Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin kirjoittaa hieman erilaisen postauksen, jossa pohdin suomalaisuutta ja sen merkitystä itselleni. Lukeudun nimittäin heihin, jotka ovat ylpeitä suomalaisuudestaan ja pyrin loppupeleissä aina näkemään maamme hyvät puolet! Jopa vuodenajoista olen oppinut vuosien varrella pitämään, eikä edes marraskuun pimeys muuta sitä tosiasiaa, kuinka Suomea rakastan. Toki maassamme on ongelmia, kuten missä tahansa muuallakin, mutta hyvin moni asia meillä on loppupeleissä hyvin. Ravinto on puhdasta, hanasta saa juomakelpoista vettä, meillä on upea luonto ja puhdas ilma hengitettävänä. Myös naisen asema on Suomessa laajemmalla mittapuulla erinomainen, jonka vuoksi Suomeen on hyvä myös naisena syntyä.

Muistan, miten parikymppisenä halusin pois Suomesta ja jokseenkin häpeilin suomalaisuuttani. Aikuisuuden myötä kotimaataan on oppinut arvostamaan, enkä tällä hetkellä oikeastaan haluaisi asua missään muualla. Tokikaan en sano ei sille, että voisin joskus tulevaisuudessa viettää ulkomailla pidempiä aikoja tai muuttaa pois, mikäli elämäntilanne sellaiseen veisi, mutta lähtökohtaisesti Suomessa on hyvä olla. Pidän myös suomalaisista ihmisistä, vaikka iso osa meistä hieman ujoja (ja juroja?) onkin. Jollain tapaa itseäni puhuttelee kansalaistemme rehellisyys, sitkeys, periksiantamattomuus ja aitous, joka näkyy onneksi edelleen vahvasti. Toki täällä on paljon myös vanhakantaista, suppeaa ajattelua ja rasismia, jonka toivon kuitenkin muuttuvan tulevaisuudessa. Avarakatseisuus on asia, jota suomalaisten olisi hyvä harjoitella.

Koen Suomessa asumisen myös turvalliseksi. Harvassa pääkaupungissa nimittäin uskaltaa liikkua keskellä yötä yksin naisena ilman, että tarvitsee pelätä. Ja vaikka ilmastonmuutos on globaali ongelma, silti ei suoranaisesti tarvitse jännittää luonnonkatastrofeja. Muistan, miten kesällä Indonesiassa tämän oivalsi hyvin konkreettisesti, kun joutui tilanteeseen, jossa maanjäristys ja tsunamin pelko oli siinä hetkessä todellinen. Silloin muistan vain miettineeni, kuinka haluan äkkiä kotiin! Eli kyllä, Suomi on turvallinen ja jokseenkin vielä lintukoto verrattuna moneen muuhun maahan. Koen Suomen edelleen myös hyvinvointivaltiona, vaikka terveydenhuollossa onkin ruuhkaa, eikä selkeästi ole enää itsestäänselvää, että esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin saisi nopeasti avun. Myöskään korruptio ei näy maassamme, ja poliisiin tai virkamiehiin ylipäänsä voi luottaa.

Kuten sanottu, onhan Suomessa myös ongelmia, mutta niitä on joka paikassa. Veikkaan, että usein ajatellaan, kuinka jossain muualla asiat olisi paljon paremmin, kunnes lopulta käytännössä huomataan, ettei näin ole. Ja moni asia, joka on meille arjessa itsestäänselvää, saattaa tulla konkreettiseksi vasta siinä kohtaa, kun sen menettää. Ulkomailla asuminen onkin varmasti asia, joka saa arvostamaan Suomea entistä enemmän. Itse pyrin aina puhumaan Suomesta ylpeästi ja ulkomailla reissatessa pääosin vastaukset siihen, kun kerron olevani suomalainen, ovat alkuun aina yllättyneitä, mutta positiivisella tavalla! Suomen maine maailmalla taitaakin olla aika hyvä, ainakin omien kokemuksien perusteella.

Tosin ollaanhan me sitä ”tuulipukukansaa”, joka tulee hieman jälkijunassa vähän kaikessa. Toisaalta näen esimerkiksi juuri suomalaisen muodin mielenkiintoisena ja persoonallisena! Kun naapurimaassa Ruotsissa kaikki ovat toinen toisensa kopioita, Suomessa on äärettömän mielenkiintoisia pukeutujia ja täällä voi rohkeasti verhoutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluaa. Ja siis noin muutenkin – parempi jälkijunassa kuin ei milloinkaan! 😉

Rakastan Suomessa myös mm. seuraavia asioita…

• Suomalainen järvimaisema ja sauna
• Luminen Lappi
• Suomalainen suklaa ja karkit ylipäänsä
• Helsinki – ihana kotikaupunkini!
• Suomalaiset marjat
• Monipuolinen ravinto
• Ihmiset
• Vapaus
• Vuodenajat
• Koulutus
• Rauha
• Itsenäisyys
• Sananvapaus
• Sosiaaliturva
• Suomen kesä

Oikein ihanaa Itsenäisyyspäivää, ollaanhan ylpeitä suomalaisia!

Ja tärkeimpänä – suurkiitos tästä kaikesta veteraaneille.

Kuvat: Iines Aaltonen