Kuinka usein?

Bongasin tänään sattumalta selatessani Jennin blogia hauskan haasteen, jonka päätin kopioida myös omaan blogiin. Kieltämättä tänään on juuri sellainen päivä, kun ajatus ei oikein toimi ja ideat blogin suhteen ovat vähissä. Siispä kevyt ja pinnallinen postaus luvassa, jossa paljastan, miten usein teen erilaisia arjen askareita. Iso osa asioista on hyvin käytännönläheisiä ja tosiaan aika arkisia. En kyllä tiedä kiinnostavatko ne ketään, mutta koska haasteita rakastan, tämänkin nyt toteutan! Ja jos itse haaste ei sinua innosta, kurkkaa ainakin postauksen asu, nimittäin löysin sen aivan vasta Relovesta. Rakastan denimiä ihan kaikessa muodossa ja täydellisesti istuva farkkumekko on ollut pitkään etsinnässä ajatuksen tasolla. Viimein se sitten löytyi ja ilokseni vielä kierrätettynä. Second hand shoppailu best.

KUINKA USEIN…?

Vaihdat lakanat? Aluslakanan 2-3 kertaa viikossa, tyynyliinat vähintään joka toinen ilta ja pussilakanan kerran viikossa. Olen petivaatteiden suhteen hieman neuroottinen ja tykkään nukkua vasta pestyissä, puhtailta tuoksuvissa lakanoissa, joten siksi näin.

Vaihdat pyyhkeet? Vessan käsipyyhkeen joka toinen päivä ja suihkupyyhkeet ehkä 2-3 kertaa viikossa. Mitään tarkkaa sääntöä minulla ei tähän ole, vaan vaihdan, kun siltä tuntuu.

Peset hiukset? Kerran tai maksimissaan pari kertaa viikossa. Hiukseni eivät juurikaan rasvoitu.

Soitat isälle/ äidille? Harvemmin soitellaan. Viestit on meidän juttu.

Näet vanhempiasi? Kerran tai pari vuodessa. Viimeksi on nähty viime jouluna.

Käyt leffassa? Nykyään aika harvoin kyllä, ehkä pari kertaa vuodessa?

Föönaat hiukset? Melkein jokaisen pesun jälkeen. Olen nimittäin huomannut, että mikäli en föönaa, on tukka todella epäsiisti!

Putsaat lattiakaivot? Nykyään tuo on kuulemma meidän taloyhtiön tehtävä, joten en enää ajatellut niihin itse koskea. Aikaisemmin putsasin pari kertaa vuodessa tai siinä kohtaa, jos ongelmia ilmeni.

Käyt metsässä? Valitettavan harvoin. Haluaisin käydä kyllä useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi!

Käyt suihkussa? Päivittäin käyn.

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä? Aivan liian harvoin!

Tarkastat kuivakaapin sisällön? Tätäkään en tee usein, tai oikeastaan vain, mikäli leivon ja tarvitsen jotain aineksia. Kaapeissani on noin yleisesti ottaen aina aika runsaasti kaikkea.

Luuttuat lattiat? Imuroin usein, mutta lattiat luuttuan ehkä kerran kahdessa viikossa – aina en sitäkään.

Peset vessan? Ainakin kerran viikossa.

Puhdistat liesituulettimen? Apua, en edes muista koska viimeksi!

Syöt noutoruokaa? Kerran tai pari kuukaudessa.

Riitelet suhteessa? En ole suhteessa, mutta en tykkää riidellä tai olla riidoissa. Parisuhteessa riitely kuuluu asiaan, tosin vain ja ainoastaan sopivissa määrin. Jatkuva riitely on todella ahdistavaa!

Sheivaat? Melkein päivittäin tulee sheivailtua.

Vaihdat hammasharjan? Sähköhammasharjan pään vaihdan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. En tiedä pitäisikö vaihtaa useammin?

Käyt kirjastossa? Todella harvoin! Oodi on ollut suunnitteilla pitkään, mutta enpä ole saanut aikaiseksi… Kuuntelen äänikirjoja, jonka vuoksi luen vähemmän. Tosin nuorena olin kunnon lukutoukka.

Peset peitot ja tyynyt? Ehkä kerran puolessa vuodessa…

Syöt herkkuja? Viikoittain jotain, mutta herkut itsessään vaihtelevat aika paljon.

