Sinkkujen päivä & mietteitä sinkkuudesta
En ole hetkiin kirjoittanut blogissani parisuhdestatuksestani tai avannut tarkemmin ihmissuhdekuvioita. Joissain teksteissäni olen aihetta kyllä sivuuttanut yleisellä tasolla, mutta en sen tarkemmin mennyt henkilökohtaisiin yksityiskohtiin. Reilu vuosi sitten nimittäin päätin, että jatkossa rajaan nämä asiat tarkemmin vain omaan ja läheisten tietoon, enkä kerro yksityiskohdista blogissa. Näin oikeastaan siksi, etten halua enää asettaa itseäni liian haavoittuvaiseen tilaan saatikka, että iso määrä ihmisiä tietää minusta jotain niin henkilökohtaista. Välttelen ylipäänsä aihetta ja siitä puhumista myös tosielämässä, sillä se on itselleni jokseenkin aika kipeä. Ihmissuhdehistoriani ei ole millään tavalla helppo ja koen, että tuolla osa-alueella olen joutunut kohtaamaan elämässäni eniten surua ja vastoinkäymisiä. Ja ei, en syytä kokemastani kivusta ketään, kunhan vaan totean. Kun joku toinen on kohdannut vastustusta ehkä terveyden tai uralla etenemisen suhteen, minulle vaikea osa-alue ovat juuri ihmissuhteet. Vastaukset tähän löytyvät osittain peilistä, eli omasta lapsuudesta, kiintymyssuhdemallista sekä menneisyyden kokemuksista.
Tänään vietetään sinkkujen päivää, jonka vuoksi sinkkuus on ollut tavallista enemmän mielessä. Olen miettinyt, miksi sinkkuus nähdään niin usein hieman negatiivisessa valossa ja sitä pidetään jonkinlaisena välitilana ennen parisuhdetta? Johtunee yhteiskunnan normeista ja olettamuksista, vaikka todellisuudessa hyvin moni viihtyy sinkkuna ja voi olla yksin onnellinen. Kaikki sinkut eivät aktiivisesti etsi ketään ja yksin oleminen voi olla monelle puhtaasti myös valinta – eikä muuten aina edes välttämättä se lyhytaikainen välitila ennen uutta suhdetta. Itsehän koen sinkkuuden luontevaksi ja harvemmin olen ahdistunut siitä, etten seurustele. No okei myönnetään, juhlapyhät ovat vaikeita, mutta noin muuten arjessa olen kai jo niin tottunut tekemään asioita itsekseen ja mikäli jotain akuuttia tapahtuu, on minulla tukiverkosto ystävistä. Toki parisuhteen kovasti haluaisin, mutta tällä hetkellä taas tuntuu, etteivät voimat riitä uusien ihmissuhteiden rakentamiseen ja edelliset haavat ovat vielä niin tuoreita. Olen myös huomannut, miten jatkuvasti yhä vahvemmin ja vahvemmin kyseenalaistan koko parisuhteen ja sen, miten tähdet olisivat yhdessä hetkessä niin kohdillaan, että kaikki menisi nappiin…
Jos mietin sinkkuuden hyviä puolia, korostan aina sitä, miten hyvin sinkkuna oppii tuntemaan itsensä. Sinkkuus onkin oiva elämänvaihe tutustua siihen, kuka on ja mitä elämältä haluaa. Toisaalta mitä pidempään on sinkkuna, sitä itsekkäämmäksi monien asioiden suhteen ehkä muuttuu. Yksin ollessa, kun ei tarvitse miettiä kuin itseään, omia tunteitaan ja tarpeitaan. Parisuhde on aina kahden kauppa ja siinä tulee niin paljon kaikenlaista eteen, vaikka toisaalta suhteessa sitä on usein valmis myös luopumaan omista jutuista kompromissien (ja rakkauden) vuoksi. Eli siinä missä sinkkuus opettaa itsestä, kyllä parisuhde koulii luonnetta aika paljon – vaikkakin hieman eri tavoin. Molemmissa statuksissa lienee puolensa ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, kuinka molemmat ovat arvokasta elämänkokemusta. En vaihtaisi pois aikaani sinkkuna tai päinvastoin. Silti, vaikka pidän sinkkuna olemisesta enkä koe sitä ahdistavaksi, kyllä vielä haaveilen suhteesta, jossa asiat menisivät nappiin. Koetan myös uskoa siihen, miten kaikella jo läpi käydyllä on oma tarkoituksensa sitten seuraavaa suhdetta ajatellen, vaikka se ei aina helppoa olisi.
Toivon, että kaupallisen härdellin lisäksi sinkkujen päivä toimisi hyvänä muistuttajana siitä, miten myös sinkkuna olemista voi juhlia ja katsoa positiivisessa valossa. Ei ole epäonnistuja, ellei ole vielä kohdannut sitä oikeaa tai vaikka haluaisi elää elämäänsä tietoisesti sinkkuna. Mielestäni tärkeää on toimia elämässä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta. Yksin voi aivan yhtä lailla olla tyytyväinen elämäänsä kuin parisuhteessakin.
Siispä ihanaa sinkkujen päivän iltaa kaikille sinkuille!
