyrin pitämään tuosta syklistä kiinni. Minulla on myös treenitavoitteita, joiden kautta olen motivoinut itseäni. Henkisestä hyvinvoinnista pidän huolta käsittelemällä jatkuvasti elämässäni tapahtuvia asioita yksin tai yhdessä. Vaikka tälläkin hetkellä taustalla on tunnepuolen seikkoja, joiden suhteen huomaan olevani hieman lukossa tai jumissa, yleinen hyvinvointini on kuitenkin hyvä ja tämä on nimenomaan asia, jonka suhteen olen jatkuvasti hereillä! Vuodet ovat opettaneet sen, ettei koskaan kannata vaan posottaa eteenpäin miettimättä, vaan aina kannattaa olla valppaana. Mitä enemmän asioita kasaantuu mielen päälle ilman, että niille mitään tekee, sitä valmiimpi tuo tikittävä aikapommi on. Elämässä onkin hyvä jatkuvasti tehdä asioiden arvottamista ja priorisointia. Energiaa ei kannata keskittää turhaan ja vain asioilla, jotka ovat sinulle ja lähelläsi oleville ihmisille tärkeitä, on merkitystä. Tämän kaiken, kun olisi tiennyt silloin kymmenen vuotta sitten, olisi elämässä varmasti välttynyt monelta!

Käsitykseni hyvinvoinnista on tosiaan muuttunut oikeastaan aivan totaalisesti. En halua tuomita kenenkään muun tapaa pitää itsestä huolta ja jos se on hyvin kurinalainen elämä, sitten se on näin. Kenenkään toisen tapa toimia ei ole minulta pois, vaan tärkeintä on löytää itselleen sopiva väylä. Kun minä joskus ihailin suorittamista ja kurinalaisuutta, nykyään ymmärrän, ettei sellainen sovi ollenkaan luonteelleni. Myös yksi tärkeä hyvinvointiin vaikuttava seikka on ollut oman herkkyyden kokonaisvaltaisten vaikutuksien ymmärtäminen. Tuo herkkyys vaikuttaa oikeastaan kaikessa tekemisessä, myös treeneissä. Liian rajut treenit kohottavat kehon stressitasoja ja huomaan, että verenmaku suussa painaminen ei ole itselleni se paras mahdollinen väylä. Tavoitteita voi kyllä olla ja epämukavuusalueelle on hyvä välillä mennä, mutta olen hyväksynyt, etten ole se ”kova luu”, joka kykenee äärimmäisyyksiin tai edes lopulta haluaisi siihen kyetä. Joskus tuotakin nimittäin halusin ja ajattelin, kuinka en voi koskaan olla riittävän hyvässä kunnossa. Olinkin varmasti ylikunnossa, sillä noihin aikoihin sairastelin paljon, kroppa keräsi jatkuvasti nestettä ja olo oli yleisesti epämieluisa. En nyt tarkoita, että pitäisi mennä toiseen ääripäähän, eli harrastaa vaan kevyitä lajeja, mutta kultainen keskitie on tässäkin paras.

Aihe on itselleni omalla tavallaan ”sydämen asia”, jonka vuoksi tekstikin venyi kilometrien mittaiseksi. Haluan vielä tähän loppuun korostaa, etten todellakaan tuomitse muiden tapaa voida hyvin ja vaikka minulle jo tekstissä mainitut asiat eivät ole toimineet, ne voivat toimia sinulle. Kuten sanoin, hyvinvointi on yksilöllinen asia ja siksi meidän ei tarvitse mahtua sen suhteen samaan muottiin. Hyvinvointi ei myöskään ole kilpailu, vaan jokainen tekee hyvinvointiin tähtääviä tekoja itseään varten – tai näin minä ajattelen.

Onko muilla tapahtunut samaa, että käsitys hyvinvoinnista on muuttunut vuosien varrella melkeinpä totaalisesti? Millaisia huomioita olette tehneet?