Soitat anopille? Ei ole anoppia

Peset rintsikat? Vaihtelen rintsikoita aika paljon, mutta yhdet ja samat liivit ainakin kerran kuukaudessa. Tosin treeniliivit aina urheilun jälkeen!

Leivot? Tämäkin vaihtelee, eli kerran viikossa tai välillä jopa kuukaudessa.

Siivoat jääkaapin? Njaah, ei mielipuuhaani, joten arvioisin kerran puolessa vuodessa…

Käyt puntarilla? En ikinä. En oikeasti tiedä yhtään, paljonko painan.

Syöt irtokarkkeja? Viime aikoina olen syönyt ainakin kerran kahdessa viikossa, mutta sitä ennen minulla oli aika pitkä tauko, etten ostanut karkkia juuri koskaan. En tiedä miksi nykyään syön sitä useammin, mutta nyt jos tekee makeaa mieli, ostan joko jäätelöä tai vastaavasti lampsin Ässän irtokarkkihyllylle. Tämä lienee vähän kausiluonteista ja pimeä stimuloi mieltymystä irtokarkkeihin.

Vierailet isovanhempiesi luona? Isovanhempani eivät ole enää elossa. 🙁

Peset pyykkiä? Lähestulkoon päivittäin. Pyykkiä tulee, sillä treenaan paljon ja vaihdan lakanoita usein. En myöskään tykkää siitä, että likapyykki jää haisemaan pyykkikoriin, vaan haluan hoitaa ne suhteellisen nopeasti pois alta.

Imuroit kotisi? Useamman kerran viikossa kevyesti, mutta kerran viikossa perusteellisesti (myös sängyn alta).

Käyt hammaslääkärissä? Muutaman vuoden välein, ellei mitään akuuttia ilmene.

Käyt kaupassa? Monta kertaa viikossa haen jotain pientä, mutta kerran viikossa teen suuremmat ostokset.

Peset ikkunat? Kerran vuodessa tai kahdessa. Viime kesänä en pessyt ollenkaan, sillä olin aika paljon kotoa poissa.

Vaihdat sukat? No päivittäin tietenkin.

Ostat uusia vaatteita? Uusia vaatteita vain harvoin, second handina aina, jos eteen tulee jotain mielenkiintoista. Vaihtelee hyvin paljon sesongista ja tarpeesta.

Olet tehnyt raskaustestin? Muistaakseni 3-4 kertaa koko elämäni aikana. Muistan yhden koomisen kerran, kun olin aivan varma, että olen raskaana ja vaikka testi näytti negatiivista, varasin silti ajan seuraavalle päivälle yksityiselle ja vaadin kaikki mahdolliset testit. Tuo homma kustansi minulle reilusti yli 200 euroa ja arvannette, etten ollut raskaana. Kuukautiset alkoivat lopulta heti seuraavana päivänä tuosta episodista…

Tarkistat, toimiiko palovaroitin? Tarkistan toimivuuden ainakin puolivuosittain.

Puhdistat hiukset harjasta? Säännöllisesti! Mielestäni harja, joka on täynnä hiuksia, on ällöttävä!

Sellaista tänään, rentouttavaa iltaa! <3

Kuvat: Iines Aaltonen

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Huono päivä

Tänään on ollut aivan äärettömän surkea päivä. Tiedättekö sellainen, jona olisi hyvin voinut jäädä nukkumaan ja skipata kaiken, eikä olisi jäänyt edes mistään paitsi? Okei, ei aivan kaikkea, nimittäin oli tänään mukavat lounastreffit, mutta noin muuten ei ole ollut hurraamista. Kaikki mitä olen tehnyt, on kirjaimellisesti mennyt pieleen (tai edes sen suuntaisesti) ja samaan aikaan on ahdistanut, kiukuttanut ja surettanut. Elämä on tuntunut nihkeältä ja työläältä. En tiedä, onko nyt taas kyse jostain kolmekymppisen hormonimyllystä, yleisestä kriisistä, vai yksinkertaisesti viikonlopun juhlien jälkeisestä univelasta ja alkoholin käytön masentavista vaikutuksista? Kuten olen viime vuosina moneen otteeseen todennut, enää en voi juhlia kovin usein juuri siitä syystä, ettei mieli vaan kestä. Käytännössä 90 % siitä potentiaalista, jonka koen arkena omaavani, katoaa alkoholin vaikutusten seurauksena tuhka tuuleen seuraaviksi päiviksi – nykyään ilmeisesti jopa kolmen päivän ajaksi. Harmi sinällään, ettei minua ole siunattu keholla, joka kestää krapulat erinomaisesti, mutta näin se vaan nyt on. Siispä pikkujoulukausi, toivottavasti menet ohitse nopeasti, tai olen kohta ihmisraunio!

No joo, pientä sarkasmia, toivottavasti jokunen sen ymmärtää… Huonoja päiviä on kaikilla ja se miksi halusin fiilikseni kanssanne jakaa, on nimenomaan inhimillisyys. Jokaisella meistä on välillä huonoa – aivan sama mitä tekee työkseen, millaisia ihmissuhteita omistaa tai miten tätä elämää noin yleisesti elää. Kulisseja on helppo ylläpitää, mutta kyllä niidenkin takana tapahtuu! Kenenkään elämä ei ole jatkuvaa aurinkoa, eikä se ole aina edes positiivisesta asenteesta kiinni. Vastustusta tapahtuu jatkuvasti elämässä, mutta toki on pitkälti itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu. Kun ihminen voi noin yleisesti hyvin, hän kestää paremmin myös hankalat tilanteet, eikä romahda saman tien. Huomaankin, miten muulloin olisin voinut suhtautua arjen vastustukseen kevyesti, mutta koska taustalla oli jo lähtökohtaisesti huono olotila, reagoin kaikkeen vahvemmin negatiivisella latauksella. Noissa tilanteissa olisi parempi laskea kymmeneen ja ihan oikeasti pysytellä kotosalla. Yksi loistava tapa purkaa huonoa fiilistä, on lähteä treenaamaan! Siispä kohta puolin pakkaan vihdoin kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen painelen salille. Ehkä tulen sieltä sitten uudestisyntyneenä takaisin?

Sain tänään myös hieman erikoisen kommentin – tai oikeastaan kommentin, jonka tarkoitusperää jäin miettimään. Siinä nimittäin kysyttiin, miten vietin isänpäivää? Kyllä, monen korvaan ihan tavallinen kommentti, eikä aina tulisi viedä ajatuskelaa niin pitkälle, mutta jokin tuossa kommentissa kuitenkin särähti korvaani. Tiedän, isänpäivä ei näkynyt somessani mitenkään, mutta tarvitseeko kaiken näkyä? Mitä jos joskus jotkut asiat ovat tietoisia valintoja? Viime aikoina olen juuri tämän asian kanssa paljon kamppaillut, nimittäin mihin vetää rajat sosiaalisen median suhteen niin, ettei haavoittuvaisuuttasi ja rehellisyyttäsi käytetä aseena sinua vastaan? Olen alkanut yhä paremmin ymmärtämään sen, miksi osa on niin tarkkoja yksityisyydestään, eikä jaa itsestään asioita niin paljon julki. Sillä mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän muilla on aseita sinua vastaan ja he voivat iskeä sinne, missä olet kertonut olevasi heikko. Toisaalta samaan aikaan olen edelleen sitä mieltä, kuinka yleispätevä teksti ilman henkilökohtaista aspektia, on mielenkiinnotonta. Tosin voihan se olla, että vain minä tykkään lukea muiden avoimia ja samaistuttavia kirjoituksia, mutta kuitenkin? Hankalia valintoja, jonka vuoksi mietin tällä hetkellä aika paljon blogini tulevaisuutta ja lähinnä, mihin suuntaan haluan sitä viedä. Eli yksinkertaistettuna – jatkanko henkilökohtaisemmin, vai vienkö tätä kaikkea pinnallisempaan suuntaan.

Pahoittelut valitusvirrestä, mutta oli pakko hieman päästää ulos höyryjä ja tämän hetkisiä ajatuksia! Mielessä on juuri nyt ainakin sata ja yksi kysymysmerkkiä, jotka elämässä mietityttävät, eikä muuten asiaa auta yhtään tuo vesisade ja pimeys. Onneksi on ystäviä, joilta saa vertaistukea ja te siellä – kenties jollain teistäkin on ollut vaikeampi, pieleen mennyt päivä? Josko sitä sitten päättäisi, että huomisesta tulee parempi ja miettisi, mitä voisi tehdä toisin, jotta niin kävisi? Ensin kuitenkin ne treenit. Liike on lääkettä.

Rentouttavaa iltaa sateesta huolimatta!

Puheenaiheet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään